Jumala kutsuu meitä kirkastamaan häntä kaikessa, mitä teemme. Tai ehkä tarkemmin sanottuna: yksi suurista tavoista, joilla Jumala kirkastaa itseään, on kutsua ja auttaa meitä, hänen kansaansa, kirkastamaan häntä pyhän käytöksemme kautta.
Jonathan Edwards kommentoi:
aika ajoin oikean uskonnon syleileminen ja harjoittaminen sekä synnin katuminen ja pyhyyteen kääntyminen ilmenee Jumalan kirkastamisena , ikään kuin se olisi koko asian summa ja loppu.
Jos Edwards on oikeassa, se viittaa siihen, että kristillinen elämä sydämessään on Jumalan kirkastamista. Ja jos näin on, niin niiden nimenomaisten tapojen, joita Raamattu kutsuu meitä kirkastamaan Jumalaa, pitäisi antaa tärkeää tietoa tuon kristillisen elämän rakenteesta ja tärkeysjärjestyksestä.
tutkikaamme kolmea tapaa—uskoa, palvontaa ja nöyrää palvelusta—joilla Raamattu kutsuu meitä kirkastamaan Jumalaa.
Me kirkastamme Jumalaa uskossamme
koska pelastuksemme Kristuksessa tulee yksistään uskon kautta, ja koska usko on juuri, josta kaikki hyvät tekomme virtaavat, odottaisimme löytävämme lähtemättömän yhteyden uskon ja Jumalalle annettavan kunnian välillä kaikessa käytöksessämme.
kaksi tekstiä, 2.Korinttolaiskirje 1 ja Roomalaiskirje 4, esittävät tämän yhteyden yksiselitteisesti.
2.Korinttolaiskirjeen 1. luvussa Paavali korostaa, että on olemassa yksi sanoma, jota hän johdonmukaisesti julistaa. Hän ei sano sekä ”kyllä” että” ei”, koska Jeesus Kristus, jonka hän julistaa, ei ole ”kyllä” ja ”ei”, vaan hänessä se on aina ollut ”kyllä”. Sillä olkoonpa Jumala antanut kuinka monta lupausta tahansa, ne ovat ’kyllä’ Kristuksessa.”Sitten hän selittää:” ja niin hänen kauttaan me sanomme ’aamen’ Jumalan kunniaksi ” (2. Kor. 1:18–20).
mitä Paavali tarkoittaa tällä?
hän käyttää tässä jotain epätavallista kieltä, jota ei muualla hänen kirjeissään esiinny, mutta merkitys on ilmeinen. Jumala antoi monia lupauksia kansalleen, ja Kristus on niiden täyttymys—hän on suuri Kyllä Jumalan vanhoille lupauksille. Paavalin saarnaaminen oli aina myöntävää, koska se viittasi aina Kristukseen. Tässä valossa ”aamen” ei voi olla mitään muuta kuin uskon teko.
usko antaa hyväksyntänsä ja syleilee Jumalan lupauksia Kristuksessa.
kun kuulemme Jumalan lupauksista ja Kristuksesta heidän kyllä, kaikkein perustavanlaatuisin vastaus, jonka voimme tarjota, on sanoa ”aamen”—niin olkoon. Usko antaa hyväksyntänsä ja käsittää Jumalan lupaukset Kristuksessa. Ja miten lausumme tämän aamen? Lausumme sen ” Jumalan kunniaksi.”Kirkastamme Jumalaa uskomalla hänen lupauksiinsa.
sama teema esiintyy Roomalaiskirjeen 4. Paavali käsittelee useita kertoja tässä uskoa käsittelevässä suuressa luvussa Abrahamia. Luvun alussa hän lainaa Genesis 15:6, Kun vastaus Jumalan lupaukseen, että hänellä olisi jälkeläisiä niin paljon kuin tähdet taivaassa, ”Abraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi” (Room. 4:3).
luvun loppupuolella Paavali palaa tähän tapaukseen ja pohtii sitä, että Abraham oli lähes 100-vuotias ja hänen vaimonsa Saara oli hedelmätön. Abrahamilla oli kaikki maalliset syyt pitää Jumalan lupausta pöyristyttävänä, mutta ”heikentymättä uskossaan hän kohtasi sen tosiasian, että hänen ruumiinsa oli kuin kuollut”, ja ”hän ei horjunut epäuskon kautta koskien Jumalan lupausta” (Room.4:19-20). Sen sijaan Paavali selittää, että hän ”vahvistui uskossaan ja antoi kunnian Jumalalle” (Room.4:20).
Roomalaiskirjeen 4.luvussa nähdään, että Abraham antoi kunnian Jumalalle juuri itse vahvan uskon teon kautta.
kuten John Murray kommentoi Roomalaiskirjeen 4:20: tä:
”kunnian antaminen Jumalalle” ja ”täysin vakuuttunut siitä, että mitä hän on luvannut, sen hän pystyy myös suorittamaan” koordinoivat ja kuvailevat niitä harjoituksia tai mielentiloja, jotka liittyivät Abrahamin uskoon. Kunnian antaminen Jumalalle merkitsee sitä, että pitää Jumalaa sellaisena kuin hän on ja luottaa hänen voimaansa ja uskollisuuteensa.
Me kirkastamme Jumalaa Palvonnallamme
on yksi toiminta, jonka Raamattu yhdistää paljon enemmän kuin mikään muu Jumalan kirkastamiseen, ja se on palvonta. Sydämessään palvonta antaa kaiken kunnian yksin Jumalalle. Voimme kirkastaa Jumalaa monin tavoin, mutta Raamattu osoittaa, että mikään tekemämme ei ilahduta Jumalaa enemmän kuin hänen nimeään avukseen huutaminen vilpittömin sydämin ja sen julistaminen, että kaikki kunnia kuuluu hänelle.
on yksi toiminta, jonka Raamattu yhdistää paljon enemmän kuin mikään muu Jumalan kirkastamiseen.
joskus ihmiset puhuvat kaikesta elämästä palvontana siten, että töihin meneminen on palvontaa, koripallon pelaaminen on palvontaa tai pianon soittaminen on palvontaa. On tosiaan oikein kunnioittaa Jumalaa kaikissa pyrkimyksissämme (1. Kor. 10: 31), mutta palvonta on erillinen toiminta, jossa me asetamme syrjään muita tehtäviä ja kohdistamme mielemme ja sydämemme täysin Herraan, saadaksemme hänen sanansa ja vastataksemme hänelle rukouksella ja laululla—yksityisesti, perheissä ja erityisesti yrityspalvonnassa.
monissa palvontaa käsittelevissä raamatunkohdissa toistuvat kehotukset huutaa avukseen Herraa, laulaa Herralle, ylistää Herraa ja muut vastaavat tavat todistavat runsain mitoin, että Jumala on erityisen mielissään palvonnan erillisestä toiminnasta.
kun julistamme Jumalan kunniaa palvonnassa, meillä on etu kaikua ja yhtyä enkelilauluun jo nyt odottaen päivää, jolloin kanssapalvojamme näkyvät silmillemme ja yhdessä suuressa seurueessa palvomme surmattua karitsaa.
ja niin alamme nyt epätäydellisin sydämin ja horjuvin äänin tehdä sitä, mitä teemme ikuisesti: antaa kunniaa Jumalalle palvonnassa.
Me kirkastamme Jumalaa kaikessa, mitä teemme
Uusi testamentti selvästi kehottaa meitä kirkastamaan Jumalaa kaikessa käytöksessämme, erityisesti siinä, mikä rakentaa seurakuntaa, Kristuksen ruumista.
malli näyttää olevan tämä: kun uskomme Kristukseen Jumalan kunniaksi ja julistamme hänen kirkkauttaan palvonnassamme, kiitollinen tottelevaisuus kaikessa elämässä virtaa meistä Jumalan kirkkauteen, erityisesti Kristuksen kirkkoa siunaavissa palvelustöissä.
Soli Deo gloria kertoo Jumalasta ja siitä, miten hän ylistää itseään, mutta yksi suurenmoinen tapa, jolla Jumala ylistää itseään, on kirkastaa meitä ja antaa meille mahdollisuuden kirkastaa Häntä.
ehkä laajin raamatullinen teksti, joka kannustaa meitä kirkastamaan Jumalaa kaikessa, on 1.Piet. 4:10-11:
jokaisen tulisi käyttää saamaansa lahjaa palvellakseen muita, Jumalan armon uskollisina taloudenhoitajina sen eri muodoissa. Jos joku puhuu, niin hän, joka puhuu Jumalan sanoja. Jos joku palvelee, niin tehköön se Jumalan Varaamalla voimalla, jotta Jumalaa ylistettäisiin kaikessa Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti. Aamen.
Pietari kannustaa meitä käyttämään mitä tahansa lahjaamme, kaiken Jumalan antaman voiman kanssa, toisten palvelemiseen. Vaikka hän ei varmastikaan tarkoittanut rajoittaa tätä palvelusta toisiin kristittyihin, hän keskittyy palvelemiseen veljillemme ja sisarillemme Kristuksessa, sillä edellisissä jakeissa hän käskee lukijoitaan rakastamaan ”toisiaan” ja olemaan vieraanvaraisia ”toisiaan kohtaan” (1.Piet. 4:8–9). Jumalaa kirkastaa se, että palvelemme kokosydämisesti toisia, ja erityisesti se, että palvelemme toisia uskovia.
edelleen Pietari visioi sen kärsimyksen kautta suoritettuna palveluksena, sillä hän jatkaa heti kannustamaan heitä heidän ”tulisessa koettelemuksessaan” ja kärsimyksissään loukkauksia Kristuksen tähden (1.Piet. 4:12–16). Koska kirkkauden Henki lepää päällämme (1. Piet. 4: 14), voimme iloita sikäli kuin osallistumme Kristuksen kärsimyksiin (1.Piet. 4: 13), ja voi kirkastaa Jumalaa, että me kannamme nimeä ”kristitty” (1.Piet. 4:16).
tässä yhteydessä Pietari sanoo, että meidän tulisi käyttää kaikki lahjamme toisten palvelemiseen, jotta Jumala kirkastuisi kaikessa.
osallistuminen Soli Deo Gloriaan
”kaikki pyhät”, alkaa Westminsterin uskon tunnustus 26.1, ”jotka ovat yhdistyneet Jeesukseen Kristukseen päänsä kautta Hänen Henkensä, ja uskon kautta heillä on yhteys hänen kanssaan hänen . . . kirkkaus.”
Soli Deo Glorian Uskonpuhdistusteeman ja sitä innoittaneiden raamatunkohtien joukon valossa ajatus siitä, että pelkät olennot osallistuvat tähän loistoon, voi aluksi tuntua meistä ristiriitaiselta ja ehkä rienaavalta.
mutta Raamattu todellakin sanoo sekä, että kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, että että hänen kansansa jakaa tuon kirkkauden.
Soli Deo gloria kertoo Jumalasta ja siitä, miten hän kirkastaa itseään, mutta yksi suurenmoinen tapa, jolla Jumala kirkastaa itseään, on se, että hän kirkastaa meitä ja auttaa meitä kirkastamaan häntä uskon, palvonnan ja kokosydämisen hänelle ja lähimmäisillemme palvelemisen kautta.
mikä ylenpalttinen Jumala meillä onkaan, joka on kirjoittanut tämän tarinan jumalallisesta kirkkaudesta ja kutsunut meidät olemaan niin tärkeä osa sitä—yksistään uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksesta.