Abigail Smith Adams, John Adamsin vaimo ja uskottu, syntyi 11.marraskuuta 1744 Weymouthissa, Massachusettsissa. Hän kuului Quincyn perheeseen, joka oli vakiintunut ja poliittisesti aktiivinen Massachusettsilainen perhe. Abigail Smith oli synnyinoikeudeltaan ja käytökseltään väsymätön Uusenglantilainen. Äitinsä kouluttamana tuleva ensimmäinen nainen osoittautui yhtä oppineeksi ja valistuneeksi kuin kuka tahansa aikalaisensa. Abigail oli ahnas lukija ja kirjoitti laajasti. Naisiin ja politiikkaan liittyvästä stigmasta huolimatta Abigail kertoi avoimesti poliittisista näkemyksistään miehelleen lähettämissään kirjeissä. Hän tunnusti: ”kynäni on aina vapaampi kuin kieleni.”
vuonna 1764, 19-vuotiaana, hän meni naimisiin John Adamsin kanssa ja muutti tämän kotiin Braintreehen Massachusettsiin. Johnin tehtävät mannermaakongressin jäsenenä ja diplomaattina pitivät hänet usein poissa kotoa. Kun Abigail jäi hoitamaan maatilaa, hän kirjoitti usein miehelleen ja kertoi hänelle erilaisista julkisista ja yksityisistä asioista kiinnittäen erityistä huomiota tuon ajan poliittisiin käänteisiin. Koko hänen elinaikansa Abigailin kirjeet olivat anteeksipyytelemättömiä. Nykynäkökulmasta hän oli vankkumaton feministi, Naisten oikeuksien ja tasa-arvon puolustaja. Kun aloitteleva maa alkoi muotoutua, Abigail kirjoitti kirjeessään miehelleen: ”haluan, että muistat naiset ja olet heille anteliaampi ja suopeampi kuin esi-isäsi. Älä anna sellaista rajatonta valtaa aviomiehille.”John oli harvoin eri mieltä vaimonsa kanssa. Abigailin ja John Adamsin kirjeet kertovat pariskunnan yhteisestä älyllisestä kunnioituksesta. Hänen älyään arvostettiinkin laajalti. Vuonna 1775 häntä pyydettiin liittymään valikoituun, kokonaan naisvaltaiseen valamiehistöön kuulustelemaan Massachusettsin naisia, joita epäiltiin Lojalistisista taipumuksista. Siellä Abigail suoritti ensimmäisen julkisen vastuunsa.
Kiinnostavaa kyllä, julkinen elämä ei miellyttänyt rouva Adamsia. Kun Abigail otti ensimmäisen naisen roolin vuonna 1796, hän ei pitänyt tätä yhteiskunnallista nousua mitenkään suotuisana. Itse asiassa hän kuvaili asentoa sellaiseksi, jossa hän tunsi olevansa ”kiinni kädessä, jalassa ja kielessä ammuttavaksi.”Abigailille presidentin valtaoikeudet eivät korvanneet sitä tarkastelua, jota hän kohtasi päivittäin presidentin puolisona. ”Odotan, että minua parjataan ja pahoinpidellään”, hän myönsi kerran.
Abigailin vastenmielisyys julkisuutta kohtaan ei kuitenkaan vähentänyt hänen sitoutumistaan miehensä presidenttiyteen. Luottaen Johnin poliittiseen terävänäköisyyteen Abigail tuki koko sydämestään Alien and Sedition Act-lakia, vaikka se oli yksi presidentin kiistanalaisimmista laeista. Kun Ranskan vallankumous aiheutti tuhoa Adamsin hallinnossa, Abigail kehotti tuttuun tapaan miestään julistamaan sodan Ranskaa vastaan. Hän myös kannusti sanomalehtiä julkaisemaan pääkirjoituksiaan, jotka tukivat avoimesti hallintoa. Ilmeisesti presidentin vaimon saama kritiikki ei juuri hiljentänyt hänen ääntään.
kun Thomas Jefferson seurasi John Adamsia vuoden 1800 vaaleissa, Abigail oli siinä vaiheessa ”Sick, sick, sick, of public life.”Lopulta hän palasi miehensä kanssa kotiin Braintreehen, jossa hän eläisi loppuelämänsä, kuollen 73-vuotiaana 28.lokakuuta 1818.