Abstrakti
Uranusta ympäröi vähintään kymmenen kapeaa, tiheää ja laajalti erotettua rengasta, joilla on tyypillinen optinen syvyys ∼ 0,3, joista yhdeksän ensimmäistä (6, 5, 4, ?, ?, ?, , ? ja ? Uranuksesta ulospäin näkyvät renkaat) löydettiin maasta planeetan kaasukehän havaintojen yhteydessä vuonna 1977. Tässä työssä tarkastellaan melko yhtenäistä, nopeasti ja eri tavoin pyörivää kiekkoa harvoin törmäävistä hiukkasista (kun hiukkasten välisten törmäysten taajuus on paljon pienempi kuin paikallinen kiertoratataajuus) planeetta – kuu-järjestelmässä. Kuu aiheuttaa useita kiertoradan resonanssivaikutuksia tässä jatkuvassa viskoosissa (tavallisten törmäysten kautta) kiekossa. Hydrodynaamisen teorian kehyksessä arvioidaan ulkopuolisen Kuun hiukkasiin kohdistamat gravitaatiomomentit sisemmässä Lindbladin vaakasuorassa resonanssissa ja sitä vastaavassa pystysuorassa resonanssissa. On osoitettu, että vääntömomentit ovat negatiivisia näissä resonansseissa, joten jokaisen resonanssin lähellä olevaan kiekkoon voi syntyä aukkoja. Viimeksi mainitun tuloksen avulla voidaan antaa varteenotettava vihje Uranuksen kapeiden, tiheiden ja pitkälle eroteltujen renkaiden pulmapelin ratkaisemiseen. Puoltaa mallia, joka viittaa siihen, että Uranian rengasradoilla on läheinen yhteys planeetan sisäosien pieniin kuihin Mirandan radalle, CORDELIASTA Mabiin, jonka VOYAGER 2: n kuvantamishavainnot löysivät vuonna 1986. Kun kulmamomentti siirtyy ulospäin kuuhun, resonanssien läheisyydessä oleva materiaali putoaa tutkittavan systeemin sisäosaan. Toisaalta törmäyskiekossa kulmamomentti keskittyy tasaisesti murto-osaan massasta, joka kiertyy pois. Uranuksen systeemissä tämä kiekon viskoosinen säteittäinen leviäminen (ja siihen liittyvä kulmamomentin ulospäin suuntautuva virtaus) voi päättyä Kuun matalan orbitaaliresonanssin kautta kohdistamaan vääntömomenttiin. Tätä työtä tuki yhdessä Israel Science Foundation, Binational U. S.- Israel Science Foundation, ja Israelin ministeriö maahanmuuttajien imeytymistä ohjelman puitteissa ” KAMEA.”