lääketiede ja kansanterveys menettivät loistonsa 25 vuotta sitten tällä viikolla tohtori Albert Sabinin kuoleman myötä. Elämänsä aikana Sabinista tuli kotitalousnimi, joka tunnetaan ympäri maailmaa suun kautta otettavan poliorokotteen kehittämisestä. Hän oli myös esikuvana monille kliinikoille ja tutkijoille, koska hän kieltäytyi patentoimasta rokotetta.
muistan keskustelun Sabinin kanssa 1960-luvun alussa Miamissa pidetyssä lääkärikonferenssissa, jossa olimme vaimoni kanssa tulleet hotellin ravintolaan aamiaiselle. Sabin, joka istui yksin juomassa paahtoleipää ja kahvia, viittoi meitä ja kutsui meidät luokseen. Hänellä oli jotain, mistä hän halusi puhua, ja hän ajatteli, että se voisi kiinnostaa minua, koska olimme molemmat mukana rokotteiden parissa. Se, mitä hän kuvaili, oli paljon mielenkiintoisempaa.
tuohon aikaan Yhdysvalloissa lapset rokotettiin pitkälti samalla tavalla kuin nytkin: yksilöllisesti, lapsen iän mukaan määräytyvällä aikataululla. Mutta Kuubassa oli Sabinin mukaan toimittu toisin. Maassa, jossa ei ollut luotettavaa kylmäsäilytystä, ei ollut järkeä yrittää säilyttää helposti pilaantuvaa rokotetta joka sairaalassa ja klinikalla. Sen sijaan terveysviranomaiset olivat päättäneet rokottaa kerralla koko maan — kaikki lapset vain muutamassa päivässä. Puoli vuotta myöhemmin he palasivat ja tekivät sen uudestaan.
mainos
tulokset olivat yhtä näyttäviä kuin yllättäviäkin. Rokottamalla kaikki lapset samanaikaisesti Kuuba ei ollut ainoastaan suojellut jokaista rokotettua lasta vaan riisti virukselta kaikki mahdolliset kantajansa. Kuuba oli kuulemma poistanut polion.
sanat olivat sähköistäviä. Olimme vain muutaman vuoden päässä pysäyttämättömien polioepidemioiden aikakaudesta Yhdysvalloissa ja muualla. Tuolloin mitään tautia ei ollut saatu hävitettyä. Mutta edessäni oli Albert Sabin siemailemassa kahviaan ja sanomassa, että jos se olisi tehty yhdessä maassa, ”voisimme ehkä tehdä sitä kaikkialla.”
mainos
seuraavien 30 vuoden ajan Sabin tavoitteli tätä mahdollisuutta yhtä määrätietoisesti kuin oli kerran tavoitellut itse rokotetta. Hän matkusteli ympäri maailmaa, neuvotteli hallitusten ja asiantuntijoiden kanssa, ja kirjoitti paperia toisensa jälkeen, joka tarkasti tutki mekanismeja, joilla polio voitaisiin kukistaa. Hänen mukaansa onnistumisen avaimia on kaksi: suun kautta otettavan rokotteen käyttö ja tarve antaa sitä koko väestölle kerralla.
esteet olivat kuitenkin valtavat. Kustannukset, logistiikka, työläisarmeija, joita tarvitaan miljoonien lasten rokottamiseen kerrallaan-kuka sitä koskaan ottaisi harteilleen?
vuonna 1979 maailmanlaajuisen humanitaarisen palvelujärjestön Rotary Internationalin johtaja soitti minulle National Institutes of Healthiin, jossa olin silloin töissä. Hän halusi tietää, mitä laajamittaisia humanitaarisia ponnistuksia voisi saada aikaan järjestö, jolla oli tuohon aikaan hieman alle miljoona jäsentä useimmissa maailman maissa. Ajatukseni palasivat heti siihen aamuun Miamissa ja sanoin: ”polion hävittäminen.”
Rotary sitoutui tekemään juuri niin, ja siitä tuli johtava kumppani nykyisessä maailmanlaajuisessa polion Hävittämisaloitteessa. Kansallisten hallitusten tuella ja joukkorokotusmenetelmän avulla tämä aloite — jonka muodostavat nykyään Rotary, Maailman terveysjärjestö, tautien valvonta-ja ehkäisykeskus, UNICEF ja Bill ja Melinda Gatesin säätiö-on vähentänyt villin polioviruksen halvaannuttamien lasten määrän 350000: sta vuonna 1988 vain 22: een viime vuonna. Meillä on kaikki odotukset, että määrä putoaa pian nollaan.
tämän laajan yhteistyön kautta Sabinin hengästyttävän kunnianhimon kipinä leimahti yhteistyön, ammattitaidon ja toivon majakaksi. Kun sen työ on tehty ja maailma on vapaa poliosta, saavutus on osoitus paitsi yhden miehen visiosta ja päättäväisyydestä, myös myötätunnossa yhdistetyn maailman kyvystä päättää omasta tulevaisuudestaan.
M. D. John Sever on Rotaryn kansainvälisen PolioPlus-komitean varapuheenjohtaja ja National Institute of Neurological Disorders and Stroke-instituutin entinen tartuntatautien ylilääkäri.