Andromedan galaksi

tässä kuvassa näkyy M31 (NGC 224) ja sen pienet seuralaiset M32 (NGC 221), alempi keskiosa ja NGC 205 (joskus nimetty M110) oikeassa yläkulmassa. Kuva on tehty yhdistämällä kolme erillistä ruutua, jotka on saatu Valokuvauslevyistä, jotka on otettu vuonna 1979 Case Western Reserve Universityn (CWRU) Warnerin ja Swaseyn observatorion Burrell Schmidt-teleskoopilla. Tämä teleskooppi sijaitsee Kitt Peakilla Etelä-Arizonassa, ja se on jaettu CWRU: n ja Kitt Peak National Observatoryn palveleman kansallisen yhteisön kesken. Väritietojen antamiseksi käytämme eri emulsioilla päällystettyjä valokuvauslevyjä, jotka ovat herkkiä spektrin eri alueille, yhdessä suodattimien kanssa, jotka päästävät läpi vain osan koko aallonpituusalueista. Kolme levyä, joilla on kolme eri yhdistelmiä emulsio ja suodatin digitoitiin tietokoneen käyttöön perustutkintoa Vanessa Harvey kesällä 1996 Research Experience for Undergraduates (REU) ohjelma, rahoittama National Science Foundation. Digitointi toteutettiin Kitt Peakin PDS-levyn densitometrillä, joka on korkean resoluution fotometrisesti stabiili skanneri. Kolme kehystä lähentää päävärejä punainen, vihreä ja sininen, josta oli mahdollista luoda Tämä arvio todellisesta värikuvasta. M31 on suuri spiraaligalaksi, joka on hyvin samannäköinen ja hieman suurempi kuin oma galaksimme ja lähin normaaligalaksikumppanimme (hyvin läheiset Magellanin pilvet luokitellaan epäsäännöllisiksi galakseiksi). Itse asiassa kaukaisesta näköalapaikasta katsottuna Andromeda ja galaksi näyttäytyisivät parina, binäärisenä tai kaksoisgalaksina, ellei kyseessä olisi hieman pienempi, joskin silti merkittävä, spiraaligalaksi M33. Lähimpänä naapurinamme Andromeda on erittäin suuri taivaalla. Tämä kuva ulottuu yli kaksi ja neljännes astetta eli yli neljä kertaa täydenkuun leveydelle, eikä vieläkään sisällä M31: n koko leveyttä. M31 näkyy paljaalla silmällä, vaikka voimme nähdä vain kirkkaan sisäisen pullistuman, ja siksi se on tunnettu ainakin vuodesta 964D, jolloin persialainen tähtitieteilijä Al-Sufi kuvaili sitä `pieneksi pilveksi’. Voimme nähdä, että M31: n läntinen (oikea) puoli on lähempänä meitä, sillä sisempiin spiraalihaaroihin kuuluvat tummat pölykaistat näkyvät siluetissa vain sillä puolella olevaa ydintä vasten. Aivan Andromedan galaksin keskellä on loistava valopiste, joka on hyvin tiiviisti pakattu tähtijoukko, mutta tämä ei näy tässä kylläisessä kuvassa. Koko galaksi pyörii avaruudessa siten, että alemmat osat lähestyvät yläosien väistyessä. Pyöriminen ei ole täysin tasaista, vaan siinä näkyy ”kuoppia”, joissa spiraalihaarat esiintyvät, mikä johtuu todennäköisesti käsivarsia ylläpitävästä spiraalitiheysaallosta. Soveltamalla gravitaatioteoriaa tähän pyörimisliikkeeseen voimme’ painaa ’ M31: tä, ja kun teemme sen, näyttää siltä, että galaksin näkyvissä osissa voi olla kymmenen kertaa niin paljon materiaalia kuin voimme nähdä valtavan tumman sädekehän jakautuneena. Valokuvauslevyjä ei enää juuri käytetä tähtitieteessä, koska niiden hyötysuhde on hyvin alhainen (parhaimmillaan muutama prosentti) verrattuna elektronisiin ilmaisimiin, kuten charge-coupled devices (CCD), jotka voivat kerätä yli 50% niihin osuvasta valosta. Levyt eivät myöskään ole yhtä tarkkoja valon voimakkuuksien mittaamiseen, mutta niistä voi silti olla hyötyä suurten alueiden kuvaamisessa kerralla. Sijainti: 00h 40m 00s +41deg 00min (1950.0), Andromedan tähdistö (kumma kyllä). Etäisyys: noin 2,2 miljoonaa valovuotta. Koko: yli 65000 valovuotta läpimitaltaan.

luotto: