Etelä-Afrikan kapitalistinen kehitys 1900-luvun alkupuoliskolla vaati mustien yhteisöjen erottelua ja valvontaa.
vuonna 1948 valtaan nousi Afrikaanerinationalistinen luokkaliitto, jonka laaja rotuideologia tarjosi ”afrikaanerien” suojelua ja myös valkoisen ylivallan säilyttämistä. Kansallispuolue käytti termiä ” apartheid ”vaalisloganinaan vuonna 1948, ja vaikka sekä puolue että valtio käyttivät vuosien mittaan korvaavia termejä,” apartheid ” pysyi koko maailman valintaperusteena hallintojärjestelmälle ja legitimoivalle ideologialle, joka säilyi pohjimmiltaan vuoteen 1994 asti.
apartheidia on mitä hyödyllisimmin luonnehdittu rotukapitalismin muodoksi, jossa rodulliset erot virallistettiin ja jossa yhteiskuntaa leimasi voimakas rodullisesti määritelty kahtiajako. Maailman rotujärjestöistä Etelä-Afrikka oli ainutlaatuinen jäykkyydessään ja läpäisevyydessään.
1970-luvun lopulta alkaen apartheid-järjestelmä alkoi purkautua mustien vastarinnan voimistuessa, kansainvälisen paineen kasvaessa ja kapitalismin sisällä olevien voimien vaatiessa uudistuksia. 1980-luvun lopulla se oli syvässä kriisissä, ja ensisijaisiksi vallan välineiksi oli tullut lain kumoaminen ja valtion terrorin vapauttaminen vastustavia ryhmittymiä vastaan.