apostolin uskontunnustuksen täsmällisen tekstin alkuperä on tuntematon; ei kuitenkaan tarvita paljon tutkimusta sen toteamiseksi, että teksti on täysin Raamatun tukema. Apostolin uskontunnustus on yksinkertaistettu uskonkäsitys, joka esittää ytimekkäästi kristillisen uskon perusteet. Apostolin uskontunnustus on kaiken nykyaikaisen kristillisen teologian perusta.
apostolin uskontunnustuksen minkään osan kieltäminen merkitsee tietämättömyyttä kristillisen kirkon keskeisistä opetuksista. Vaikka Kristillinen kirkko ei katso, että uskontunnustukset ja tunnustukset voivat korvata tai täydentää itse Raamattua, on tärkeää tietää, että apostolin uskontunnustus itsessään vain toistaa sitä, mitä apostolit itse opettivat.
apostolisen uskontunnustuksen alkuperä
alkukirkolla ei ollut kodifioituja määriteltyjä uskontunnustuksia kuten nykyään. Kristilliset opetukset periytyivät pyhimysten saarnaamisen kautta. Varhaiskirkko opetti sitä, mikä on pohjimmiltaan Apostolisessa uskontunnustuksessa, mutta heillä ei koskaan ollut kirjoitettua muotoa opetuksestaan, ja he kutsuivat sitä ”apostoliseksi Uskontunnustukseksi.”Uskontunnustukset vakiintuivat vasta kirkon harhaoppien ja jakaumien myötä.
ensimmäinen vakiintunut uskontunnustus, joka hyväksyttiin koko kirkossa, oli Nikean uskontunnustus. Ekumeeninen kirkko vahvisti Nikean uskontunnustuksen vuonna 325 jKr.. Apostolinen uskontunnustus vahvistettiin pian tämän jälkeen.
”vanha roomalainen uskontunnustus”
Henry Bettensonsin kirjan ”kristillisen kirkon asiakirjat”mukaan,
Epifaniuksesta, lxxii. 3 (P. G. xliii. 385 D). Ancyran piispan Marcelluksen uskontunnustus, joka toimitettiin Juliukselle, Rooman piispalle, N. 340. Marcellus oli karkotettu hiippakunnastaan areiolaisten vaikutuksesta ja vietti lähes kaksi vuotta Roomassa. Lähtiessään hän jätti tämän lausunnon uskostaan.
Rufinus, Aquileian pappi, Exposito in Symbolum, K. 400 (P. L. xxi. 335 B), vertaa Aquileian uskontunnustusta roomalaiseen uskontunnustukseen, jonka hän uskoi olevan Apostolien Jerusalemissa muodostama uskon sääntö, joka oli säilytetty kasteuskontona roomalaiskatolisessa kirkossa. Tämä uskontunnustus eroaa Marcelluksen uskontunnustuksesta vain pienissä yksityiskohdissa.
1. I believe in God almighty
2. Ja Jeesuksessa Kristuksessa, hänen ainoassa Pojassaan, meidän Herrassamme
3. Joka syntyi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta
4. Joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen johdolla ja haudattiin
5. Ja kolmantena päivänä nousi kuolleista
6. Jotka nousivat taivaaseen
7. Sijaa Isän oikealla puolella
8. Mistä hän tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita
9. Pyhä Henki
10. Pyhä kirkko
11. Syntien anteeksisaaminen
12. Lihan ylösnousemus
13. Ikuinen elämä.
II jakso uskontunnustukset, I luku Apostolinen uskontunnustus, sivu 23
Henry Bettenson osoittaa edelleen, että apostolisen uskontunnustuksen nykykäsitystä ei löydetty kirjoitettuna ennen,
”gallialainen uskontunnustus 500-luvulta. ”
Section II uskontunnustukset, I luku Apostolinen uskontunnustus, s.23
vaikka ennen vuotta 340 jKr ei ole todennettavissa olevaa kirjoitettua sanatarkkaa esitystä apostolisesta uskontunnustuksesta, voimme luottaa siihen, että Apostolinen uskontunnustus on kristinuskon tarkin esitys uskontunnustuksen muodossa. Apostolisen uskontunnustuksen opetukset voidaan jäljittää itse Raamattuun ja varhaisten kirkkoisien kautta.
pyhien kautta periytyvä apostolisen uskontunnustuksen opetus
apostolisen uskontunnustuksen alkuperä on jäljitettävissä Uudesta testamentista, apostoleista itsestään ja varhaisten kirkkoisien kirjoitusten kautta. Kaikki varhaisten kirkkoisien lainaukset ovat peräisin Philip Schaffin (1819-1893) teoksesta ”The Early Church Fathers”.
Raamatun Apostolinen uskontunnustus
Apostolinen uskontunnustus pähkinänkuoressa on evankeliumi. On helppo osoittaa, että apostolit opettivat apostolista uskontunnustusta Kristuksen evankeliumina. Alla on taulukko apostolisen uskontunnustuksen Raamatun todisteista.
| Apostolinen uskontunnustus | Kirjoitustodisteet |
|---|---|
| I believe in God the Father Almighty, | Isa 63:16, Matt 6:9, Matt 23:9, LuK 11:2 |
| taivaan ja maan Luoja. | PSA 89:11-13, Gene 2:4, Exo 31:17, Act 4:24, 14:15, Ef 3:9 |
| uskon Jeesukseen Kristukseen, hänen ainoaan poikaansa, Herraamme. | PSA 2: 7, Joh 1:1-4, 14, 3:16, 16:28, Apostolien teot 13: 33, Hepr 5: 5, 1John 4:9 |
| joka sai alkunsa Pyhästä Hengestä, joka syntyi Neitsyt Mariasta. | Isa 7:14, Mat 1:20-23, Luk 1:30-35, Joh 1:14, Gal 4:4, 1Jo 4:2 |
| kärsi Pontius Pilatuksen alaisuudessa, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin. | Isa 53:4-5, Joh 19:18, Apostolien teot 4:10, 27, 1Ti 6:13, |
| hän laskeutui helvettiin. | PSA 16: 10, Act 2:24, 27, 13:33-37, Eph 4:8-10, 1Pe 3: 19 |
| kolmantena päivänä hän nousi jälleen. | Matt 27: 40, 67, Mark 8: 31, 10: 36, Joh 20: 19-20, 25-29, Act 2:32, 3:15, 4:33, 1Co 15: 12-22, Gal 1:1 |
| hän nousi taivaaseen | Luk 24:51, Act 1:9-11, Ef 4:8-10, Heb 4:14, 9:24 |
| ja istuu Jumalan, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella. | PSA 110: 1, Mark 16: 19, Act 2:33, 5:31, 7:55-56, Hebr 12:2 , Hebr 8:1, 1Pe 3: 21-22 |
| , mistä hän tulee tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. | joh 5:22-23, Act 10:42, Rom 14:10, 2CO 5:10, 2Ti 4:1, 1PE 4:4-5 |
| uskon Pyhään Henkeen, | Eze 39:29, Joh 14:26, Act 2:17, 13:2, 1CO 2:10-11, 12:13, Hepr 3:7-9 |
| the holy catholic Church, | Act 9:31, 1CO 1:1-2, 2CO 1:1, 1Ti 3:15, Heb 12:22-25, 1Pe 1:1 |
| the communion of saints, | Act 2:42, Rom 12:4-13, 15:26-27, 1CO 1:9, 2CO 8:3-4, PHI 2:1-4 , 1Jo 1:3 | syntien anteeksianto, | neh 9:17, Mark 11:26, mat 6:12-15; LuK 6:37-38 Kol 1:13-14, 2:13-14, eph 1:7 |
| the resurrection of the body, | ecc 12:7, Matt 22:31-32, Mark 12:18-27; LuK 20:27-37, ROM 8:23, 1CO 15:38-56, 2CO 4:14, |
| ja ikuinen elämä. Aamen | Dan 12:2, Mat 25:31-33, Luk 16:22-23, Joh 5:28-29, Room 6:22-23, Gal 6:7-8, Tiit 3:5-7 |
voimme nähdä apostolista uskontunnustusta tutkimalla, että uskontunnustus oli johdettu itse Raamatusta. Sen lisäksi, että uskontunnustus on johdettu Raamatusta, tämä uskontunnustus antaa tarkan perustan koko kristillisen teologian kehittämiselle. Kristologia, Soteriologia, Kirkollisoppi ja eskatologia, joka on kaiken nykyään tuntemamme systemaattisen teologian perusta. Apostolinen uskontunnustus muodostaa” argumentin ” kristilliselle/katoliselle uskolle, joka antaa lujan perustan elämänfilosofiasi rakentamiselle.
Apostolinen uskontunnustus johti siihen, että vuosien Apologetiikasta (uskon puolustaminen) kehittyi muitakin vankkoja uskonilmauksia. Westminsterin uskon tunnustus ja käytännössä kaikki tunnustukset ja uskontunnustukset perustuvat apostoliseen uskontunnustukseen. Apologetiikka on keskeinen osa kristillistä / katolista uskoa. Kirkon alkuaikoina apostolit käyttivät suuren osan ajastaan vastustaakseen erilaisia näkemyksiä, jotka vastustivat Apostolien alkuperäistä merkitystä. Apostoli Paavali kirjoittaa,
”mutta vaikka me, tai enkeli taivaasta, julistaisimme teille evankeliumia vastoin sitä, mitä olemme teille saarnanneet, hän on kirottu!”
Gal 1: 8 NASB
apostoli Paavali joutui jatkuvasti selittämään evankeliumia uudelleen, koska ihmiset levittivät vastakkaisia näkemyksiä. Apostolinen uskontunnustus kehittyi väittelyjen kautta niitä vastaan, jotka eivät noudata alkuperäistä apostolista opetusta. Kaikki pyhät, jotka noudattivat Apostolien raamatullista opetusta, pysyivät lujina uskossaan ja pitivät kiinni siitä opetuksesta, joka löytyy apostolin uskontunnustuksesta.
uskon tai totuuden sääntö
pyhimykset opettivat niin sanotun ”uskon säännön”, joka on pohjimmiltaan Apostolinen uskontunnustus. Kristinuskon ja evankeliumin perusteet ovat uskon sääntö, joka löytyy apostolisesta uskontunnustuksesta.
apostoli Pietari
merkittävä osa apostolisesta uskontunnustuksesta on Apostolien tekojen apostoli Petersin saarnassa.
”Israelin miehet, kuunnelkaa näitä sanoja: Jeesus Nasaretilainen, mies, jonka Jumala on todistanut teille ihmein ja ihmein ja merkein, jotka Jumala on tehnyt hänen kauttaan teidän keskellänne, aivan kuten itse tiedätte– tämä mies, joka on luovutettu Jumalan ennalta määräämällä suunnitelmalla ja ennaltatietämyksellä, te jumalattomien ihmisten kädet naulitsitte ristiin ja surmasitte hänet. ”Ja Jumala herätti hänet jälleen ja teki lopun kuoleman tuskasta, koska häntä oli mahdotonta pitää sen vallassa. ”Sillä Daavid sanoo hänestä:’ minä olen aina katsellut Herraa edessäni, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjuisi. Sentähden minun sydämeni iloitsi ja kieleni riemuitsi, ja myös minun lihani pysyy toivossa, koska sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli pyhäsi rappeutua. Sinä olet tehnyt minulle tiettäväksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla läsnäolollasi.'”Veljet, minä voin luottavaisesti sanoa teille patriarkka Daavidista, että hän sekä kuoli että haudattiin, ja hänen hautansa on meidän luonamme vielä tänäkin päivänä. ”Ja koska hän oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli vannonut hänelle valalla, että hän asettaa yhden hänen jälkeläisistään hänen valtaistuimelleen, niin hän katsoi edessäpäin ja puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, ettei häntä jätetty Haadekseen eikä hänen lihansa rappeutunut. ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti jälleen, jonka todistajia me kaikki olemme. ”Sentähden, kun hänet on korotettu Jumalan oikealle puolelle ja kun hän on saanut Isältä Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te sekä näette että kuulette. ”Sillä Daavid ei noussut taivaaseen, vaan hän itse sanoo: ’Herra sanoi minun Herralleni: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi.”’”Tietäköön siis koko Israelin heimo varmasti, että Jumala on tehnyt hänet Herraksi ja Kristukseksi– tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.
Apostolien teot 2:22-36 NAS
Pyhän Ignatius Antiokialaisen
Pyhän Ignatius Antiokialaisen opetukset sisälsivät apostolisen uskontunnustuksen olennaiset osat niissä. Hänen Ignatioksen kirjeensä Magnesialaisille kirjoitettiin ensimmäisen vuosisadan aikana. Ignatius sanoi,
nämä asiat, rakkaani, ei sillä, että tietäisin kenenkään teistä olevan sellaisessa tilassa; mutta vähemmän kuin kukaan teistä, minä tahdon varjella teitä etukäteen, ettette lankeaisi turhan opin koukkuihin, vaan että ennemmin saisitte täyden varmuuden Kristuksessa, joka ennen kaikkia aikakausia siitettiin isästä, mutta joka jälkeenpäin syntyi Neitsyt Mariasta olematta yhdynnässä ihmisen kanssa. Ja hän eli pyhää elämää ja paransi kaikenlaisia sairauksia ja tauteja ihmisten keskuudessa ja teki tunnustekoja ja ihmeitä ihmisten hyödyksi; ja niille, jotka olivat langenneet monijumalaisuuden erheeseen, hän teki tunnetuksi ainoan tosi Jumalan, isänsä, ja kärsi himon ja kesti ristin Kristusta tappavien juutalaisten käsissä maaherra Pontius Pilatuksen ja kuningas Herodeksen johdolla. Ja hänkin kuoli ja nousi jälleen ja nousi taivaisiin lähettäjänsä tykö ja istuutui hänen oikealle puolelleen, ja hän on tuleva maailman lopussa isänsä kirkkaudella tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja antamaan kullekin hänen tekojensa mukaan. Joka tämän täysin varmana tietää ja uskoo, se on onnellinen, niinkuin te nyt Jumalaa ja Kristusta rakastatte, meidän toivomme täydessä varmuudessa, josta Älköön kukaan meistä koskaan poikkeako!
Ignatiuksen kirje Magnesialaisille, luku XI. – I
Pyhä Irenaeus
Irenaeus selittää, miten evankeliumin opetus (joka löytyy apostolisesta uskontunnustuksesta) säilyttää muinaista perinnettä hänen kirjoittaessaan harhaoppeja vastaan a.d. 182 ja A.d. 188 välillä.
mihin suuntaan monet Kristukseen uskovien barbaarien kansat myöntyvät, koska heidän sydämiinsä on kirjoitettu pelastus Hengen kautta, ilman paperia tai mustetta, ja säilyttäen huolellisesti vanhan perinteen, uskoen yhteen Jumalaan, taivaan ja maan ja kaiken niissä olevan Luojaan, Kristuksen Jeesuksen, Jumalan Pojan, välityksellä; joka ylenpalttisen rakkautensa tähden luomistöään kohtaan alentui syntymään neitsyestä, hän itse yhdisti ihmisen itsensä kautta Jumalaan, kärsittyään Pontius Pilatuksen alaisuudessa ja noustuaan ylös ja saatuaan loistoa, on tuleva kirkkaudessa, pelastettujen Vapahtajana ja tuomittujen tuomarina, ja lähettäen ikuiseen tuleen ne, jotka muuttavat totuuden ja halveksivat hänen isäänsä ja hänen tulemustaan. Ne, jotka kirjallisten asiakirjojen puuttuessa ovat uskoneet tähän uskoon, ovat barbaareja, mitä tulee kieleemme; mutta mitä tulee oppiin, tapaan ja elämänmenoon, niin he ovat uskon tähden totisesti hyvin viisaita, ja he ovat Jumalalle otolliset ja säätävät keskustelunsa kaikessa vanhurskaudessa, siveellisessä puhtaudessa ja viisaudessa.
harhaoppeja vastaan: kirja III luku IV. -2
Tertullianus
Tertullianus kirjoitti noin a.d. 208 ”reseptin harhaoppeja vastaan”, jossa hän esittää perusasiat siitä, mitä löytyy apostolisesta uskontunnustuksesta eli ”Uskonvallasta.”
nyt, mitä tulee tähän uskon sääntöön – että voimme tästä lähtien tunnustaa, mitä puolustamme-se on, teidän täytyy tietää, se, joka määrää uskomuksen, että on olemassa vain yksi Jumala ja että hän ei ole kukaan muu kuin maailman Luoja, joka on tuottanut kaiken tyhjästä oman sanansa kautta, ennen kaikkea lähetetty eteenpäin; että tätä sanaa kutsutaan hänen pojakseen, ja Jumalan nimen alla patriarkat näkivät hänet ”moninaisin tavoin”, kuulivat kaikkina aikoina profeetoissa, tulivat lopulta isän hengen ja voiman vaikutuksesta alas Neitsyt Mariaan, tulivat lihaksi hänen kohdussaan, ja hänestä syntyessään menivät ulos Jeesuksena Kristuksena; siitä lähtien hän saarnasi uutta lakia ja uutta lupausta taivasten valtakunnasta, teki ihmeitä; kun hänet oli ristiinnaulittu, hän nousi jälleen kolmantena päivänä; (sitten) noustuaan taivaisiin hän istui Isän oikealla puolella; lähetti sen sijaan Pyhän Hengen voiman johtamaan niitä, jotka uskovat; tulee kirkkaudella viemään pyhät nauttimaan iankaikkisesta elämästä ja taivaallisista lupauksista, ja tuomitsemaan jumalattomat iankaikkiseen tuleen, kun näiden molempien luokkien ylösnousemus on tapahtunut, yhdessä heidän lihansa ennallistamisen kanssa. Tämä sääntö, kuten tullaan todistamaan, on Kristuksen opettama, eikä herätä keskuudessamme muita kysymyksiä kuin ne, jotka harhaopit esittelevät ja jotka tekevät ihmisistä harhaoppisia
I. resepti harhaoppisia vastaan. Luku XIII
Novatilainen, roomalainen presbyteeri
Novatilainen kirjoitti Sabelliuksen harhaopin jälkeen, joka ilmestyi 256 jaa., ”a translitteratio of Novatian Concerning the Trinity.”Tämä tutkielma sisältää Kolminaisuuden puolustamisen ja apostolisen uskontunnustuksen perusteet.
totuuden sääntö vaatii, että meidän tulee ennen kaikkea uskoa Isään Jumalaan ja Kaikkivoipaan Herraan; so.kaiken ehdottoman täydellinen perustaja, joka on ripustanut taivaat ylevään ylevyyteen, vakiinnuttanut maan pienempine massoineen, levittänyt meret sujuvalla kosteudellaan ja jakanut kaiken tämän sekä kaunistettuna että varustettuna sopivilla ja sopivilla välineillään.
I luku
Johannes sanoo: ”Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme”, niin että kohtuudella ruumiimme piti olla hänessä, koska sana tosiaan otti häneen meidän lihamme. Ja siitä syystä virtasi verta hänen käsistään ja jaloistaan ja kyljestään, jotta hänen todistettaisiin olevan osallinen meidän ruumiiseemme kuolemalla meidän hajoamislakiemme mukaan. Ja sen, että hänet herätettiin jälleen samassa ruumiillisessa aineessa, jossa hän kuoli, todistavat juuri tuon ruumiin haavat, ja niin hän näytti meidän ylösnousemuksemme lait lihassaan, kun hän palautti ylösnousemuksessaan saman ruumiin, joka hänellä oli meiltä.
luku x
sillä samalla tavalla kuin Jesaja sanoo: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja te kutsutte hänen nimensä Emmanuel, joka on tulkittuna: Jumala meidän kanssamme;” niin Kristus itse sanoo: ”Katso, minä olen sinun kanssasi, aina maailman loppuunsaattamiseen asti.”
luku XII
tai että hänen tulisi istua Isän oikealla puolella: ”Herra sanoi Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä asetan sinun vihollisesi sinun jalkojesi jakkaraksi.”Tai kun hänet asetetaan kaiken omistajaksi:” Ano minulta, niin minä annan sinulle pakanat perintöosaksesi ja maan rajat sinun omaisuudeksesi.”Tai kun hänet osoitetaan kaikkien tuomariksi:” Jumala, anna kuninkaalle tuomiosi ja vanhurskautesi kuninkaan pojalle.”. IX luku
Eusebius cæsarealainen
Eusebius cæsarealainen jakoi Nizzan kirkolliskokoukselle heidän käyttämänsä uskontunnustuksen A.D. 325.
Eusebios cæsarealaisen uskontunnustus, jonka hän esitti kirkolliskokoukselle ja jonka jotkut otaksuvat ehdottaneen lopullisesti hyväksyttyä uskontunnustusta.
(löytyy hänen kirjeestään hiippakuntaansa; vide: St. Athanasios ja Theodoret.)
uskomme yhteen ainoaan Jumalaan, Isään Kaikkivaltiaaseen, näkyvien ja näkymättömien Luojaan; ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, sillä hän on Jumalan sana, Jumalan Jumala, Valkeus, elämän elämä, hänen ainokainen poikansa, kaikkien luotujen esikoinen, Isästä ennen kaikkia aikoja syntynyt, jonka kautta myös kaikki on luotu, joka tuli lihaksi meidän lunastukseksemme, joka eli ja kärsi ihmisten keskuudessa, nousi kolmantena päivänä takaisin, palasi Isän tykö ja tulee yhtenä päivänä kirkkaudessaan tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Uskomme myös Pyhään Henkeen. Uskomme, että jokainen näistä kolmesta on ja pysyy; isä todella isänä, Poika todella poikana, Pyhä Henki todella Pyhänä Henkenä; niinkuin myös meidän Herramme sanoi lähettäessään opetuslapsensa saarnaamaan: ”Menkää ja opettakaa kaikkia kansoja ja kastakaa heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä”.
ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous. Nizzan ensimmäinen neuvosto. Nikean uskontunnustus
Pyhä Hieronymus
noin vuonna 398 tai 399 Pyhä Hieronymus sanoo,
”uskomme ja toivomme symbolissa, jonka apostolit toimittivat, eikä sitä ole kirjoitettu paperilla ja musteella, vaan sydämen lihatauluille, jälkeen tunnustus Kolminaisuudesta ja kirkon ykseydestä, koko kristillisen opin symboli päättyy lihan ylösnousemukseen.”
Pammachiukselle Johannes jerusalemilaista vastaan, kappale 28
apostolisen uskontunnustuksen opetukset ovat historiallisesti tarkkoja Apostolien opetukselle ja sisältävät itse evankeliumin.
voit lukea tämän artikkelin portugaliksi reformai.com -Credo Apostólico: História e Autoridade Kääntäjä Elnatan Rodrigues.