niistä 6 200 ihmisestä, jotka saapuivat Nazinon saarelle vuonna 1933, vain 2 200 jäi henkiin ja vain 200 ei jäänyt täysin heikoiksi. Syrjäisellä Siperian saarella aikansa eläneitä rasittivat muistot taudeista, kannibalismista ja kuolemasta jäätyneellä taigalla.
kylmän sodan jälkeen julkaistujen asiakirjojen mukaan Stalinille ehdotettu suunnitelma oli lähettää kaksi miljoonaa ihmistä Siperiaan luomaan ”erityisiä siirtokuntia”. Jäisiin sopukoihin lähetettäisiin tietysti vain niitä, joita ei pidetä toivottavina: rikollisia, työttömiä ja ihmisiä, joilla ei ole kunnollisia Neuvostopapereita.
kun tuli aika toteuttaa suunnitelma, neuvostoviranomaiset kokosivat 25 000 ihmistä ja lähettivät heidät Tomskiin Siperiaan. Tämän jälkeen 6 200 valittiin jatkamaan matkaansa jokiproomulla Nazinon saarelle, joka sijaitsee noin 500 kilometriä Tomskista pohjoiseen. ”Uudisasukkaat” lähetettiin sinne ilman työkaluja, suojaa, vaatteita tai ruokaa. Heille annettiin uutta elämää varten syrjäisellä Siperian saarella vain jauhoja-mutta heille ei annettu mitään välineitä, joilla kokata.
heidän saavuttuaan saarelle oli jo 27 ihmistä kuollut. Lähes 300 ihmistä ei selvinnyt ensimmäisestä lumisesta yöstä. Kun eloonjääneet heräsivät, tajusivat tilanteensa kauhut ja nälkiintymisen todellisuuden, monet ihmiset söivät jauhoja sekoitettuna likaiseen jokiveteen. Ne, jotka joivat vettä, myrkyttivät itsensä ja sairastuivat nopeasti punatautiin.
muut yrittivät paeta pienillä lautoilla, mutta ajautuivat usein rantaan kuolleina tai heistä ei kuultu sen koommin. Muutamassa päivässä ruumiit roskasivat karun saaren ja jäljelle jääneet asukkaat tulivat epätoivoisiksi.
ensimmäiset tiedot kannibalismista tulivat saarelta vain kolme päivää karkotettujen maihinnousun jälkeen, mutta neuvostoviranomaiset jatkoivat yhä useampien ihmisten pudottamista saarelle, vaikka tiesivät tautien ja nälkiintymisen tason.
asutus kesti vain kuukauden ennen kuin neuvostoliittolaiset vetivät töpselin irti operaatiosta ja poistivat kaikki kävelykykyiset karkotetut. Kaksi kolmasosaa Nazinoon lähetetyistä kuoli, ja eloonjääneiden kertomukset ovat kaikkein karmeimpia ja kauhistuttavimpia, mitä on tapahtunut koko Neuvostoliiton hallintokauden aikana.