Yksityisyys &evästeet
Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Lue lisää, mukaan lukien evästeiden hallinta.
haluat siis oikeustieteelliseen.
olet katsellut vuosia lakidraamoja, vatsaa kihelmöi jokainen Hollywoodin oikeussalissa puhuttu riita. Olet hionut argumentointitaitojasi, harjoitellut vanhemmillasi, sisaruksillasi ja älyllisesti huonommilla ystävilläsi. Olet kulkenut historiankirjojen läpi ja kaivellut Nelson Mandelan, Gandhin ja Jeffersonin elämäkertoja. Osaat Atticus Finchin puheet ulkoa. ”Rohkeus ei ole mies, jolla on ase kädessään”, sanot Mirrorille vakuuttavasti.
juristiksi ei vain haluta, vaan sen näkee.
mielessäsi muodostuu kuva tulevasta minästäsi seisomassa oikeussalissa. Se on tulevaisuutta, joten olet pidempi ja seksikkäämpi. Kaikki harjoitusrutiinisi ovat tuottaneet tulosta. Ylenpalttisessa puvussasi esität monologin niin kauniilla sanoilla, että Shakespeare joutuu häpeään. Tämä oikeudenkäynti on vääryys. Valamiehistö pitää kiinni jokaisesta sanastasi. Monologi kestää kaksi minuuttia, mutta jotenkin se kertoo kaiken. Huone on hiljainen, kun pysähdyt dramaattisesti viimeistelyyn. Asiakkaani on syytön.
joku yleisölehterillä alkaa taputtaa. Toinen henkilö liittyy mukaan ja pian koko huone puhkeaa aplodeihin. Tuomari rikkoo protokollaa ja purskahtaa itkuun. Valamiehistö julistaa vastaajan syyttömäksi. Puhelimesi soi. YK tarvitsee sinua viimeisimmässä jutussaan. Olet ainoa mies/nainen tähän hommaan.
elät unelmaa. Taistelet pikkumiehen puolesta miestä vastaan. Olet oikeuden tavoittelija, joka pyrkii muuttamaan maailmaa, pelastamaan ihmiskunnan itseltään, oikaisemaan vääryydet ja parantamaan sairaat tai ainakin varmistamaan heille riittävän korvauksen huolimattomasta väärinkäytöksestä.
tiedän unelmasi. Tunnen heidät, koska olin joskus sinä. Jos saat yhden asian irti tästä artikkelista, se on tämä. Kaikki mitä tiedät oikeustieteellisestä on väärin ja mitä tiedät lakimiehistä on fiktiota, eikä edes realistista fiktiota.
valtaosa lakimiehistä viettää päivänsä paperitöissä, tuomioistuimen ulkopuolella, moraalisesti neutraaleissa tai kielteisissä jutuissa. He eivät tee työtä parantaakseen maailmaa. Ne pyrkivät sementoimaan nykyisen järjestelmän. Lakimiehet eivät yleensä ole oikeuden linnakkeita. Ne ovat vallitsevan tilanteen linnakkeita, vaikka status quo olisikin kuinka epäoikeudenmukainen tahansa. Oikeustieteellinen on koulutuskenttä tätä roolia varten, käännytysprosessi, jonka tarkoituksena on ottaa moraalisesti oikeamielisiä nuoria ja tehdä heistä moraalisesti harmaita aikuisia.
tiesin termin ’loppuunmyyty’ ennen kuin menin oikeustieteelliseen, mutta oikeustieteellinen oli koulutusta ongelman laajuudesta ja laajuudesta. Ginsbergiä mukaillen näin, kuinka sukupolveni parhaat mielet rappeutuivat toimistotornien hakkereiksi. Kyyristelevät alusvaatteissa, alastomina ja ylpeydestä juovuksissa.
muistan, että minulla oli toivoa. Olin kerran samanlainen kuin sinä. Ensimmäisenä vuotenani muistan istuneeni luokan perällä ja katselleeni kaikkia huoneessa olleita. He olivat sukupolveni henkisiä raskassarjalaisia. He olivat saaneet yli 99 prosenttia lukiokokeista. He olivat nerokkaita, järjestelmällisiä ja ahkeria, ja monet heistä tiesivät sen eivätkä pelänneet kehua. Kuvittelin, millaisia ongelmia he ratkaisisivat valmistujaisissa. Kuvitelkaa, mitä kaikkea tämä aivovoima voisi tehdä, jos sitä käytettäisiin maailman ongelmiin, ajattelin itsekseni.
tuolloin toiveeni oli perusteltu. Kun kyselet ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelijoita, he haluavat yleisesti auttaa muita, auttaa yhteisöä, muuttaa maailmaa ja palvella yleisöä. Hyvin harvat keskittyvät rahaan, asemaan, valtaan ja arvovaltaan. Kysyttäessä heidän urastaan he viittaavat lakiin, hyväntekeväisyyteen, julkiseen palveluun ja ihmisoikeuksiin. Hyvin harva mainitsee työskennelleensä investointipankissa tai öljy-yhtiöissä. Kukaan ei mainitse konsultointia.
valmistuessaan asiat ovat kuitenkin muuttuneet. Julkisen palvelun sijaan ne keskittyvät yksityisvastaanottoon. Sen sijaan, että he auttaisivat yhteisöä, he keskittyvät auttamaan itseään. Yhteiskunnan rikastamisen sijaan he keskittyvät statuksensa, valtansa ja pankkitasapainonsa rikastamiseen.
Graduate survey after graduate survey paljastaa, että tärkeysjärjestyksessä on tapahtunut valtava muutos välivuosina. Tästä on vaikea syyttää mitään muuta kuin saamaansa koulutusta. Jos oikeustieteen opiskelijoista tulee opiskeluaikanaan itsekeskeisiä careeristeja, niin kai oikeustieteelliset ovat syyllisiä?
uuden rahakiinnostuksen ohella lakikoulut antavat oppilaille yhä useammin toisen lahjan valmistujaisissa: masennuksen. Oikeustieteen opiskelijoilla on ensimmäisenä vuotenaan keskimäärin saman verran mielenterveysongelmia kuin muullakin väestöllä. Mutta valmistuessaan heillä on kolme kertaa enemmän mielisairauksia kuin muilla. On käynyt ilmi, että vain itsestäsi välittäminen ei ole vain pahaksi yhteiskunnalle, se on pahaksi myös aivoillesi. Tilanne pahenee entisestään lakifirmojen sisällä, joissa 60 prosenttia lakimiehistä sanoo joko kärsivänsä masennuksesta tai tuntevansa kollegan, joka tuntee.
mikä helvetti meni pieleen? Miten onnistuimme luomaan ammatin, joka aikoinaan liittyi niin läheisesti kunniaan ja julkiseen palvelukseen, järjestelmän, joka suoltaa rutiininomaisesti moraalisesti etääntyneitä tutkinnon suorittaneita, jotka ovat eksyneet niin pahasti, että heidän aivonsa ovat kirjaimellisesti vaurioituneet? Miten olemme tuottaneet koulusta valmistuneita, jotka ovat niin erossa yhteiskunnasta, etteivät he koskaan kyseenalaista lakia, vaikka laki olisi kuinka epäoikeudenmukainen tahansa?
kun kävelen tänään kadulla lakimiehen ohi, haluaisin ajatella, että hän välittää köyhistä, sorretuista, syrjäytyneistä ja sorretuista. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta tiedän paremmin.
työskenneltyäni oikeustieteellisessä koulutuksessa useita vuosia olen tullut siihen tulokseen, että useimmat oikeustieteellisissä oppilaitoksissa työskentelevät eivät välitä oppilaidensa moraalisesta ja eettisestä rehellisyydestä. Olen puhunut kymmeniä lain dekaanit, johtajat tiedekunnan, henkilökunnan jäsenet ja professorit Britanniassa, Amerikassa ja Australiassa. Kokemukseni mukaan hyvin harvat haluavat puhua ongelmasta, saati tehdä asialle mitään. Vaikka oikeustieteelliset koulut ovat käännytysprosessi (moraalista, etiikasta ja aitoudesta masennukseen ja voitontavoitteluun), se on sellainen, joka tekee oikeustieteellisistä kyvyistä rikkaita. Monille tiedekunnan rakennuksissa opiskelijat ovat vain numero sivulla, laatikko rasti ja harmi saada tiellä todellisen työnsä; kirjallisesti akateemisia papereita, että kukaan ei lue.
samoin kuin oppilaansa, myös oikeustieteelliset koulut ovat myyneet itsensä loppuun. Se näkyy kaikessa kirjastoista’ maksuttomiin ’ opiskelijatapahtumiin. Ilmaiset lounaat eivät maksa itseään. Lakifirmat eivät tarjoa opiskelijoille ilmaisia veneristeilyjä turhan takia. Jokaisessa kaupassa, lahjoituksessa ja konsultaatiossa on naru, jota lakifirmat tarjoavat tiedekunnalle. Oikeustieteellisillä oppilaitoksillamme on aivan liian suuri intressi, jotta ne voisivat koskaan objektiivisesti nähdä luomansa ongelman laajuuden. Sen sijaan oikeustieteelliset koulut ovat turvassa siinä ajatuksessa, että ne tuottavat oikeanlaisen opiskelijan, jota talous vaatii. Niin kauan kuin oikeustieteen opiskelijoilla on oikeat taidot, kaikki muu on yhdentekevää. Ei ole väliä, mihin niitä taitoja käytetään. Sillä ei ole myöskään merkitystä, hyötyykö kukaan niistä taidoista, joita heille opetetaan yliopiston huostassa.
kirjoitan tämän artikkelin osittain viestinä nuoremmalle itselleni. Toivoa on. Oikeustieteellisen ulkopuolella, muilla urilla, on toivoa, joka voi edistää yhteiskuntaa. Oikeustieteellisessä on myös toivoa, kunhan pidät kiinni moraalisesta säädyllisyydestäsi samalla kun koulutuksesi yrittää riistää sen sinulta.
Jos sen puolesta taistelee, voi saada koulutuksen, jossa opetetaan ajattelemaan, kritisoimaan lakia ja muodostamaan omia mielipiteitä opiskelemistaan asioista. Voit tavoitella unelmiasi, tavoitella haluamaasi työtä ja vastustaa ilmaisten lounaiden, isojen palkkojen, kuuluisien maalausten ja miljoonanäkymien houkutusta. Nyt on aika miettiä, millainen ihminen haluaa olla. Nyt on aika muuttaa rikkinäistä järjestelmää. Nyt on aika vaatia todellista koulutusta.
nyt on aika vaatia oikeutta.
Seuraa minua Twitterissä @ JoshKrook
osta kirjojani oikeustieteellisestä koulutuksesta ja muista aiheista: newintrigue.com/books