lapset tervehtivät Yhdysvaltain lippua Morgan Hillin koulun edustalla 1930-luvun Kaliforniassa
Bellamy-tervehdyksen keksijä oli James B. Upham, nuorempi osakas ja nuortenkumppanin päätoimittaja. Bellamy muisteli, että Upham, luettuaan lupauksen, tuli tervehdyksen asentoon, katkaisi kantapäänsä yhteen ja sanoi: ”nyt ylhäällä on lippu; tulen tervehtimään; kun sanon ’vannon uskollisuutta lipulleni’, ojennan oikean käteni ja pidän sen koholla samalla kun sanon seuraavat sykähdyttävät sanat.”
Bellamy-tervehdys näytettiin ensimmäisen kerran 12. lokakuuta 1892 Bellamyn julkaisemien ohjeiden mukaan ”Kolumbuksen päivän kansallisessa Koulujuhlassa”:
rehtorin merkistä oppilaat, järjestetyissä riveissä, kädet sivulle, kohti lippua. Toinen merkki annetaan; jokainen oppilas antaa lipulle sotilastervehdyksen-oikea käsi nostetaan, kämmen alaspäin, kohdistetaan otsaan ja lähelle sitä. Seisoen näin, kaikki toistavat yhdessä, hitaasti, ” vannon uskollisuutta Lipulleni ja tasavallalle, jota se edustaa; yksi kansakunta jakamaton, jossa vapaus ja oikeus kaikille.”Kun sanat,” minun lippu, ” oikea käsi ojennetaan sulavasti, kämmen ylöspäin, kohti lippua, ja pysyy tässä ele loppuun asti vakuutuksen, jolloin kaikki kädet välittömästi pudota sivulle.
— nuorukaisen seuralainen, 65 (1892): 446.
1920-luvulla italialaiset fasistit ottivat käyttöön niin sanotun roomalaisen tervehdyksen symboloidakseen väitettään Italian elvyttämisestä antiikin Rooman mallin mukaisesti. Saksan natsit omaksuivat samanlaisen rituaalin, joka loi natsitervehdyksen. Yhdysvalloissa nousi kiista Bellamy-tervehdyksen käytöstä, koska se muistuttaa fasistitervehdyksiä. Koululautakunnat ympäri maata tarkistivat tervehdystä välttääkseen tämän samankaltaisuuden. Vastaväitteitä saivat Yhdysvaltain Lippuyhdistys ja Daughters of the American Revolution, joiden mielestä oli sopimatonta, että amerikkalaiset joutuivat muuttamaan perinteistä tervehdystä, koska ulkomaalaiset olivat myöhemmin omaksuneet samanlaisen eleen.
vuodesta 1939 Pearl Harboriin tehtyyn hyökkäykseen asti yhdysvaltalaisten parjaajat, jotka vastustivat interventiota toisessa maailmansodassa, tuottivat propagandaa käyttäen tervehdystä amerikkalaisten maineen heikentämiseksi. Interventionismin vastustajiin kuului muun muassa ilmailun pioneeri Charles Lindbergh. Lindberghin näkemysten kannattajat väittäisivät, ettei Lindbergh tukenut Adolf Hitleriä ja että kuvat, joissa hän esiintyi tekemässä natsitervehdystä, olivat todellisuudessa kuvia, joissa hän käytti Bellamy-tervehdystä. Pulitzer-palkitussa elämäkerrassaan Lindbergh (1998) kirjailija A. Scott Berg selittää, että interventionistipropagandistit kuvaisivat Lindberghin ja muut isolationistit käyttäen tätä tervehdystä kulmasta, joka jätti pois Yhdysvaltain lipun, joten sitä ei voisi erottaa Hitler-tervehdyksestä tarkkailijoille.
22.kesäkuuta 1942 Yhdysvaltain legioonan ja ulkomaisten sotien veteraanien kehotuksesta kongressi hyväksyi julkislain 77-623, joka kodifioi etiketin, jota käytetään lippuun kiinnittämiseen ja uskollisuuden vannomiseen. Tähän sisältyi kädentervehdyksen käyttö, erityisesti se, että pantti ”suoritetaan seisomalla oikealla kädellä sydämen päällä, ojentamalla oikea käsi kämmenen ylöspäin kohti lippua sanoilla ’lippuun’ ja pitämällä tämä asento loppuun asti, kun käsi putoaa sivulle.”Kongressi ei keskustellut tai ottanut huomioon kohua tervehdyksen käytöstä. Kongressi muutti lakia myöhemmin 22. joulukuuta 1942, jolloin se hyväksyi Julkislain 77-829, jossa todettiin muun muassa, että vala ”annetaan seisomalla oikealla kädellä sydämen päällä.”