paikallisessa kielenkäytössä Bili-metsän suuret apinat jakautuvat kahteen eri ryhmään. On ”puunhakkaajia”, jotka hajaantuvat korkealle puihin pysyäkseen turvassa ja sortuvat helposti paikallisten metsästäjien käyttämiin myrkkynuoliin. Sitten ovat ”leijonantappajat”, jotka kiipeävät harvoin puihin, ovat suurempia ja tummempia, eivätkä myrkkynuolet vaikuta niihin.
kun Sveitsiläinen valokuvaaja ja bushmeat-kampanjan vastustaja Karl Ammann vieraili alueella ensimmäisen kerran vuonna 1996, hän etsi gorilloja, mutta löysi sen sijaan kallon, jonka mitat olivat kuin simpanssilla, mutta jonka Harjanne oli samanlainen kuin gorillalla. Ammann osti salametsästäjiltä liikettä havaitsevalla kaikuluotaimella otetun valokuvan, joka nappasi kuvan suunnattomilta simpansseilta näyttäneistä. Ammann mittasi myös kolme kertaa simpanssin lantaa suuremman ulosteen ja yhtä suuret tai suuremmat jalanjäljet kuin gorillalla.
vuonna 2000 Ammann palasi bushmeat-metsästäjän kuvaamalle alueelle apinatutkijaryhmän kanssa. Vaikka he eivät löytäneet elävää Bili-apinaa, he löysivät soisista jokiuomista useita hyvin kuluneita maapesiä, jotka olivat ominaisia gorilloille simpanssien sijaan.
Scientific field researchEdit
vuonna 2001 Karl Ammann värväsi kansainvälisen tutkijaryhmän, johon kuuluivat muun muassa George Schaller Wildlife Conservation Societysta ja Mike Belliveau Harvardin yliopistosta etsimään vaikeasti tavoitettavaa Bili-apinaa, mutta hanke ei tuottanut tulosta.
viisi vuotta kestäneen sisällissodan päätyttyä vuonna 2003 tutkijoiden oli helpompi tehdä kenttätutkimusta Kongossa. Ensimmäinen tutkija, joka näki Bili-apinat ja jonka Ammann myös värväsi, oli kädellisten käyttäytymiseen erikoistunut tohtori Shelly Williams. Williams kertoi läheisestä ja hyytävästä kohtaamisestaan Bili-apinoiden kanssa: ”saatoimme kuulla ne puissa, noin 10 metrin päässä, ja neljä tuli yhtäkkiä ryntäämään pensaikkoa pitkin minua kohti. Jos tämä olisi ollut valesyytös, he olisivat huutaneet pelotellakseen meitä. He olivat hiljaisia ja valtavia. He olivat tulossa tappamaan-mutta heti kun he näkivät kasvoni, he pysähtyivät ja katosivat.”
” niiden ainutlaatuiset ominaisuudet eivät vain sovi muihin ihmisapinaryhmiin”, Williams sanoo. Hänen mukaansa apinat voisivat olla Uusi tieteelle tuntematon laji, Uusi simpanssin alalaji tai gorillan ja simpanssin risteymä. ”Vähintäänkin meillä on ainutlaatuinen, eristäytynyt simpanssikulttuuri, jollaista ei ole tutkittu”, hän sanoo.
tutkijat uskovat olevansa tekemisissä hyvin sisäsiittoisen populaation kanssa, jossa suurikin määrä eläimiä voisi jakaa identtiset tai lähes identtiset haplotyypit. Bili ape-raportteja on tutkinut myös Esteban Sarmiento, joka on sanonut: ”mielestäni on olemassa vahva mahdollisuus, että Bilin eteläpuolella Uele-joen toisella puolella saattaa olla gorilloja, ja tämä vaikuttaisi tärkeältä alueelta, johon kiinnittää huomiomme.”Tiedemiehet, jotka työskentelevät näissä metsissä Uele-joen eteläpuolella, eivät kuitenkaan ole löytäneet sellaisia todisteita eivätkä kuulleet mitään sellaisia raportteja paikallisilta yhteisöiltä. Se on kuitenkin edelleen tärkeä alue muiden lippulaivalajien, kuten simpanssien ja norsujen, löytämisen perusteella.
kesäkuussa 2006 British Science Weekly kertoi, että Cleve Hicks ja kollegat Amsterdamin yliopistosta olivat suorittaneet näiden apinoiden vuoden mittaisen metsästyksen, jonka aikana he pystyivät tarkkailemaan olentoja yhteensä 20 täyden tunnin ajan. Hicks ilmoitti: ”en näe niissä mitään gorillaa. Naarailla on ehdottomasti simpanssin sukupuoliturvotus, ne huohottavat ja puu-rummuttavat ja niin edelleen”. Ulosteesta otetut DNA-näytteet vahvistivat myös näiden apinoiden luokittelun simpanssin alalajiin Pan troglodytes schweinfurthii.
Hicks kohtasi Bilin luoteispuolella suuren ihmisapinayhteisön, joka osoitti kiinnostusta häntä ja hänen kollegoitaan kohtaan muistuttaen aikaisempia raportteja (tämä kerrottiin New Scientistissä virheellisesti olevan 18 kilometrin päässä bilistä, mutta se oli todellisuudessa huomattavasti kauempana kylästä. Tämä oli ensimmäinen Bili-apinoiden ryhmä, johon aikuiset urokset eivät paenneet heti ihmisten nähtyään). Apinat, myös aikuiset urokset, piirittivät ihmisvieraansa ja osoittivat uteliaisuutta niitä kohtaan, mutta eivät hyökänneet eivätkä muuttuneet uhkaaviksi.
Hicks on korostanut, että on vain vähän todisteita siitä, että ne olisivat yhtään aggressiivisempia kuin muut simpanssit (saalistuskäyttäytyminen on lajille normi). Lehdistössä häntä on kuitenkin siteerattu asiasta väärin.
jatkotutkimuksen teki Hicks heinäkuun 2006 ja helmikuun 2007 välisenä aikana yhdessä Jeroen Swinkelsin kanssa Amsterdamin yliopistosta. Gangun metsään perustettiin uusi perusleiri.