black metalin tavanomainen historia on se, että pioneerit kuten Venom, Bathory ja Hellhammer olivat osa ”first wavea”, ja että ”toisen aallon” aloitti varhainen Norjalainen Skene, erityisesti Mayhem-laulaja Dead; Mayhemin johtaja Euronymous, joka perusti norjalaisen skenen Deadin itsemurhan jälkeen; ja Darkthronen albumi A Blaze in the Northern Sky. Jotkut väittävät myös, että Sarcófagon I. N. R. I.: n tai Samaelin Worship HIMin kaltaiset albumit aloittivat toisen aallon.
RootsEdit
okkultistiset ja Saatanalliset lyyriset teemat olivat läsnä 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun heavy metal-ja rockyhtyeiden kuten Black Sabbathin ja Covenin musiikissa.
1970-luvun lopulla brittiyhtye Motörheadin soittama karkea ja aggressiivinen heavy metal nousi suosioon. Monet ensimmäisen aallon black metal-yhtyeet mainitsisivat Motörheadin vaikuttajakseen. Myös 1970-luvun lopulla suosittu punk rock tuli vaikuttamaan black metalin syntyyn. Tom G. Warrior of Hellhammer and Celtic Frost credited English punk group Discharge as ”a revolution, much like Venom”, saying, ” When I heard the first two Discharge records, I was Blowed away. Aloin juuri soittaa instrumenttia, enkä tiennyt, että näin pitkälle voi mennä.”
corpse paint-kappaleen käyttö black metal-kuvastossa sai vaikutteita lähinnä yhdysvaltalaiselta 1970-luvun rockyhtyeeltä Kissiltä.
First waveEdit
black metalin ensimmäinen aalto viittaa 1980-luvun yhtyeisiin, jotka vaikutti black metal-soundiin ja muodosti genrelle prototyypin. Nykypäivän musiikillisella mittapuulla heidän soundinsa on lähempänä speed metalia tai thrash metalia.
termin ”black metal” keksi englantilainen Venom-yhtye toisella albumillaan Black Metal (1982). Vaikka albumin sanoitukset ja kuvasto miellettiin nykymittapuulla pikemmin speed metaliksi tai thrash metaliksi kuin black metaliksi, se keskittyi enemmän Antikristillisiin ja saatanallisiin teemoihin kuin mikään sitä edeltänyt. Heidän musiikkinsa oli nopeaa, tuotannoltaan epähoukuttelematonta ja siinä oli raspeaa tai murahtelevaa laulua. Venomin jäsenet omaksuivat myös salanimiä, mikä yleistyi black metal-muusikoiden keskuudessa.
toinen merkittävä vaikuttaja black metalissa oli ruotsalainen Bathory-yhtye. Thomas Forsbergin (alias Quorthon) johtama yhtye loi ”the blueprint for Scandinavian black metalin”. Paitsi että Bathoryn musiikki oli tummaa, nopeaa, voimakkaasti vääristynyttä, lo-fi: tä ja kristinuskon vastaisia teemoja, Quorthon oli myös ensimmäinen, joka käytti kirkuvaa laulua, josta myöhemmin tuli yleinen piirre. Yhtye soitti tällä tyylillä neljällä ensimmäisellä albumillaan: Bathory (1984), The Return…… (1985), Under The Sign of the Black Mark (1987) ja Blood Fire Death (1988). Blood Fire Deathin ja kahden seuraavan albumin myötä Bathory oli uranuurtaja tyylissä, joka tuli tunnetuksi Viikinkimetallina.
Sveitsiläinen Hellhammer ”teki todella raakaa ja brutaalia musiikkia” Saatanallisilla sanoituksilla, ja hänestä tuli tärkeä vaikuttaja myöhempään black metaliin; ”heidän yksinkertaiset mutta tehokkaat riffinsä ja nopea kitarasoundi olivat uraauurtavia ennakoiden varhaisen ruotsalaisen death metalin myöhempää tavaramerkkisoundia”. Vuonna 1984 Hellhammerin jäsenet perustivat Celtic Frostin, jonka musiikki ”tutki orkesterimaisempia ja kokeellisempia alueita. Sanoituksista tuli myös henkilökohtaisempia, ja niissä oli aiheita sisäisistä tunteista ja majesteettisista tarinoista. Mutta parin vuoden ajan Celtic Frost oli yksi maailman äärimmäisimmistä ja omaperäisimmistä metalliyhtyeistä, jolla oli valtava vaikutus 1990-luvun puolivälin black metal-skeneen”.
tanskalaisyhtye Mercyful Fate vaikutti norjalaisiin kuvillaan ja sanoituksillaan. Keulahahmo King Diamond, joka käytti lavalla aavemaista mustavalkoista kasvomaalia, saattaa olla yksi ”corpse paint” – elokuvan innoittajista. Muita lavalla esiintyneitä henkilöitä olivat horror punk-yhtye Misfits, Celtic Frost ja Brasilialainen extreme metal-yhtye Sarcófago. Muita yleensä tähän liikkeeseen kuuluvina pidettyjä artisteja ovat Kreator, Sodom and Destruction (Saksasta), Bulldozer ja Death SS (Italiasta), jonka laulaja Steve Sylvester kuului Ordo Templi Orientis-yhtyeeseen.
vuonna 1987 Slayer fanzine-lehden viidennessä numerossa Jon ’Metalion’ Kristiansen kirjoitti, että ”mustien / saatanallisten yhtyeiden uusin villitys näyttää olevan ohi”, ja perinnettä jatkoivat muutamat yhtyeet, kuten Incubus ja Morbid Angel (Yhdysvalloista), Sabbat (Isosta-Britanniasta), Tormentor (Unkarista), Sarcófago (Brasiliasta), groteski, Treblinka ja varhainen Tiamat (Ruotsista). Muita varhaisia black metal-yhtyeitä ovat Sabbat (perustettu 1983 Japanissa), Parabellum (perustettu 1983 Kolumbiassa), Salem (perustettu 1985 Israelissa) ja Mortuary Drape (perustettu 1986 Italiassa). Japanilainen yhtye Sigh perustettiin vuonna 1990, ja se piti säännöllisesti yhteyttä norjalaisen skenen keskeisiin jäseniin. Heidän debyyttialbumistaan Scorn Defeatista tuli ”kulttiklassikko black metal-maailmassa”. Norjalaisen black metal-skenen syntyä edeltävinä vuosina tärkeitä levytyksiä julkaisivat muun muassa Root ja Master ’ s Hammer (Tšekkoslovakiasta), Von (Yhdysvalloista), Rotting Christ (Kreikasta), Samael (Sveitsistä) ja Blasphemy (Kanadasta), jonka debyyttialbumia Fallen Angel of Doom (1990) pidetään yhtenä merkittävimmistä sotametallityylin levyistä. Norjalaisen Darkthrone-yhtyeen Fenriz kutsui Master ’ s Hammerin debyyttialbumia Ritualiksi ”ensimmäiseksi norjalaiseksi black metal-albumiksi, vaikka he ovat kotoisin Tšekkoslovakiasta”.
vuosina 1990 ja 1991 pohjoiseurooppalaiset metalliteokset alkoivat julkaista musiikkia, jossa oli vaikutteita näistä yhtyeistä tai vanhemmista ensimmäisen aallon yhtyeistä. Ruotsissa näitä olivat muun muassa Marduk, Dissection, Nifelheim ja Abruptum. Suomessa syntyi kohtaus, joka sekoitti ensimmäisen aallon black metal-tyyliä death metalin ja grindcoren aineksiin; näihin kuuluivat Beherit, Archgoat ja Impaled Nazarene, jonka esikoisalbumin Tol Cormpt Norz Norz Norz Rock Hard journalisti Wolf-Rüdiger Mühlmann pitää osana war Metalin juuria. Yhtyeet kuten Demoncy ja Profanatica syntyivät tänä aikana Yhdysvalloissa, jolloin death metal oli suositumpaa extreme metal-fanien keskuudessa. Norjalaisen Mayhem-yhtyeen konsertin Leipzigissa Eminenzin ja Manosin kanssa vuonna 1990, joka julkaistiin myöhemmin nimellä Live in Leipzig, on sanottu vaikuttaneen voimakkaasti Itä-Saksan skeneen ja sitä on kutsuttu jopa saksalaisen black metalin epäviralliseksi alkutaipaleeksi.
Second waveEdit
black metalin toinen aalto alkoi 1990-luvun alussa ja sitä johti norjalainen black metal-Skene. Vuosina 1990-1993 joukko norjalaisia artisteja alkoi esiintyä ja julkaista uudenlaista black metal-musiikkia; näihin kuuluivat Mayhem, Darkthrone, Burzum, Immortal, Emperor, Satyricon, Enslaved, Thorns, Karpaattien metsä ja Gorgoroth. He kehittivät 1980-luvun esi-isiensä tyylin omaksi genrekseen. Tämä johtui osittain uudenlaisesta kitaransoitosta, jonka kehittivät Snorre ”Blackthorn” Ruch of Stigma Diabolicum / Thorns ja Øystein ”Euronymous” Aarseth of Mayhem. Darkthronen Fenriz kuvaili sen olevan ” peräisin Bathorysta ”ja totesi, että”tuollaiset riffit tulivat monien yhtyeiden uuteen tilaukseen 90-luvulla”.
corpse paint-yhtyeen käytöstä tuli standardi, ja se oli monille black metal-artisteille tapa erottautua muista aikakauden metalliyhtyeistä. Näyttämöllä oli myös ideologia ja eetos. Taiteilijat vastustivat katkerasti kristinuskoa ja esittäytyivät ihmisvihaajavihaajina, jotka halusivat levittää kauhua, vihaa ja pahaa. He tunnustautuivat näkemyksissään vakaviksi ja vannoivat toimivansa niiden mukaisesti. Ihsahn of Emperor sanoi, että he pyrkivät ”luomaan pelkoa ihmisten keskuudessa” ja ”olemaan yhteiskuntaa vastaan”. Kohtaus oli eksklusiivinen ja loi rajat ympärilleen, sisältäen vain ne, jotka olivat ”totta” ja yrittäen karkottaa kaikki ”teeskentelijät”. Osa skenen jäsenistä oli vastuussa kirkonpolttojen ja murhien ryöpytyksestä, joka lopulta herätti huomiota ja johti useiden taiteilijoiden vangitsemiseen.
Deadin suicideEdit
8.huhtikuuta 1991 Mayhemin laulaja Per Yngve Ohlin (joka kutsui itseään ”kuolleeksi”) kuoli itsemurhaan ollessaan yksin yhtyeen yhteisessä talossa. Muusikkokollegat kuvailivat Deadia oudoksi, sisäänpäin kääntyneeksi ja masentuneeksi. Ennen lavalle menoa hän näki paljon vaivaa saadakseen itsensä näyttämään ruumiilta ja viilteli käsivarsiaan laulaessaan. Mayhemin rumpalin Hellhammerin mukaan Dead oli ensimmäinen, joka käytti kohtauksessa yleistynyttä omaleimaista corpse paintia. Häneltä löydettiin ranteet viillettyinä ja haulikolla päähän lyöty haava. Deadin itsemurhaviesti pyysi anteeksi aseen laukaisua sisätiloissa ja päättyi: ”anteeksi kaikki veri”. Ennen poliisille soittamista Euronymous hankki kertakäyttökameran ja kuvasi ruumiin järjesteltyään joitakin tavaroita uudelleen. Yhtä näistä kuvista käytettiin myöhemmin bootleg-livealbumin ”Dawn of the Black Hearts” kantena.
Euronymous teki kaulakoruja, joissa oli Deadin kallon palasia, ja antoi niitä arvollisina pitämilleen muusikoille. Huhujen mukaan hän oli myös tehnyt muhennosta, jossa oli hänen aivonsa palasia. Euronymous käytti Deadin itsemurhaa Mayhemin pahan imagon vaalimiseen ja väitti Deadin tappaneen itsensä, koska äärimetallista oli tullut trendikästä ja kaupallistunutta. Mayhemin basisti Jørn ” Necrobutcher ”Stubberud totesi, että” ihmiset tulivat tietoisemmiksi black metal-skenestä sen jälkeen, kun Dead oli ampunut itsensä … Mielestäni se oli Deadin itsemurha, joka todella muutti kohtauksen”.
kaksi muuta varhaisen norjalaisen skenen jäsentä kuoli myöhemmin itsemurhaan: Erik ”Grim” Brødreskift (Immortal, Borknagar, Gorgoroth) vuonna 1999 ja Espen ”Storm” Andersen (Strid) vuonna 2001.
Helvete and Deathlike SilenceEdit
touko-kesäkuun aikana 1991 Mayhemin Euronymous avasi itsenäisen levykaupan nimeltä ”Helvete” (norjaksi ”helvetti”) schweigaardsin portille 56 Oslossa. Siitä tuli nopeasti Norjan nousevan black metal-skenen polttopiste ja monien sen muusikoiden, erityisesti Mayhemin, Burzumin, Emperorin ja Thornsin jäsenten, kohtauspaikka. Fanzine Slayerin kirjoittaja Jon ’Metalion’ Kristiansen sanoi Helveten avauksen olleen ”koko norjalaisen black metal-skenen luominen”. Sen kellariin Euronymous perusti itsenäisen levy-yhtiön nimeltä Deathlike Silence Productions. Hänen yhtyeensä ja muiden kaltaistensa suosion kasvaessa Euronymouksen levy-yhtiön underground-menestys lasketaan usein siitä, että se rohkaisi muita levy-yhtiöitä, jotka olivat aiemmin vieroksuneet black metalia, harkitsemaan uudelleen ja julkaisemaan materiaaliaan.
Kirkkopolttoaallot
vuonna 1992 norjalaisen black metal-skenen jäsenet aloittivat Tuhopolttoaallon kristillisiin kirkkoihin. Vuoteen 1996 mennessä Norjassa oli ollut ainakin 50 tällaista hyökkäystä. Osa rakennuksista oli satoja vuosia vanhoja ja niitä pidettiin tärkeinä historiallisina maamerkkeinä. Ensimmäisenä paloi Norjan Fantoftin pylväskirkko. Poliisi uskoo, että Varg Vikernes burzumista oli syyllinen. Burzumin EP: n Aske (”tuhka”) kannessa on valokuva tuhoutuneesta kirkosta. Toukokuussa 1994 Vikernes todettiin syylliseksi Holmenkollenin kappelin, Skjoldin kirkon ja Åsanen kirkon polttamiseen. Samaan aikaan Mayhemin De Mysteriis Dom Sathanasin julkaisun kanssa Vikernes ja Euronymous olivat myös väitetysti juonitelleet pommittaakseen Nidarosin katedraalia, joka esiintyy albumin kannessa. Muusikot Faust, Samoth (molemmat keisari) ja Jørn Inge Tunsberg (Haades Kaikkivaltias) tuomittiin myös kirkon tuhopoltoista. Ruotsin skenen jäsenet alkoivat polttaa kirkkoja vuonna 1993.
kirkkopolttamisesta tuomitut eivät osoittaneet katumusta ja kuvailivat tekojaan symboliseksi ”kostoksi” kristinuskoa vastaan Norjassa. Mayhemin rumpali Hellhammer sanoi vaatineensa iskuja moskeijoihin ja Hindutemppeleihin sillä perusteella, että ne ovat ulkomaalaisempia. Nykyään mielipiteet kirkon polttamisesta eroavat black metal-yhteisössä. Monet, kuten Infernus ja Gaahl gorgorothilainen, ylistävät edelleen kirkkopolttoja, joista jälkimmäinen sanoo ”niitä olisi pitänyt olla enemmän, ja niitä tulee olemaan enemmän”. Toiset, kuten Necrobutcher ja Kjetil Manheim Mayhemistä ja Abbath Immortalista, pitävät kirkon polttamista turhana. Manheimin mukaan monet tuhopoltot olivat” vain ihmisiä, jotka yrittivät saada hyväksyntää ” black metal-piireissä. Watainin vokalisti Erik Danielsson kunnioitti hyökkäyksiä, mutta sanoi niistä vastuussa olevista: ”ainoa kristinusko, jonka he voittivat, oli viimeinen pala kristillisyyttä itsessään. Mikä on tietenkin erittäin hyvä alku”.
Euronymouseditin murha
vuoden 1993 alussa Euronymouksen ja Vikernesin välille syntyi vihamielisyyttä. Elokuun 10.päivän iltana 1993 Varg Vikernes (Burzumista) ja Snorre ”Blackthorn” Ruch (orjantappuroista) ajoivat Bergenistä Euronymouksen asunnolle Osloon. Heidän saavuttuaan paikalle alkoi yhteenotto ja Vikernes puukotti Euronymouksen kuoliaaksi. Hänen ruumiinsa löydettiin asunnon ulkopuolelta 23 viiltohaavaa—kaksi päähän, viisi niskaan ja kuusitoista selkään.
on arveltu, että murha oli seurausta joko valtataistelusta, Rahariidasta Burzum Recordsista tai yrityksestä päihittää Faustin edellisenä vuonna Lillehammerissa tekemä puukotus. Vikernes kiistää kaikki nämä väittäen hyökänneensä Euronymouksen kimppuun itsepuolustukseksi. Hän kertoo, että Euronymous oli suunnitellut tainnuttavansa hänet sähkösokkiaseella, sitovansa hänet ja kiduttavansa kuoliaaksi samalla, kun hän videoi tapahtumaa. Hänen mukaansa Euronymous suunnitteli käyttävänsä tapaamisen allekirjoittamattomasta sopimuksesta väijytykseen. Vikernes väittää aikoneensa ojentaa euronymoukselle samana iltana allekirjoitetun sopimuksen ja” käskeä häntä painumaan vittuun”, mutta Euronymous panikoi ja hyökkäsi ensin hänen kimppuunsa. Hän väittää myös, että suurin osa viilloista oli peräisin lasinsiruista, joihin Euronymous oli pudonnut kamppailun aikana. Faust epäilee itsepuolustustarinaa, kun taas Necrobutcher vahvisti Vikernesin tappaneen Euronymouksen itsepuolustukseksi tältä saamiensa tappouhkausten vuoksi.
Vikernes pidätettiin 19.elokuuta 1993 Bergenissä. Useita muita paikalla olleita vietiin kuulusteltaviksi samoihin aikoihin. Osa heistä tunnusti rikoksensa ja syytti toisia. Toukokuussa 1994 Vikernes tuomittiin 21 vuoden vankeuteen (Norjan maksimirangaistus) Euronymouksen murhasta, neljän kirkon tuhopoltosta ja 150 kilogramman räjähteiden hallussapidosta. Hän tunnusti kuitenkin vain jälkimmäisen. Kaksi kirkkoa poltettiin sinä päivänä, kun hänet tuomittiin, ”oletettavasti symbolisena tukena”. Vikernes hymyili, kun hänen tuomionsa luettiin ja kuvasta julkaistiin laajalti uusintapainos uutismediassa. Blackthorn tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen avunannosta murhaan. Samassa kuussa julkaistiin Mayhemin albumi De Mysteriis Dom Sathanas, jolla Euronymous soittaa kitaraa ja Vikernes bassoa. Euronymouksen perhe oli pyytänyt Mayhemin rumpalia Hellhammeria poistamaan Vikernesin levyttämät bassoraidat, mutta Hellhammer sanoi: ”Minusta oli sopivaa, että murhaaja ja uhri olivat samassa rekisterissä. Levytin sanaa, että äänitin bassoäänitykset uudelleen. Mutta en koskaan tehnyt”. Vuonna 2003 Vikernes ei palannut Tønsbergin vankilaan saatuaan lyhyen loman. Hänet pidätettiin uudelleen pian tämän jälkeen, kun hän ajoi varastettua autoa, jossa oli erilaisia aseita. Vikernes pääsi ehdonalaiseen vapauteen vuonna 2009.
Norwayeditin ulkopuolella
Black metal-kohtauksia syntyi myös Euroopan mantereelle 1990-luvun alussa norjalaisen skenen tai vanhemmat bändit tai molemmat. Puolassa kohtausta johtivat Graveland ja Behemoth. Ranskassa syntyi tiivis ryhmä Les Légions Noires-nimisiä muusikoita, joihin kuuluivat muun muassa Mütiilation, Vlad Tepes, Belketre ja Torgeist. Belgiassa oli muun muassa muinaisia riittejä ja valtaistuimelle nousuja. Yhtyeet kuten Black Funeral, Grand Belial ’ s Key ja Judas Iscariot nousivat tänä aikana esiin Yhdysvalloissa. Vuonna 1993 perustettu houstonilainen Black Funeral yhdistettiin mustaan magiaan ja satanismiin.
thüringeniläisyhtye absurdin ympärillä syntynyt kohu kiinnitti huomiota saksalaiseen black metal-skeneen. Vuonna 1993 jäsenet murhasivat koulunsa pojan Sandro Beyerin. Kuva Beyerin hautakivestä on yhden heidän demoksensa, Thüringenin pakanallisen hulluuden kannessa yhdessä natsimyönteisten lausuntojen kanssa. Se nauhoitettiin vankilassa ja julkaistiin Puolassa Gravelandin rumpalin Capricornuksen toimesta. Yhtyeen alkuaikojen musiikissa oli enemmän vaikutteita Oi! ja Rock Against Communism (RAC) kuin black metal, ja kuvattu olevan ”enemmän sukua 60-luvun garage punk kuin jotkut Black Metal heidän aikalaisensa”. Saksalaisen Nagelfar-yhtyeen Alexander von Meilenwald pitää ungodin vuoden 1993 debyyttiä Circle of the Seven Infernal Pacts, Desasterin vuoden 1994 demoa Lost in the Ages, Tha-Norrin vuoden 1995 albumia Wolfenzeitalter, Lunar Auroran vuoden 1996 debyyttiä Weltengänger ja Katharsisin vuoden 2000 debyyttiä 666 merkittävimpinä nauhoituksina Saksan näyttämölle. Hänen mukaansa ne eivät olleet ”välttämättä parhaita saksalaisia julkaisuja, mutta ne kaikki käynnistivät jotain”.
toisen aallon jälkeen
Dimmu Borgirin musiikissa esiintyy syntetisaattoreita ja orkestereita
toisen aallon alussa eri kohtaukset kehittivät omat tyylinsä, kuten alan ’Nemtheanga’ Averill sanoo, ”oli kreikkalainen ja suomalainen ääni, ja norjalainen ääni, ja oli saksalaisia ja sveitsiläisiä yhtyeitä ja sellaista.”1990-luvun puoleenväliin mennessä norjalaisen tyylin omaksuivat yhtyeet ympäri maailmaa, ja vuonna 1998 Kerrang! toimittaja Malcolm Dome sanoi, että”black metal sellaisena kuin me sen tunnemme vuonna 1998 on enemmän velkaa Norjalle ja Skandinavialle kuin mikään muu maa”. Myös uudemmat black metal-yhtyeet alkoivat nostaa tuotantonsa laatua ja tuoda markkinoille lisäsoittimia, kuten syntetisaattoreita ja jopa täyssinfoniaorkestereita. 1990—luvun lopulla underground päätteli, että useat norjalaiset pioneerit—kuten Emperor, Immortal, Dimmu Borgir, Ancient, Covenant/The Kovenant ja Satyricon-olivat kaupallistuneet tai myyneet itsensä loppuun valtavirran ja ”big bastard-levymerkeille.”Dayal Patterson toteaa, että Dimmu Borgirin kaltaiset menestyneet esiintyjät” provosoivat ja vielä enemmän ääripäitä Undergroundista ” sen näkemyksen suhteen, että nämä yhtyeet olivat ”loppuunmyytyjä.”
Euronymouksen kuoleman jälkeen ”osa yhtyeistä suuntautui enemmän viikinkimetalliin ja eeppiseen tyyliin, osa taas syvemmälle kuiluun.”Vuodesta 1993 lähtien Ruotsissa oli tehty kirkkopolttoja, haudan häpäisyä ja muita väkivaltaisuuksia. Vuonna 1995 Dissektionisti Jon Nödtveidt liittyi Misanthropic Luciferian Order-järjestöön (MLO). Vuonna 1997 hänet ja toinen MLO: n jäsen pidätettiin ja heitä syytettiin 37-vuotiaan miehen ampumisesta kuoliaaksi. Hänen sanottiin kuolleen ”vihasta”, koska hän oli” ahdistellut ” näitä kahta miestä. Nödtveidt sai 10 vuoden tuomion. Koska uhri oli homoseksuaali maahanmuuttaja, dissektiota syytettiin Natsiyhtyeeksi, mutta Nödtveidt kiisti tämän ja vähätteli rasismia ja nationalismia.
vuonna 1996 perustettu ruotsalainen Shining-yhtye alkoi kirjoittaa musiikkia lähes yksinomaan masennuksesta ja itsemurhasta, musiikillisesti Stridin ja Burzumin albumien Hvis lyset tar oss ja Filosofem innoittamana. Laulaja Niklas Kvarforth halusi ”pakkosyötellä” kuulijoitaan ” itsetuhoisella ja itsetuhoisella kuvastolla ja sanoituksilla.”Alussa hän käytti musiikistaan termiä ”suicidal black metal”. Hän kuitenkin lopetti termin käytön vuonna 2001, koska sitä oli alkanut käyttää liuta muita yhtyeitä, jotka hänen mielestään olivat tulkinneet hänen visionsa väärin ja käyttivät musiikkia pikemminkin eräänlaisena terapiana kuin aseena kuulijaa vastaan Kvarforthin tarkoittamalla tavalla. Hän sanoi, ettei” kutsuisi Shiningiä black metal-yhtyeeksi ”ja kutsui” suicidal black metal ”- termiä ” typeräksi ideaksi.”
Erik Danielssonin mukaan, kun hänen yhtyeensä Watain perustettiin vuonna 1998, oli hyvin vähän yhtyeitä, jotka ottivat black metal oli yhtä vakavasti kuin norjalainen alkuaikojen skene. Uudemman sukupolven ruotsalaiset Saatanalliset yhtyeet, kuten Watain ja Ondskapt, oletettavasti ofermodin, Nefanduksen jäsenen Belfagorin uuden yhtyeen inspiroimina, asettivat tämän kohtauksen ” uuteen valoon.”Kvarforth sanoi,” näyttää siltä, että ihmiset todella pelkäävät taas.””Ruotsin nykyisellä black metal-skenellä on erityisen kunnianhimoinen ja artikuloiva käsitys mystiikasta ja sen pätevyydestä black metaliin. Monet ruotsalaiset black metal-yhtyeet, erityisesti Watain ja Dissection, ovat sidoksissa Temple of the Black Lightiin eli Misanthropic Luciferian Order-järjestöön, joka on teistinen, gnostilainen, saatanallinen järjestö, joka sijaitsee Ruotsissa.” Vapauduttuaan vuonna 2004 Jon Nödtveidt perusti Dissectionin uudelleen uusien jäsenten kanssa, jotka hänen mielestään pystyivät ”seisomaan dissectionin saatanallisen konseptin vaatimusten takana ja elämään niiden mukaan.”Hän alkoi kutsua dissektiota” MLO: n sonic propaganda-yksiköksi ”ja julkaisi kolmannen täyspitkän albumin ”Reinkaos”. Sanoitukset sisältävät maagisia kaavoja Liber Azeraatista ja perustuvat järjestön opetuksiin. Albumin julkaisun ja muutaman konsertin jälkeen Nödtveidt sanoi ”saavuttaneensa musiikin rajoitukset välineenä ilmaista sitä, mitä haluan ilmaista, itselleni ja kouralliselle muita, joista välitän” ja hajotti Dissektion ennen itsemurhaan kuolemista.
osa underground-skenestä omaksui Jungilaisen tulkinnan kirkon polttamisesta ja muista varhaisen skenen teoista muinaisten arkkityyppien uudelleen esiinmarssina, jonka Allerseelenin Kadmon ja Lords of Chaoksen tekijät olivat kirjoituksissaan vihjanneet. He sekoittivat tämän tulkinnan pakanuuteen ja kansallismielisyyteen. Jotkut pitivät Varg Vikernesiä ”ideologisena Messiaana”, vaikka Vikernes oli sanoutunut irti black metalista eikä hänen uusnatsismillaan ollut mitään tekemistä tuon alakulttuurin kanssa. Tämä johti kansallissosialistisen black metalin (NSBM) nousuun, jota absurdin Hendrik Möbus kutsuu norjalaisen black metalin ”liikkeen” ”loogiseksi johtopäätökseksi”. Kohtauksen muut osat vastustavat NSBM: ää, koska se on ”lähtemättömästi sidoksissa Asá Trŭ ja vastustaa saatananpalvontaa”, tai suhtautuvat natsismiin ”epämääräisen skeptisesti ja välinpitämättömästi”. Muun muassa NSBM: n jäsenet pitävät norjalaisyhtyeitä teeskentelijöinä, joiden ”ideologia on halpaa”, vaikka he kunnioittavat yhä Vikernesiä ja Burzumia, jota Grand Belialin keskeinen vokalisti Richard Mills kutsui ”ainoaksi norjalaisyhtyeeksi, joka pysyy anteeksipyytämättömänä ja kirjaimellisesti tuomittuna vakaumuksestaan.”
Ranskassa Les Légions Noiresin (mustien legioonien) lisäksi syntyi NSBM-kohtaus. Ranskalaisen Funeral-yhtyeen jäsenet häpäisivät haudan Toulonissa kesäkuussa 1996, ja 19-vuotias black metal-fani puukotti papin kuoliaaksi Mulhousessa jouluaattona 1996. Antaeuksen ja Aosothin MkM: n mukaan varhainen ranskalainen kohtaus ”oli melko helppo jakaa: joko olit NSBM, ja sinulla oli zinen ja yleisön tuki, tai olit osa mustia legioonia, ja sinulla oli tuo ’kultti’ aura”, kun taas hänen yhtyeensä Antaeus, joka ei kuulunut kumpaankaan näistä alalahkoista, ”ei sopinut mihinkään.”Monilla ranskalaisilla yhtyeillä, kuten Deathspell Omegalla ja Aosothilla, on avantgarde-lähestymistapa ja disharmoninen soundi, joka edustaa kyseistä kohtausta.
varhaiset yhdysvaltalaiset black metal-yhtyeet pysyivät maan alla. Jotkut heistä—kuten Grand Belialin avain ja Juudas Iskariot-liittyivät kansainväliseen NSBM-järjestöön nimeltä pakanallinen rintama, vaikka Juudas Iskariotin ainoa jäsen Akhenaten jätti järjestön. Muilla yhtyeillä, kuten Averse Sefiralla, ei koskaan ollut mitään yhteyttä natsismiin. YHDYSVALTALAISBÄNDEILLÄ ei ole yhteistä tyyliä. Monet olivat musiikillisesti Burzumin innoittamia, mutta eivät välttämättä omaksuneet Vikernesin ajatuksia. Profanatican musiikki on lähellä death metalia, kun taas Demoncya syytettiin Gorgorothin riffien repimisestä. Syntyi myös yhtyeitä kuten Xasthur ja Leviathan (jonka musiikki on saanut vaikutteita Burzumista ja jonka sanoitukset keskittyvät muun muassa masennukseen ja itsemurhaan), Nachtmystium, Krallice, Wolves In The Throne Room (crust punk-skeneen ja ympäristöliikkeeseen liittyvä yhtye) ja liturgia (jonka tyyliä keulakuva Hunter Hunt-Hendrix kuvailee ”trancendentaaliseksi black metaliksi”). Nämä yhtyeet vieroksuvat black metalin perinteistä lyyristä sisältöä ”something more Whitman-esque”, ja jotkut perinteiset black-metallit ovat hylänneet heidät ideologioidensa ja joidenkin heistä omaksumien post-rock-ja shoegazing-vaikutteiden vuoksi. Myös jotkut yhtyeet, kuten Agalloch, alkoivat sisällyttää ”doom-ja folk-elementtejä skandinaavisen inkarnaation perinteiseen blast-beatiin ja tremolo-pickingiin”, tyyliä, joka myöhemmin tuli tunnetuksi Cascadilaisena black metalina, viitaten alueeseen, jossa se syntyi.
Australiassa syntyi kohtaus, jota johtivat yhtyeet Deströyer 666, Vomitor, Hobbsin Angel of Death, Nocturnal Graves ja Gospel of the Horns. Skenen tyypillinen tyyli on sekoitus vanhan koulukunnan black metalia ja raakaa thrash metalia, jossa on vaikutteita vanhoista Celtic Frostista, Bathorysta, Venomista ja Sodomista, mutta myös sen omia elementtejä.
Melechesh perustettiin Jerusalemissa vuonna 1993, ”ensimmäinen avoimesti kristinuskoa vastustava yhtye, joka on olemassa yhdessä maailman pyhimmistä kaupungeista”. Melechesh aloitti suoraviivainen black metal teko heidän ensimmäinen foray osaksi folk metal tapahtuu heidän 1996 EP Siege of Lachish. Yhtyeen myöhemmät albumit olivat black -, death-ja thrash metal-tyylisiä. Toinen yhtye, Arallu, perustettiin 1990-luvun lopulla ja sillä on suhteita Melecheshiin ja Salemiin. Melechesh ja Arallu esittävät tyyliä, jota he kutsuvat ”Mesopotamialaiseksi Black metaliksi”, joka on sekoitus black metalia ja Mesopotamialaista kansanmusiikkia.
2000-luvulta lähtien Lähi-itään on syntynyt useita Islaminvastaisia ja uskonnonvastaisia black metal—yhtyeitä, joiden jäsenet ovat taustaltaan muslimeja. Irakin ensimmäiseksi naispuoliseksi black metal-artistiksi uskottu Janaza julkaisi demon Burning Quran Ceremony vuonna 2010. Sen keulahahmo Anahita väitti vanhempiensa ja veljensä kuolleen itsemurhapommissa Irakin sodan aikana. Toinen Irakilainen yhtye, Seeds of Iblis, jota myös edustaa Anahita, julkaisi debyyttialbuminsa Jihad Against Islam vuonna 2011 ranskalaisen Legion of Death-levy-yhtiön kautta. Metalliuutissivusto Metalluminati vihjaa, että heidän väitteensä Irakissa olosta on huijausta. Nämä ryhmät yhdessä Tadnees (Saudi-Arabiasta), Halla (Iranista), False Allah (Bahrainista) ja Mosque of Satan (Libanonista), tyyliltään ”Arabian Anti-Islamilainen legioona.”Toinen Libanonilainen yhtye, ajat, herätti paljon huomiota debyyttialbumillaan Six Years of Dormant Hatred, joka julkaistiin pohjoisamerikkalaisen moribund Records-levy-yhtiön kautta vuonna 2008. Myös jotkut eurooppalaiset yhtyeet ovat alkaneet ilmaista islamin vastaisia näkemyksiä, tunnetuimpana Norjalainen Taake-yhtye.