botulinumtoksiini (BTX) – injektiot silmäluomiin ja kulmakarvoihin katsotaan nyt parhaaksi hoidoksi blefarospasmin hoidossa, sillä ne paranevat kohtalaisesti tai selvästi yli 90 prosentilla potilaista. Keskimääräinen viive BTX-injektion antohetkestä paranemisen alkamiseen on kahdesta viiteen päivää ja keskimääräinen kesto on kolmesta neljään kuukautta, minkä jälkeen hoito on toistettava, jotta hyöty säilyy. Merkittävän toiminnallisen parannuksen lisäksi on yleensä mielekäs epämukavuuden väheneminen, ja koska vähemmän hämmennystä, myös potilaiden itsetunto usein paranee. Vaikka noin 10-15 prosenttia kaikista hoitokerroista seuraa joitakin haittavaikutuksia (silmänluomen roikkuminen, näön hämärtyminen tai kahtena näkeminen, repeytyminen ja paikallinen hematooma), komplikaatiot vaikuttavat vain harvoin potilaan toimintaan ja häviävät yleensä spontaanisti alle kahdessa viikossa. Hyöty ei näytä vähenevän, ja komplikaatioiden esiintyvyys itse asiassa vähenee toistuvien BTX-hoitojen jälkeen.
Apraklonidiinia, silmätippaa, joka voi aiheuttaa yläluomilihaksen supistumista, voidaan käyttää tilapäisenä toimenpiteenä, kun BTX-vaikutus ei ole alkanut tai kun sen vaikutus lakkaa.
joillakin potilailla, joilla on blefarospasmi, on osittainen vapautus lääkkeistä, kuten klonatsepaami, triheksifenidyyli, loratsepaami, baklofeeni ja tetrabenatsiini. Kuitenkin, koska niiden haittavaikutukset ja merkittävä parannus BTX, suun kautta lääkkeitä ei käytetä usein.
erittäin vaikeissa tapauksissa potilailla, joilla on merkittävä toiminnallinen vajaatoiminta ja jotka eivät ole saaneet hyvää vastetta botulinumtoksiinille, leikkaus voi olla toinen vaihtoehto. Myektomia, johon liittyy poistaminen joidenkin tai kaikkien lihasten vastuussa silmäluomen sulkeminen, voidaan harkita. Otsan lihaksen suspensiota synteettisillä langoilla arvioitiin refraktaarisissa tapauksissa hyvin tuloksin pienessä tutkimuksessa, mutta tämän tekniikan käyttö suuremmalla joukolla tai potilailla on perusteltua. Syväaivostimulaation käyttöä raportoitiin myös pienissä tutkimuksissa, joissa onnistuttiin refraktaarisissa blefarospasmitapauksissa, jotka liittyivät tai eivät liittyneet muihin kranioservisiin dystonioihin.