David Koresh ja ATF: n ratsia
yksi Florence Houteffin johtajuutta vastustaneista ryhmittymistä oli Ben Roden, joka oli aiemmin kutsunut Davidialaisia ”irti kuolleesta sauvasta ja siirtymään elävään haaraan.”Roden sai Karmelinvuoren hallintaansa ja perusti Davidian seitsemännen päivän adventistien yleisen yhdistyksen. Hän kutsui jäsenensä puhtaampaan elämään ja lupasi, että Kristus palaisi pian sen jälkeen, kun jäsenet olisivat saavuttaneet moraalisen kypsyyden tilan. Kun Roden kuoli vuonna 1978, jäsenet riitaantuivat uskollisuudesta hänen vaimolleen loisille ja pojalleen Georgelle. Lois löysi liittolaisen nuoresta käännynnäisestä Vernon Howellista (1959-1993), mutta hänen kuolemansa vuonna 1986 jätti Georgen valtaan. Vuoden kuluessa Howell oli kuitenkin vakuuttanut johtonsa ja hänestä tuli Mount Carmel-yhteisön johtaja.
Howell ryhtyi nopeasti puolustamaan henkistä auktoriteettiaan, ja yksi hänen ensimmäisistä teoistaan oli uuden nimen, David Koreshin, omaksuminen. Tämä nimi viittasi siihen, että hän oli Raamatun kuninkaan Daavidin hengellinen perillinen ja että hän oli Koreshin (hepreaksi Kyyros, muinainen Persian kuningas) tavoin messiaaninen hahmo—vaikkakaan ei Messias, Jeesus. (Kyyros on ainoa ei-Juutalainen, jolle on Raamatussa annettu arvonimi Messias eli ”voideltu”.) Koresh käytti uutta valtaansa ottamalla useita ”hengellisiä” vaimoja ryhmän naimattomien jäsenten joukosta, ja vuonna 1989 hän vakuutti olevansa täydellinen puoliso kaikille naispuolisille jäsenille ja kertoi Davidilaisille aikovansa luoda uuden sukupuun lapsista, joiden hän uskoi lopulta hallitsevan maailmaa.
Koreshin tulkinta Raamatusta perustui pitkälti siihen, että hän samaistui Ilmestyskirjan 5.luvussa mainittuun Karitsaan. Perinteisesti Karitsa samastetaan Jeesukseen, mutta Koresh teki eron heidän välillään, mikä viittaa siihen, että Karitsan tehtävänä oli vapauttaa seitsemän sinettiä ja tulkita Ilmestyskirjan 5:2: ssa mainittu kirjakäärö ja siten tuottaa lopunajan ilmestys Kristuksesta. Se, että Koresh ajatteli lopun ajan olevan lähellä, annetaan ymmärtää Ilmestyskirjan selitysteoksessaan: ”jäljelle jää siis kysymys: Mitkä ovat seitsemän sinettiä? Ja vastaus pysyy-Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle näyttääkseen palvelijoilleen sen, minkä täytyy pian tapahtua.”Kuolemansa aikaan Koresh valmisteli hätäisesti tulkintaansa seitsemästä sinetistä julkaistavaksi.
koska useat Koreshin ”hengellisistä” vaimoista olivat teini-ikäisiä, yhteisöä syytettiin entisen jäsenen ja antikulttiaktivistin lasten hyväksikäytöstä. Nämä väitteet esitettiin vuonna 1992 oikeudenkäynnissä, jossa entinen jäsen haki tyttärensä huoltajuutta. Kun Koresh aloitti asekaupan, lasten hyväksikäyttösyytteet alkoivat kiinnittää oikeusviranomaisten huomion. Tutkijat, jotka eivät osaa käyttää ryhmän omaksumaa Raamatun apokalyptistä kieltä, pelkäsivät myös, että Haaratoimisto Davidilaiset saattaisivat hyökätä naapureidensa tai jopa Wacon kimppuun toteuttaessaan kuviteltua lopun ajan skenaariota. Vuoden 1993 alussa ATF: n agentit Texasissa pyysivät etsintälupaa Mount Carmeliin, mutta päättivät tehdä yllätysmurron sen sijaan, että olisivat suorittaneet pidätysmääräyksen.
helmikuussa 1993 tapahtuneen epäonnisen ATF: n ratsian ja kaksi kuukautta myöhemmin Carmel-vuoren tuhonneen FBI: n ratsian ja tulipalon jälkeen ATF ja FBI suorittivat laajoja sisäisiä tutkimuksia, joita seurasivat sekä Yhdysvaltain edustajainhuoneen että senaatin Julkiset kuulemiset. Viraston raporteissa ja kuulemisissa etsittiin syyllisiä kuolemiin, ja useita agentteja rangaistiin sopimattomista toimista. Elokuussa 1999 Yhdysvaltain hallitus myönsi, että liittovaltion agentit olivat todellakin ampuneet palavaa materiaalia Haaratoimisto Davidianiin tai sen lähelle ennen massiivista tulipaloa. U.Tämän jälkeen oikeusministeri vaati tapauksesta uutta tutkintaa ja uusia kuulemisia, joita johtaisi erikoisavustaja John Danforth, entinen Yhdysvaltain senaattori. Heinäkuussa 2000 Danforth julkaisi alustavan raportin, joka vapautti Yhdysvaltain hallituksen kaikista rikkomuksista kohdatessaan Haaratoimisto Davidianit.
muutama ratsiasta selvinnyt joutui oikeuteen. Heidät todettiin syyttömiksi ATF: n agenttien murhaan, mutta he saivat pitkiä vankeustuomioita teoistaan ratsian aikana ja sen jälkeen. Jäljelle jääneet (noin 25 henkeä) järjestäytyivät uudelleen, julkaisivat Koreshin kirjoituksen ja aloittivat liikkeen uudelleenrakentamisen. 1990-luvun loppuun mennessä sen koko oli yli kaksinkertaistunut, vaikka selkeää johtoa ei ollut syntynyt.