Alkuperäinen kaliga, joka löydettiin Qasr Ibrimistä Egyptistä, c. 1.vuosisata eaa – 1. vuosisata AD
Caligae (yksikössä caliga) olivat raskasrakenteiset, Paksupohjaiset harjakattoiset saappaat, joissa oli jalkakengät. Niitä käyttivät roomalaisten ratsumiesten ja jalkasotilaiden alemmat rivit sekä mahdollisesti jotkut sadanpäämiehet. Caligaen kestävä assosiaatio tavalliseen sotilaaseen näkyy jälkimmäisen kuvauksessa caligatina (”booted ones”).
toisinaan kohokuvioisen caligaen on täytynyt osoittautua hankalaksi, erityisesti kovilla pinnoilla; Josephus kertoo surmanneensa kaligalla kengitetyn roomalaisen sadanpäämiehen, joka oli liukastunut Jerusalemin temppelin marmorilattialle erään hyökkäyksen aikana. Caligan muotoilu mahdollisti kuitenkin sen säätämisen, mikä olisi auttanut vähentämään hiertymiä; se teki luultavasti ”ihanteellisen marssisaapaan”, ja ”kulkuriarmeijan (caligati) hyökkäyksen jylisevän äänen on täytynyt olla kauhistuttava.”
Caligae olisi ollut marssilla viileämpi kuin suljetut saappaat. Lämpimässä, välimerellisessä ilmastossa tämä on saattanut olla etu. Pohjois-Britannian kylmässä, kosteassa ilmastossa ylimääräiset kudotut sukat tai raakavillavillavaatteet ovat saattaneet auttaa jalkojen eristämisessä, mutta caligae näytti jääneen sinne 100-luvun loppuun mennessä siviilityylisten ”suljettujen saappaiden” (carbatinae) hyväksi. 300-luvun lopulla tämä näyttää päteneen koko valtakunnassa. Keisari Diocletianuksen Hintadiktioon (301) sisältyy siviilimiehille, naisille ja lapsille tarkoitettujen jalkineiden hinnat, joita kuvaillaan nimellä caligae, mutta joissa ei ole kohokynsiä.