Charles Martel

vallan vakiinnuttaminen ja Toursin taistelu

Kaarle tukeutui vahvasti aseistettuihin vapaisiin miehiin armeijansa perustana, mutta hyökkäysoperaatioiden kiihtyvä vauhti pakotti hänet luomaan armeijalleen vahvan ratsuväkiosaston, joka koostui maihinnousevista ammattilaistaistelijoista. Jalustin ei ollut vielä käytössä frankkien ratsumiesten keskuudessa, joten Kaarlen ratsuväki ei olisi muistuttanut myöhemmän keskiajan todellista raskasta iskuratsuväkeä, mutta aseiden ja haarniskan kustannukset olivat kuitenkin merkittävät. Tämän kalliin hankkeen rahoittamiseksi hän omisti joitakin piispojen äskettäin hankkimia ja yhdistämiä kirkollisia maita, joista suurin osa sijaitsi Burgundissa. Tämä toiminta ei herättänyt aikalaisissa epäluottamusta, ja maiden hallintaoikeus laillistettiin myöhemmin Kaarlen poikien Pippinin ja Carlomanin johdolla. Silloin päätettiin, että soturit, joille maat oli myönnetty, pitäisivät ne elinikäisinä (precaria), kirkon jäädessä varsinaiseksi omistajaksi.

aikalaiset eivät taaskaan paheksuneet Kaarlen ankaruutta piispoja, kuten Rigobert Reimsiläistä kohtaan, jotka olivat harmissaan tai viivyttelivät omistustensa luovuttamisessa. Kirkko suhtautuikin kaarleen myönteisesti, ja hänet huomattiin luostarien suojelijana. Paavi Gregorius II kirjoitti Kaarlelle vuonna 722 saadakseen tukea Bonifatiuksen Reininmaalla suorittamalle tehtävälle. Siitä lähtien Kaarle tuki johdonmukaisesti Bonifatiusta ja avusti myös Pirminin ja Willibrordin, alemannien ja Friisiläisten apostolien, lähetystyötä.

käytyään suuren osan 720-luvusta kampanjoimassa pohjoisessa ja idässä Kaarle vietti suuren osan seuraavasta vuosikymmenestä torjuen sitkeää uhkaa etelärajallaan. Siitä lähtien kun muslimit saapuivat Espanjaan Afrikasta vuonna 711, he olivat ryöstäneet frankkien alueita uhaten Galliaa ja kerran (725) saavuttaen Burgundin ja ryöstäen Autunin. Vuonna 732 ʿAbd al-Raḥmān al-Ghafiqi, Córdoban kuvernööri, marssi Bordeaux ’ hon ja kukisti eudesin. Tämän jälkeen muslimit etenivät pohjoiseen Akvitanian yli Poitiers ’ n kaupunkiin. Eudes pyysi Kaarlelta apua, ja Kaarle onnistui lyömään merkittävän Muslimijoukon Toursin taistelussa. Vaikka Tours esitetään joskus ratkaisevana tarkistuksena muslimien laajenemisesta Eurooppaan, se oli todellisuudessa yksittäinen sitoumus vuosikymmeniä kestäneessä konfliktissa frankkien ja muslimien Espanjan armeijoiden välillä. Voitto poltti Kaarlen maineen ja auktoriteetin erityisesti Akvitaniassa, jossa hän pakotti eudesin vannomaan uskollisuutta hänelle.

vuonna 733 Kaarle aloitti sotaretkensä pakottaakseen Burgundin taipumaan valtaansa. Vuonna 735 tuli tieto, että Eudes oli kuollut, ja Kaarle marssi nopeasti Loirejoen yli saadakseen valtansa tuntumaan Bordeaux ’ n ympäristössä. Vuoteen 739 mennessä hän oli kukistanut Burgundin pikkupäälliköt täysin, ja vuosikymmenen aikana hän torjui edelleen muslimien lähentelyt Galliaan.

Kaarlen terveys alkoi heiketä 730-luvun lopulla, ja vuonna 741 hän vetäytyi palatsiinsa Quierzy-sur-oiseen, jossa hän kuoli pian tämän jälkeen. Ennen kuolemaansa hän jakoi Merovingien valtakunnan kahden laillisen poikansa Pippin III: n ja Carlomanin kesken. Kaarle pidättäytyi kuitenkin siirtämästä kuninkaallista arvonimeä omalle hallitsijasuvulleen. Taru Merovingien hallinnasta jatkui, kunnes Pippin syrjäytti viimeisen Merovingikuninkaan Childeric III: n ja kruunautti itsensä frankkien kuninkaaksi vuonna 751.

Eleanor Shipley Duckett the Editors of Encyclopaedia Britannica