SUMMARY
vuoden 1883 Kansalaisoikeusasiat olivat viiden asian ryhmä, jonka korkein oikeus koosti samankaltaisuutensa vuoksi. Jokaisessa tapauksessa mustia amerikkalaisia kiellettiin pääsemästä julkiselle alueelle, joka oli yksityisomistuksessa. Vuoden 1875 kansalaisoikeuslain mukaan oli laitonta syrjiä kansalaisia heidän rotunsa perusteella. Korkein oikeus päätti 8-1-päätöksessään, että teko on perustuslain vastainen ja tuomari Bradley julisti, että yksityisillä yrittäjien pitäisi saada säädellä, kenellä on pääsy heidän liiketoimiinsa. Päätöksen mukaan liittovaltion hallitus ei voi pakottaa yksityisiä yrittäjiä palvelemaan mustia suojeluskuntalaisia perustuslaillisesti. Heidän reas
oning oli, että Civil Rights Act of 1875 was not supported by the 13th or 14th amendments and therefore could not be implemented.
vuoden 1875 kansalaisoikeuslaki perustettiin suojelemaan kaikkien kansalaisten ihmis-ja kansalaisoikeuksia. Mikä tärkeintä, se suojeli tasa-arvoisia oikeuksia juuri vapautetuille mustille amerikkalaisille. Sen mukaan kaikilla syntyneillä tai kansalaisuuden saaneilla kansalaisilla on yhtäläiset oikeudet rotuun, sukupuoleen tai etnisyyteen katsomatta. Teko aiheutti joillekin kohua julkisia paikkoja koskevan sääntelyn vuoksi. Monet valkoiset liikkeenharjoittajat eivät halunneet mustien mesenaattien läsnäoloa ja halusivat jatkaa liiketoimintaa ”vain valkoisina”.
päätös vuoden 1875 kansalaisoikeuslain säätämisestä perustuslain vastaiseksi pohjusti ”Jim Crow” – lakien olemassaoloa ja mustien amerikkalaisten epätoivon vuosia, aina vuoden 1965 Kansalaisoikeuslakiin saakka. Päätös mahdollisti myös tulevan” erillisen mutta tasa-arvoisen ” järjestelmän loogisuuden ja perustuslaillisuuden. Scotuksen päätös näissä tapauksissa oli hyvin merkittävä Yhdysvaltain kansalaisoikeuksien historiassa.
ensimmäinen aikajana
Tausta
sisällissodan jälkeen mustien edustajia askarrutti kansalaisoikeuslain läpivieminen, koska vuoden 1866 kansalaisoikeuslaki ja Ku Klux Klan-säädökset eivät tuntuneet riittävän tehokkailta. Lakiesityksen vastustajat väittivät, että lakiesitys oli tarpeeton ja Kongressin vallan ulottumattomissa.1 Mustat kongressiedustajat pystyivät antamaan anekdoottisia tarinoita rasismista hotelleissa, etelän rautateillä ja teattereissa korostaakseen lakiesityksen välttämättömyyttä.1 viiden vuoden ja useiden tarkistusten jälkeen vuoden 1875 kansalaisoikeuslaki hyväksyttiin 162-99. Vuoden 1875 kansalaisoikeuslaki määräsi, että julkisten tilojen, kuten majatalojen, ravintoloiden, rautatien ja muiden liikenteenharjoittajien, omistajat eivät syrji niitä mustia, jotka etsivät pääsyä tai palvelua heiltä rotunsa perusteella. Lakia rikkoneet joutuivat rikossyytteeseen.2 kuten monet lakiesityksen vastustajat ennustivat, mikään laki ei voisi pakottaa yhteiskunnalliseen tasa-arvoon, varsinkaan etelässä. 1 Viisi kansalaisoikeuslain perustuslaillisuutta koskevaa asiaa yhdistettiin yhdeksi. 2 Nämä tapaukset voitiin ryhmitellä yhteen, koska kummassakin tapauksessa mustalta henkilöltä evättiin samat majoitukset kuin valkoiselta henkilöltä vuoden 1875 kansalaisoikeuslain vastaisesti.3
PROSESSIHISTORIA
tapaukset tulivat tuomioistuinjärjestelmään 5 erillisenä tapauksena useista valtioista. Jutuissa olivat mukana Yhdysvallat v. Stanley, Yhdysvallat v. Ryan, Yhdysvallat v. Nichols, Yhdysvallat v. Singleton sekä Robinson ja vaimo v. Memphis & Charleston Railroad Company. Jokaiseen tapaukseen kuului mustan amerikkalaisen syrjintä ja sisäänpääsyn puute. Kaksi tapauksista sattui teattereissa, kaksi hotelleissa ja yksi ohikulkutiellä. Jokainen tuli oikeusjärjestelmiin sillä perusteella, että tämä syrjintä oli vuoden 1875 kansalaisoikeuslain mukaan laitonta. Kun jutut etenivät korkeimpaan oikeuteen, ne yhdistettiin yhdeksi niiden samankaltaisuuden vuoksi. SCOTUS yhdisti nämä viisi tapausta nimeten ne ” Kansalaisoikeusjutuiksi.”Pian päätettiin äänin 8-1, että vuoden 1875 Civil Rights Act oli perustuslain vastainen eikä mustilla amerikkalaisilla ollut mahdollisuutta turvautua syrjintään. Oikeus katsoi, että yksityisten yritysten sääntely on perustuslain vastaista ja että yrityksillä on oikeus kieltää sisäänpääsy mielensä mukaan. SCOTUS ilmoitti päätöksestään 15. lokakuuta 1883.
ISSUES
onko kongressilla 13. lisäyksen nojalla valta säädellä orjuuden ulkopuolisia yksityislakeja?
onko kongressilla 14. lisäyksen nojalla valta säännellä yksityisiä lakeja tasa-arvoisen suojelun takaamiseksi?
vetoomuksen esittäjän
vuoden 1883 Kansalaisoikeusjutut saivat tuomioistuinten tietoon useita afroamerikkalaisia, jotka kokivat ikään kuin oikeuksiaan loukattavan, kun useat valkoiset liikemiehet kielsivät heiltä palveluksen. Vaikka tätä tarkasteltiin yhtenä korkeimman oikeuden tapauksena, se ei tullut korkeimpaan oikeuteen mainitulla tavalla. Kyseessä oli viisi alempaa valitusoikeusasiaa, joissa kaikissa oli yhteistä käyttää vuoden 1875 Civil Rights Act-lakia heitä vastaan nostettujen syrjintäväitteiden tukena. Vuoden 1875 kansalaisoikeuslain mukaan kaikille ihmisille on myönnettävä yhtäläiset oikeudet, kun he käsittelevät yrityksen tai toimipaikan tarjoamia palveluja. Kun valkoiset amerikkalaiset eivät saaneet samoja etuoikeuksia kuin valkoiset amerikkalaiset, alkoi vuoden 1883 kansalaisoikeusjuttujen matka, kun mustat amerikkalaiset päättivät nostaa kanteita.
vastaajien argumentit
yksityisomistuksessa olevat yritykset toimivat tässä jutussa vastaajina. Tapauksen alkaessa valkoiset yrittäjät olivat selvästi niskan päällä, sillä tapaus sattui aikana, jolloin syrjintä oli jotain, joka ei ollut vieras amerikkalaiselle kulttuurille. Tämän jutun vastaajat esittivät vasta-argumentin, jonka mukaan heidän perustuslaillisia oikeuksiaan oli loukattu, koska vuoden 1875 kansalaisoikeuslaki edellytti heidän palvelevan kaikkia. Koska nämä yritykset olivat yksityisomistuksessa eivätkä valtion yrityksiä, vastaajat kokivat, että heidän ei tarvinnut noudattaa liittohallituksen määräämiä sääntöjä; he kokivat, että päätös siitä, kenet he toivottivat tervetulleeksi tai eivät halunneet, oli yksityisasia. Oikeus oli samaa mieltä.
päätös
Yhdysvaltain korkein oikeus päätti 8-1-päätöksessään, että vuoden 1875 Civil Rights Act oli perustuslain vastainen. Koska kaikki vuoden 1883 Kansalaisoikeustapauksiin liittyvät tapaukset perustuivat kaikki tähän lakiin, korkein oikeus päätti niiden yritysten hyväksi, jotka kieltäytyivät tarjoamasta palveluja afroamerikkalaisille, ja totesi, että yksityisomistuksessa olevilla yrityksillä oli oikeus kieltäytyä palvelemasta niitä, joita he eivät halunneet palvella. Tuomari Joseph P. Bradley kirjoitti enemmistön mielipiteen, jonka mukaan vuoden 1875 Civil Rights Act oli perustuslain vastainen ja että sitä ei suojellut 13.lisäys eikä 14. lisäys. 13. lisäys sovellettaessa yksityiseen palveluun
s koskee vain niitä palveluja, joihin liittyy orjia ja joissa todetaan, että yksi henkilö ei saa omistaa toista. Siinä ei sanota mitään käyttäytymisestä, johon liittyy syrjiviä tekoja. 14.tarkistusta tasa-arvolauseke on sellainen, jota ei voitu panna täytäntöön, koska siinä todetaan, että tasa-arvoa on jaettava valtion asioissa, mutta siinä ei sanota suoraan mitään yksityisasioista. Tuomari Bradley menee edelleen sanoa, että yksityiset teot rotusyrjinnän ovat niitä, jotka ovat yksityisesti väärin ja että liittovaltion hallitus ei voi valvoa mainittuja yrityksiä, jotka haluavat osoittaa tällaista käyttäytymistä. Päätöksessä todetaan, että sallimalla tämän lain läpimeno olisi yksinkertaisesti ajamassa ajatusta syrjinnästä maassa antamalla mustille erityiskohtelua.
enemmistön mielipide
tuomari Joseph P. Bradley kirjoitti enemmistön mielipiteen, johon liittyivät Justice Waite, Justice Miller, Justice Fields, Justice Woods, Justice Matthews, Justice Grey ja Justice Blatchford. Päätös julistaa vuoden 1875 kansalaisoikeuslaki perustuslain vastaiseksi perustui syytökseen, jonka mukaan laki rikkoi Yhdysvaltain perustuslakia, koska se yritti pakottaa yksityisomistuksessa olevat yritykset palvelemaan kaikkia ihmisiä ryhtymättä rotuun perustuviin syrjiviin toimiin. Kirjoituksessaan Bradley kirjoittaa, ettei 13.eikä 14. lisäys oikeuta lakia. Tuomioistuimet totesivat, että 14. muutoksella vahvistettu yhdenvertaista suojaa koskeva lauseke ei ollut voimassa tässä tapauksessa, koska siinä todetaan, että valtioiden on huolehdittava yhtäläisestä suojasta; 14. lisäys ei anna kongressille oikeutta pakottaa yksilöitä-harjoittamaan tasavertaista suojelua yksilönä. Kirjoittaessaan Bradley käsittelee myös 13. lisäystä, jonka mukaan se suojelee ihmisiä orjuudelta, ei heitä syrjiviltä teoilta. Oikeuden mielestä orjuusväite jyrättiin maahan ja sitä käytettiin kainalosauvana jokaisen oikeuden eteen tulleen syrjintäteon käsittelyssä.
eriävä mielipide
ylituomari Harlan kirjoitti eriävän mielipiteen, jossa hän totesi, että 13.lisäys otettiin käyttöön orjuuden poistamiseksi, mukaan lukien teot, jotka saavat yhden rodun tuntemaan itsensä toista huonommaksi. Harlanin mukaan vuoden 1875 kansalaisoikeuslaki otettiin käyttöön sen varmistamiseksi, että mustille annettiin samat oikeudet kuin kenelle tahansa muulle kansalaiselle olla antamatta heille erityisoikeuksia. Tuomari Harlanin mielestä 13. ja 14. muutosehdotukset antoivat kongressille mahdollisuuden tarjota tasavertainen suoja kaikille kansalaisille.
lausuntojen koko teksti
- enemmistön mielipide (Bradley)
- eriävän mielipiteen (Harlan)
merkitys/ vaikutus
vuoden 1883 Kansalaisoikeustapauksilla oli suuri vaikutus amerikkalaiseen kulttuuriin, sillä se on auttanut Yhdysvaltoja kehittymään vuosikymmenten aikana. Uteliaisuus nousi esiin keskusteltaessa siitä, oliko vuoden 1875 kansalaisoikeuslaki perustuslain mukainen ja loukkasiko se Yhdysvaltain kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia. Tämän Yhdysvaltain liittovaltion lain mukaan afroamerikkalaiset saavat yhtäläisen suojan, kun he käyttävät julkisia majoitustiloja, julkisia kulkuneuvoja ja kieltävät pääsyn valamiehistön palvelukseen. Huolellisen harkinnan jälkeen Yhdysvaltain 43.kongressi päätti, että vuoden 1875 kansalaisoikeuslaki ei rikkonut Yhdysvaltain perustuslakia. Kongressi hyväksyi lakiehdotuksen ja presidentti Ulysses S. Grant allekirjoitti sen sallien sen tulla laiksi 1. Maaliskuuta 1875. Kun vuoden 1883 Kansalaisoikeustapaukset nousivat pintaan Yhdysvaltain korkein oikeus päätti silloin, että laissa oli tiettyjä osia, jotka rikkoivat perustuslakia. Väitettiin, että Civil Rights Act of 1875 oli suojattu 13.ja 14. muutos; tuomioistuimet olivat eri mieltä siitä, että nämä kaksi muutosta olivat niitä, jotka otettiin käyttöön muita suojelukeinoja, jotka eivät sisältäneet palveluja, joita Civil Rights Act of 1875 halusi valvoa. Päätös perustui konsensukseen, jonka mukaan liittohallituksella ei ole valtaa tai kykyä pakottaa yksityisomistuksessa olevia yrityksiä tarjoamaan yhtäläisiä oikeuksia kaikille, jotka haluavat hyötyä yrityksen palveluista. 14. muutos koskee oikeuksia, jotka koskevat 
toteaa, ei yksityishenkilöille, jotka toimivat omilla ansioillaan. Liittohallitus voi vain pakottaa säätelemään valtion yrityksiä. Tarkastellessaan teon pätevyyttä kirjallisesti enemmistön mielipide tuomari Joseph P. Bradley käsittelee 13. lisäystä, jossa todetaan, että 13.lisäyksen kirjoituksessa ajatus julkisella paikalla tapahtuvasta rotusyrjinnästä oli sellainen, joka ei sisältynyt siihen. Vuoden 1883 Kansalaisoikeusjutut olivat seurausta useista Yhdysvaltain sisällä järjestetyistä protesteista. Nämä protestit järjestettiin tietoisuuden lisäämiseksi siitä kohtelusta, jota afroamerikkalaiset saivat tullessaan laitoksiin, jotka olivat valkoisten omistamia ja jotka kieltäytyivät tarjoamasta palveluja afroamerikkalaisille yksinomaan rodullisten ristiriitojen perusteella. Nämä protestit, jotka tapahtuivat, vaikuttivat Yhdysvaltain yhteiskunnalliseen rakennelmaan, kun amerikkalaisten huomio kiinnittyi tasa-arvon ajatukseen Amerikan kansan arkielämän muilla osa-alueilla. Valistamalla näitä asioita syntyi myös ajatus yhtenäisyydestä, sillä valkoiset amerikkalaiset puhuivat myös sitä epätasa-arvoa vastaan, jota oikeusistuimet päättivät 8-1-päätöksessään tukea. Tämä johti Närkästyskokouksiin. Etelävaltiot käyttivät myöhemmin hyväkseen vuoden 1875 kansalaisoikeuslain kumoamista. Tämä vaikutti siihen, että he alkoivat kirjoittaa lakeja, jotka panivat täytäntöön rotuerottelun, mikä vaikeutti afroamerikkalaisten asemaa. Tämä johti vaikutusvaltaisiin lakeihin, kuten Jim Crow-lakeihin, jotka myöhemmin aiheuttaisivat vielä suuremman metelin amerikkalaisten keskuudessa. Kun Etelävaltiot toteuttivat näitä pyrkimyksiä Pohjois-ja länsivaltiot sen sijaan meni vastakkaiseen suuntaan täytäntöön lakeja, jotka taistelivat tasa-arvon Valtakunnallinen ei kohdella Afrikkalainen amerikkalaiset toisen luokan kansalaisina, mutta sen sijaan ihmisiä samanarvoisia. Vuoden 1883 Kansalaisoikeusjuttujen seurauksena kumottiin vuoden 1875 kansalaisoikeuslain rakenteet vuoden 1875 kansalaisoikeuslain mukaiset ponnistelut käsitellään myöhemmin uudessa laissa, vuoden 1964 Kansalaisoikeuslaissa. Tämä laki bands syrjintää julkisten tilojen kaikkialla Yhdysvalloissa. Kongressi perusteli lain toimeenpanoa perustuslain useilla pykälillä (1.pykälä 8, 14. lisäys ja 15. lisäys).
toinen aikajana
perustuslain säännökset
kongressilta puuttui yksityishenkilöiden harjoittaman rotusyrjinnän kieltävän 14.lisäyksen täytäntöönpanomääräysten mukainen toimivalta, koska tämä valta on varattu osavaltioille. Se puolestaan heikentää 13. lisäyksen 2. pykälän antamaa auktoriteettia. 4
suuri patsas (S) tarkastelun alla
vuoden 1875 kansalaisoikeuslaki
tärkeät ennakkotapaukset
- Yhdysvallat v. Stanley
- Yhdysvallat v. Ryan
- Yhdysvallat v. Nichols
- Yhdysvallat v. Singleton
- Robinson v. Memphis & Charleston Railroad
tärkeät myöhemmät tapaukset
Brown v. Board of education (1954)
web resources
1. History, Art & Archives, Yhdysvaltain edustajainhuone, Office of the historical,Black Americans in Congress, 1870-2007. Washington, D. C.: Yhdysvaltain hallituksen Kirjapaino, 2008. ”Legislative Interests”, Viitattu 28.4.2016 http://history.house.gov/Exhibitions-and-Publications/BAIC/Historical-Essays/Fifteenth- Amendment/Legislative-Interests/
2. West Encyclopedia of American Law, Painos 2. S. V. "Civil Rights Cases." Retrieved April 28 2016 from http://legal-dictionary.thefreedictionary.com/Civil+Rights+Cases
3. Chicago-Kent College of Law Illinois Techissä. ”Kansalaisoikeusjutut.”Oyez uudelleen 28. huhtikuuta 2016 alkaen https://www.oyez.org/cases/1850-1900/109us3h
4.”Kansalaisoikeusjutut, 1883.”Amerikan Aikakaudet. 1997. Encyclopedia.com. Huhtikuuta 2016).http://www.encyclopedia.com/doc/1G2-2536601661.html
avustajat
Kevät 2016: Veronica Macias, Kelly Barber, Olivia Copeland, Anna Kimbrough, Ridge Pierre
tehtävät tuleville avustajille
- Päätösanalyysi
- mitä päätökseen tulee, tapaus oli 8-1 olisi hyödyllistä tarkentaa kunkin oikeuden yksittäistä päätöstä. (Epäröivätkö tuomarit päätöstään)
- tarkensi viittä tapausta ennen kuin ne yhdistettiin yhdeksi Scotuksen
- tieteelliset kommentaarit ja väittelyt
- akateemiset kirjat artikkelit ja lakikatsaukset
- mainitsevat asianmukaisesti kuvat