Dynegy

GrowthEdit

kesäkuussa 1998 NGC Corporation muutti nimensä Dynegy, Inc. Yhtiön alkuperäinen iskulause oli ” uskomme ihmisiin.”Nova ilmoitti kaksi kuukautta myöhemmin pyrkivänsä myymään osuutensa Dynegystä. Dynegy osti Illinova Corporationin vuonna 1999 kaupalla, jonka arvo oli 1,75 miljardia yhdysvaltain dollaria ja johon liittyi 2,25 miljardin dollarin Illinova Corp.-velka. Kaupan myötä myös Nova ja British Gas saivat myytyä osuutensa Dynegystä.

Dynegy alkoi haarautua myös maakaasun ja sähköntuotannon ulkopuolisille alueille. Elokuussa 2000 yhtiö ilmoitti ostaneensa Extant Inc., laajakaistayhtiö, joka rakentaa maanlaajuista valokuituverkkoa 152,5 miljoonalla dollarilla.

Dynegyä syytettiin Enronin, El Paso Corporationin, Reliant Energyn ja useiden muiden energiayhtiöiden kanssa hintojen manipuloinnista ja muista vilpillisistä toimista Kalifornian sähkökriisin aikana vuosina 2000 ja 2001. Dynegyä vastaan nostettu syyte hylättiin vuonna 2003.

vuonna 2001 Dynegy teki white Knightin 8 miljardin dollarin ostotarjouksen Enronista, jolla oli 13 miljardin dollarin velat ja jonka osake oli romahtanut. Kauppa alkoi purkautua kaksi viikkoa myöhemmin, kun Enron paljasti vielä suurempia taloudellisia tappioita ja enemmän velkaa kuin aiemmin kerrottiin. Dynegy perui fuusiotarjouksensa 28. marraskuuta. Enron haastoi Dynegyn oikeuteen 2. joulukuuta, päivä sen jälkeen kun Enron oli tehnyt konkurssin. (Oikeusjuttu sovittiin elokuussa 2002 Dynegyn suostuttua maksamaan Enronille 25 miljoonaa dollaria sopimuksen perumisesta.) Enron yritti myydä omaisuuttaan pysyäkseen pinnalla. Tammikuuta 2002 Dynegy osti Enronin Northern Natural Gas Company pipelinen. NNGC oli Enronin tuottoisin omaisuuserä putkijohdoissa, ja se oli pantu vakuudeksi Dynegyn tarjoamasta rahoituksesta Enronille fuusioneuvottelujen aikana.

konkurssin partaalla 2002Edit

Dynegy oli lähellä konkurssia vuonna 2002. Sijoittajien paine energiaosakkeita kohtaan Enronin romahduksen seurauksena painoi Dynegyn osakekurssin 42 prosentin laskuun huhtikuun loppuun mennessä. Yhtiö myönsi myös 26.huhtikuuta tehneensä polttoainesopimuksessa suuren kirjanpitovirheen, joka painoi osakekurssia edelleen 22 prosenttia. Moody ’ s Investors Service ilmoitti tarkastelevansa Dynegyn kaikki 4 miljardin dollarin velat. Taloudellisessa ahdingossa Dynegy haki onnistuneesti 900 miljoonan dollarin luottoa. 1. toukokuuta U. S. Securities and Exchange Commission aloitti muodollisen tutkinnan siitä, miten Dynegyn ”Project Alpha”, sisäinen yritysaloite, jonka väitetään paisuttaneen tuloja maakaasukaupoista ja laittomasti rakennetuista liikekumppanuuksista tulojen välttämiseksi. Kaksi viikkoa myöhemmin New York Times kertoi Dynegyn Illinovan tytäryhtiön olevan osa tutkintaa. Illinova oli tammikuussa 2000 perustanut Catlin-nimisen yhteisyrityksen vähän tunnetun sijoitusyhtiön Black Thunderin kanssa. Catlin otti haltuunsa osan Illinovan sähköntuotantolaitoksista. Vaikka Black Thunder sijoitti lähes 90 prosenttia rahoista Catlinin perustamiseen, Dynegyn piti ostaa Black Thunderin sijoitus ulos tai myydä omaisuus pois, jos Catlin ei ansaitsisi tietyn korkeaa tuottoa. Toukokuuta Dynegyn perustaja, presidentti ja toimitusjohtaja Charles Watson erosivat 28. Dynegy Inc. väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi nimettiin puheenjohtaja Dan Dienstbier. Dynegy kertoi kesäkuun puolivälissä, että sen ensimmäisen neljänneksen tulos oli laskenut 80 prosenttia. Se myönsi myös tehneensä pitkäaikaisia sähkösopimuksia, jotka eivät tuottaisi tuloja tulevina vuosina, mutta se oli laskuttanut tuotot kuluvan vuoden liikevaihdosta pyrkiessään vahvistamaan tulostaan. Kesäkuuta Dynegyn talouspäällikkö Rob Doty erosi tehtävästään. Seuraavana päivänä Dynegy sulki sähköisen energiakauppajärjestelmänsä.

Dynegy lähestyi nopeasti konkurssia kesäkuun lopussa 2002. Kesäkuun 25.päivänä yhtiö ilmoitti myyvänsä pois omaisuuseränsä yrittäessään kerätä 2 miljardia dollaria käteistä. Moody ’ s laski yhtiön joukkolainojen luokituksen ”junk” – tasolle 28.kesäkuuta. Dynegy ilmoitti, että se saattaa tarvita taloudellista kumppania vakauttaakseen tilanteen. Heinäkuun 23.päivän julkistuksen jälkeen yhtiön osake putosi 64 prosenttia. Epätoivoisesti käteistä Tarvinneena Dynegy myi Northern Natural Gas-yhtiön MidAmerican Energy Holdings-yhtiölle 928 miljoonalla dollarilla 29. heinäkuuta (572 dollaria vähemmän kuin se maksoi siitä). Kauppa pelasti Dynegyn konkurssilta.

vaikka Dynegy vältti konkurssin, yhtiön kirjanpitokäytännöistä aiheutuneet seuraukset jatkuivat koko vuoden 2002. Elokuussa Dynegyn entinen rekisterinpitäjä ja pääluottamusmies Bradley P. Farnsworth haastoi yhtiön oikeuteen sanoen saaneensa potkut kieltäydyttyään auttamasta yhtiön tilinpäätöksen manipuloinnissa kesällä 2000. Yhtiö keskeytti osinkonsa 12. elokuuta. Syyskuuta väliaikainen puheenjohtaja Glenn F. Tilton erosi siirtyäkseen United Airlinesin toimitusjohtajaksi. Syyskuun 24. päivänä Dynegy ilmoitti sopineensa maksavansa 3 miljoonan dollarin sakon siitä, että Catlin-yhtiötä ja muita liikekumppanuuksia käytettiin tappioiden ja verotettavien tulojen piilottamiseen. Se myönsi myös tehneensä” edestakaisia ” kauppoja, tekaistuja maakaasu-ja sähkökauppoja, joiden tarkoituksena oli johtaa sijoittajia ja muita yrityksiä harhaan dynegyn verkkokaupan onnistumisesta. Yhtiö antoi myöhemmin potkut viidelle kauppiaalle sen jälkeen, kun Commodity Futures Trading Commission (CFTC) havaitsi Dynegy energy Tradersin toimittaneen vääriä hintoja teollisuuden kaupan julkaisuille. Yhtiö maksoi myöhemmin viiden miljoonan dollarin sakon CFTC: lle. Dynegy tarvitsi yhä käteistä ja myi Hornsea-maakaasun varastointipaikkansa Yhdistyneessä kuningaskunnassa auttaakseen sakon maksamisessa.

Dynegy sulki energiakauppansa lopullisesti 16.lokakuuta 2002. Sulku johti siihen, että Dynegy irtisanoi 14 prosenttia työvoimastaan, jolloin jäljelle jäi vain 4 600 työntekijää.

myöhemmin useita Dynegyn johtajia tuomittiin tai asetettiin syytteeseen heidän rooleistaan Dynegyn romahduksen lähellä. Kesäkuussa 2003 Jamie Olis (entinen verosuunnittelun vanhempi johtaja), Gene Foster (entinen verojohtaja) ja Helen Sharkey (entinen työntekijä Dynegyn riskienhallinta-ja kaupparakenneryhmissä) asetettiin syytteeseen lukuisista posti-ja lankapetoksista. Oikeuden asiakirjojen mukaan nämä kolme työntekijää laativat vuoden 2001 alussa suunnitelman, jonka mukaan he lainaisivat rahaa, mutta saisivat sen näyttämään operatiivisilta tuloilta. Syntyi ABG Gas Supply-niminen yhtiö. ABG takasi Citigroupilta, Credit Suisse First Bostonilta ja Deutsche Bankilta lainoja maakaasun ostamiseksi markkinahintaan. Tämän jälkeen ABG myi kaasun alennuksella Dynegylle, joka myi sen edelleen markkinahintaan ja kirjasi 300 miljoonan dollarin voiton. Tämän jälkeen ABG osti maakaasua markkinahintaan ja myi sen ylihintaan Dynegylle. Tämän jälkeen ABG: n kirjaamat voitot käytettiin lainojen takaisinmaksuun. Syyttäjät syyttivät Olisia, Fosteria ja Sharkeya tilintarkastajien, sääntelyviranomaisten ja muiden yhtiön johtajien pettämisestä liiketoimien suhteen. Foster ja Sharkey tunnustivat syyllisyytensä kaksi kuukautta myöhemmin. Olis todettiin syylliseksi maaliskuussa 2004 ja tuomittiin 24 vuodeksi vankeuteen. (Vuotta myöhemmin erään U. S. Korkeimman oikeuden päätös toisessa tapauksessa katsoi, että pakolliset rangaistusohjeet rikkoivat perustuslakia, olisin tuomio alennettiin vain kuuteen vuoteen vankeutta.) Joulukuussa 2003 Nicor Energy LLC: n (Dynegyn ja Nicorin yhteisyritys) kolmea entistä johtajaa syytettiin yhtiön tulojen laittomasta manipuloinnista 11 miljoonalla yhdysvaltain dollarilla vuonna 2001 tappioiden peittämiseksi. Entinen talousjohtaja Robert Doty suostui lokakuussa 2007 maksamaan 376 650 dollarin sakon roolistaan ABG: n Kaasuntoimitusjärjestelmän salaamisessa.

Osakkeenomistajatkin olivat tyytymättömiä Dynegyn toimintaan finanssikriisin aikana. Yhtiötä vastaan nostettiin ryhmäkanne vuonna 2002. Huhtikuussa 2005 Dynegy suostui sopimaan oikeusjutun. Osakkeenomistajille maksettaisiin yhteensä 468 miljoonaa yhdysvaltain dollaria. Rahojen hankkimiseksi Dynegy maksoi 250 miljoonaa dollaria käteisenä ja antoi kantajille 68 miljoonan dollarin arvosta osakkeita. Sen vakuutusyhtiöt maksoivat asianomistajille vielä 150 miljoonaa dollaria.

elvytys ja uudelleenjärjestely

23.lokakuuta 2002 Dynegy palkkasi toimitusjohtajakseen Bruce Williamsonin, entisen Duke Energyn johtajan. Kuusi viikkoa myöhemmin Dynegy palkkasi uudeksi talousjohtajakseen Royal Dutch Shellin entisen talousjohtajan Nick J. Caruson.

Williamson aloitti ohjelman kustannusten leikkaamisesta, kannattamattomien yritysten lopettamisesta ja talouden uudelleenjärjestelyistä. Kuten Williamson myöhemmin kertoi The New York Timesille kesäkuussa 2005, ” meillä oli yrityksiä kaupankäynnissä, markkinoinnissa, laajakaistaviestinnässä, Euroopassa, viestinnässä Kiinaan asti. Olemme myyneet ne hyvin järjestelmällisesti pois, sulkeneet toimistoja ja keskittyneet kahteen yritykseen, jotka näyttivät kilpailuedulta.”Dynegy myi televiestintäliiketoimintansa Euroopassa tammikuussa 2003, oikaisi tulojaan vuosilta 2001 ja 2002, myi Maakaasuterminaalin Louisianassa, myi televiestintäliiketoimintansa Pohjois-Amerikassa huhtikuussa 2003 hintaan 1 US$.6 miljardia jälleenrahoitusta ja muuta velkajärjestelyä, myi Illinois Power Companyn tytäryhtiönsä Amerenille ja mitätöi useita sopimuksia muilla kuin ydin-tai rahanmenetysalueilla. Maaliskuussa 2004 Wiliamson nimettiin yhtiön puheenjohtajaksi eläkkeelle jääneen Dan Dienstbierin seuraajaksi.

Dynegy sitoutui strategiaan siirtyä vuonna 2004 hiilikäyttöiseen ja vesivoimalla tuotettavaan sähköntuotantoon sekä pois maakaasun jakelusta ja kaupasta. Marraskuussa 2004 yhtiö osti neljä maakaasua käyttävää ja neljä vesivoimalaa Koillis-Yhdysvalloista. Maaliskuussa 2005 se sopi vuoden 1999 kiistan ympäristönsuojeluviraston kanssa käyttämällä 321 miljoonaa yhdysvaltain dollaria hiilivoimaloiden korjaamiseen ja parantamiseen Illinoisissa saasteiden vähentämiseksi. Vuoden 2005 puolivälissä Dynegy palkkasi Credit Suisse First Bostonin avustamaan sitä löytämään ostajan maakaasunsiirtoliiketoiminnoilleen. Liiketoiminnan myynti tapahtui nopeasti: Dynegy myi liiketoiminnan elokuussa 2005 pääomasijoitusyhtiö Warburg Pincusin omistamalle Targa Resources-yhtiölle.

syyskuussa 2006 Dynegy ja Ls Power Group sopivat yhteisyrityksestä 2,3 miljardin dollarin arvoisella kaupalla. Sopimuksen ehtojen mukaan Dynegy antoi LS Powerille 40 prosentin osuuden itse Dynegystä, kun taas LS Power lahjoitti 10 voimalaansa. Dynegy suostui myös luomaan 245 miljoonaa uutta B-sarjan osaketta, jotka se luovutti LS-voimalle. Toukokuussa 2007 ChevronTexaco ilmoitti myyvänsä 12 prosentin osuutensa Dynegystä yleisölle. Kauppa nettosi chevrontexacon heinäkuuhun mennessä 680 miljoonaa dollaria. Yhteisyritys ei kuitenkaan kestänyt. Elokuussa 2009 LS Power sopi ostavansa Dynegyltä yhdeksän sähköntuotantolaitosta 1,025 miljardilla dollarilla käteisenä yhteisyrityksen purkamiseksi. Osasyy yhteisyrityksen kaatumiseen oli toinen dynegyn osakekurssin romahdus. Dynegyn osakkeet laskivat 80 prosenttia kahden vuoden aikana kaupan päättymisen jälkeen, ja yhtiö teki vuoden 2009 toisella neljänneksellä suuren 345 miljoonan dollarin tappion. LS Power suostui myös palauttamaan kaikki B-osakkeensa niin, että Dynegyllä olisi enää 95 miljoonaa osaketta jäljellä. Yhteisyrityksen purkaminen jätti LS Powerille 15 prosentin osuuden Dynegystä.

Dynegyn siirtyminen hiilivoimalla toimivaan sähköntuotantoon ei ollut kiistatonta. Syyskuussa 2007 New Yorkin oikeusministeri Andrew Cuomo haastoi Dynegyn ja muut sähkölaitokset oikeuteen vedoten siihen, että yhtiöt eivät olleet ottaneet asianmukaisesti huomioon hiilivoimaloiden saasteiden aiheuttamia taloudellisia riskejä. Vuoden kestäneiden neuvottelujen ja juridisen ohjailun jälkeen Dynegy suostui antamaan nykyisille ja tuleville sijoittajilleen lausuntoja, joissa varoitetaan, että hallituksen säätely hiilipäästöistä ja oikeusjutut saastumisesta voivat aiheuttaa taloudellisia riskejä yhtiölle. Siirtyminen hiilikäyttöiseen sähköntuotantoon sai ympäristökonserni National Environmental Trustin kutsumaan Dynegyä pilkallisesti ”hiilen kuninkaaksi” vuonna 2008.

Takeover battlesEdit

13.elokuuta 2010 Blackstone-konserni ilmoitti aikovansa ostaa Dynegyn 4,7 miljardilla dollarilla. Osana kauppaa NRG Energy ostaisi neljä maakaasuvoimalaa Kaliforniassa ja Mainessa 1,36 miljardilla dollarilla. Dynegyn suurin osakkeenomistaja Seneca Capital kävi kauppaa vastaan valtakirjataistelun. Dynegy-sijoittaja Carl Icahn lupasi myös valtakirjataistelun vedoten siihen, että Blackstone Groupin tarjous oli liian alhainen. Icahn nosti osuutensa Dynegystä 12,9 prosenttiin valmistautuessaan osakaskamppailuun. Seneca Capital nimitti Dynegyn hallitukseen entisen rautatieyhtiön johtajan E. Hunter Harrisonin ja entisen energiayhtiön johtajan Jeff D. Hunterin haastaen Bruce Williamsonin ja David Bieglerin (Williamsonin liittolainen).

seurasi joukko sotaharjoituksia. Dynegyn johtajien mukaan tarjous oli hyvä, sillä kauppa antaisi Dynegylle mahdollisuuden käyttää luottolimiittejä, joiden avulla se voisi jälleenrahoittaa ja järjestellä velkansa uudelleen. Kun energian hinta oli suhdanneherkkää alamäkeä, yhtiö sanoi, ettei sillä ole siihen resursseja ja että sen velkataakka horjuu. Blackstone Group sanoi aluksi, ettei se tarjoaisi enempää kuin 4,50 dollaria osakkeelta, mutta muutti tarjoustaan myöhemmin samana päivänä 5,00 dollariin osakkeelta. Dynegy oli huolissaan siitä, ettei sillä ollut tarpeeksi osakkeenomistajien tukea Blackstone Groupin tarjouksen hyväksymiseen, ja ehdotti osakkeenomistajien kokouksen siirtämistä muutamalla päivällä marraskuun 23.päivään, mutta lykkäystä ei tapahtunut. Lakimies ilmoitti, että Delawaren laki (jonka nojalla Dynegy oli yhtiöitetty) piti lykkäystä uutena kokouksena, mikä edellyttäisi osakkeenomistajien ilmoittamista (uudelleen) ja vähintään 20 päivän irtisanomisaikaa. Dynegyn valtakirjasäännöissä ei myöskään tehty selväksi, että valtakirja oli voimassa lykkäyksen tapahtuessa (mikä voisi johtaa oikeusjuttuihin). Oikeusavustaja uskoi myös, että Dynegyn johto pakotettaisiin uudelleen ratkaisuun osakkeenomistajien ja resolicit-äänten kanssa, mikä viivästyttäisi kokousta alkuvuoteen 2011. Yhtiökokouksessa johdon pelot osoittautuivat oikeiksi. 19. marraskuuta Dynegy joutui keskeyttämään osakaskokouksensa saadakseen lisää tukea Blackstonen tarjoukselle. (Dynegy ei voinut keskeyttää kokousta, koska sen säännöissä ei selvästi määrätty lykkäämisestä toiseen päivään, ja koska oli epäselvää, että lykkääminen voisi tapahtua ilman osakkeenomistajan ääntä—äänestyksen hallitus katsoi häviävänsä.) Neljän päivän tauon aikana Dynegyn johtajat sanoivat yhtiön jatkavan yritysoston pyytämistä, vaikka Blackstone Groupin tarjous epäonnistuisi. 23. marraskuuta 2010 Dynegyn johto ja Blackstone sopivat ostotarjouksen perumisesta, kun kävi ilmi, että 5,00 dollaria osakkeelta-ostotarjoukselle ei ollut tarpeeksi tukea.

15.joulukuuta 2010 Icahn tarjosi 5 Yhdysvaltain Dollaria.50 a osake käteisenä tarjous Dynegy. Dynegyn hallitus pyysi muita tarjouksia,mutta niitä ei tullut. Mutta Icahn ei myöskään saanut juurikaan kannatusta osakkeenomistajien keskuudessa. Hän pidensi tarjoustaan kahdella viikolla 25. tammikuuta 2011. Samana päivänä Seneca Capital sanoi, ettei se suostuisi edes 6,00 dollarin osaketarjoukseen. Dynegyn hallitus kehotti osakkeenomistajia hyväksymään Icahnin tarjouksen tai ottamaan riskin konkurssista. Mutta helmikuun puoliväliin mennessä jopa ne sijoittajat, jotka olivat valmiita hyväksymään Icahnin tarjouksen, olivat peruneet nämä tarjoukset. Icahn pidensi tarjoustaan muutamalla päivällä. Myös Icahnin tarjous romahti.

20.helmikuuta 2011 Bruce Williamson erosi Dynegyn puheenjohtajan paikalta ja ilmoitti eroavansa toimitusjohtajan tehtävistä 11. maaliskuuta. Myös talousjohtaja Holli C. Nichols kertoi eroavansa talousjohtajan tehtävästä 11. maaliskuuta. Hallituksen jäsen Thomas W. Elward nimitettiin väliaikaiseksi puheenjohtajaksi ja Robert C. Flexon väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi ja toimitusjohtajaksi. Harrison valittiin yhtiön hallitukseen. Hallitukseen valittiin myös Icahn Capitalin vanhempi toimitusjohtaja Vincent J. Intrieri ja Samuel J. Merksamer, Icahn Capitalin sijoitusanalyytikko.