terveen yksilön ensisijaiset kolonisoivat bakteerit kuuluvat Lactobacillus-sukuun. Döderleinin ensimmäisen laktobasillikuvauksen jälkeen laktobasilleja on yleisesti pidetty emättimen ekosysteemin portinvartijoina. Laktobasillien on osoitettu estävän patogeenisten mikro-organismien kasvua in vitro, esim.Bacteroides fragilis,Escherichia coli, Gardnerella vaginalis, Mobiluncus spp., Neisseria gonorrhoeae, Peptostreptococcus anaerobius, P. bivia ja Staphylococcus aureus. On yleisesti hyväksytty, että tämä saavutetaan pääasiassa maitohapon vaikutuksesta. Lisäksi laktobasillit auttavat yleensä ehkäisemään emättimen pitkäaikaista kolonisaatiota kiinnittymällä emättimen epiteelisoluihin. Tämä yleensä vähentää taudinaiheuttajia tarttumasta emättimen epiteeliin.
maitohapon tuotannon ja tarttumisesta käytävän kilpailun lisäksi muita antagonistisia mekanismeja ovat vetyperoksidin (laajakirjoinen antimikrobinen aine) ja bakteriosiinien (kohdespesifiset mikrobilääkkeet) tuotanto.
maitohappoasidaatin tuotanto
glykogeeni on emättimen epiteelissä esiintyvä sokerin monimutkainen muoto, joka metaboloituu maitohapoksi
alhainen pH on yleisesti hyväksytty tärkeimmäksi emättimen mikrofloorin koostumusta sääteleväksi mekanismiksi. Vaikka laktobasillien tuottama maitohappo edistää emättimen happamuutta, sen ei ole vielä osoitettu olevan emättimen alhaisen pH: n ensisijainen lähde, mutta tosiasia on, että useimmat laktobasillit viihtyvät parhaiten pH < 3.5 .
Vetyperoksidimediitti
vetyperoksidin (H2O2) tuotanto on tunnettu bakteerien antagonismin mekanismi, joka estää mikro-organismien kasvua suoran vuorovaikutuksen tai ihmisen myeloperoksidaasin välityksellä. Vetyperoksidia tuottavien laktobasillien on osoitettu inaktivoivan HIV-1: tä, herpes simplex-viruksen tyyppiä 2 (HSV-2), Trichomonas vaginalis, G. vaginalis, P. bivia ja E. coli. O ’ Hanlon ja Baeten havaitsivat, että 96% Lactobacillus-lajeista terveestä emättimen ekosysteemistä tuotti H2O2: ta (L. jensenii ja L. vaginalis tuottaa korkeimmat H2O2-pitoisuudet), kun taas vain 6% BV: tä sairastavilta naisilta saaduista laktobasilleista tuotti H2O2: ta. Tämän mukaisesti L. iners, joka useimmiten liittyy emättimen mikrobiston häiriöihin, on huono H2O2: n tuottaja. H2O2: ta tuottavien laktobasillien aiheuttama emättimen kolonisaatio on yhdistetty bakteerivaginoosin (BV) vähenemiseen. Kuitenkin viime aikoina O’Hanlon et al. osoitti, että cervicovaginaalinesteellä ja siemennesteellä on merkittävä H2O2-salpaava vaikutus, ja myöhemmin ne osoittivat, että H2O2: n fysiologiset pitoisuudet ovat alle 100 µmfailin, jotta jokin 17 testatusta BV: hen liittyvästä bakteerista, esim.A. vaginae, G. vaginalis, Mobiluncus spp., P. bivia, Prevotella corporis, Mycoplasma hominis, jopa ihmisen myeloperoksidaasin läsnäollessa, jonka tiedetään lisäävän H2O2: n mikrobisidistä vaikutusta. Vain eksogeenisen H2O2: n suprafysiologiset pitoisuudet (0.34% w / v, 100 mM) riitti inaktivoimaan BV: hen liittyviä bakteereja, joiden pitoisuudet inaktivoivat voimakkaammin emättimen laktobasilleja (L. crispatus, L. gasseri, L. iners ja L. jensenii). Pitoisuus 100 mM H2O2 on noin 50 kertaa suurempi kuin laktobasillit pystyvät tuottamaan jopa optimaalisissa aerobisissa, vähän antioksidantteja sisältävissä olosuhteissa, ja noin 5 000 kertaa suurempi kuin arvioitu H2O2-pitoisuus in vivo. Vielä merkittävämpää on, että vain 1% emättimen nesteen lisääminen esti 1 M H2O2: n mikrobisidisen aktiivisuuden. Mahdollisia selityksiä voi olla, että cervicovaginal fluid ja siemenneste sisältävät proteiineja, glykoproteiineja, polysakkarideja, lipidejä ja muita molekyylejä, jotka voivat reagoida H2O2: n kanssa ja inaktivoida sen. Lisäksi emätin on useimmiten hypoksinen, kun taas laktobasillit tarvitsevat happea vetyperoksidin tuottamiseen. Huomionarvoista on myös se, että laktobasilleissa ei ole katalaasia, joka antaa bakteereille suojan myrkyllistä H2O2: ta vastaan, ja siksi ne olisivat suojattomia omaa H2O2-tuotantoaan vastaan. Sitä vastoin optimaalisissa anaerobisissa kasvuolosuhteissa fysiologiset maitohappopitoisuudet inaktivoivat BV-taudinaiheuttajat vaikuttamatta emättimen laktobasilleihin. Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka laktobasillien vetyperoksidituotantoa on pidetty tärkeänä antimikrobisena komponenttina, joka edistää laktobasillien aikaansaamaa kolonisaatioresistenssiä, ja vaikka näyttää siltä, että H2O2: ta tuottavien laktobasillien ja emättimen normaalin mikrobiston välillä on yhteys, tuoreet tiedot eivät tue tätä H2O2: n roolia.
Bakteriosiinit
emättimen laktobasillit tuottavat antimikrobisia peptidejä eli bakteriosiineja kuten laktosiini 160 ja krispasiini. estoaktiivisuus vaihtelee kapeista (läheistä sukua olevista Lactobacillus-lajeista) laajoihin (erilaiset bakteeriryhmät, mukaan lukien G. vaginalis ja P. bivia) ja bakteriosiinin kaltaisista aineista, aktiivisuudeltaan laajempi kuin bakteriosiinit (esim.Lactobacillus salivarius subsp: n tuottama kuumuutta kestävä peptidi. salivarius CRL 1328). Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että bakteriosiinien toimintaa suosii alhainen pH.
emättimen Lactobacillus-bakteerin tuottamat inhiboivat aineet suojaavat ensisijaisesti emättimen mikrobistoa orgaanisilla hapoilla, bakteriosiineilla ja vetyperoksidilla. Nämä vaikuttavat synergisesti taudinaiheuttajien aiheuttamiin infektioihin. Ei kaikki Lactobacillus spp. eikä kaikissa Lactobacillus-lajin kannoissa esiinny kaikkia kolmea mekanismia. Lactobacillus-lajit eroavat toisistaan premenopausaalisilla naisilla eli L. crispatus, L. jensenii, L. iners, L. gasseri (ja mahdollisesti L. vaginalis), joita arvioidaan viljelystä riippuvaisilla ja viljelmästä riippumattomilla menetelmillä. Emättimen laktobasillien on osoitettu osoittavan voimakasta vaginotropismia,ja niiden pilit toimivat vaginan epiteelisolujen reseptoreihin kiinnitettyinä. Lactobacillus spp.: n rajoitettu määrä löytyy ihmisen emätin on merkittävä, mikä johtaa siihen, että on olemassa isäntä tekijöitä, jotka valitsevat tiettyjen organismien, että nämä lajitovat epätavallisia ominaisuuksia, joiden avulla ne onnistuneesti asuttaa emättimen, tai molemmat. Vaginotropism ei kuitenkaan koske vain tätä valittua lactobacillithat-ryhmää terveelle emättimelle, vaan myös BV: hen liittyville bakteerilajeille. Ihmisen sukupuolielinten ja suoliston econichessa havaittu mikrobioota ei näytä kasvavan muualla kuin omassa kodissaan, ja se todennäköisesti perustuu vanhempien ja heidän lastensa läheiseen kosketukseen lähettämisessä, esim.äidin synnyttäessä sukupuolielinten mikrobiston siirron, todennäköisesti myös suoliston mikrobiston jakautuessa homogeenisesti vauvan kehoon, mukaan lukien iho, suuontelot, nenänielut ja ulosteet.