geneettinen alttius hengitystiesairauksille: infiltratiiviset keuhkosairaudet

suuren läpäisykyvyn genotyypin määritys ja laajat yhteistyöverkostot, jotka luovat hyvin luonnehdittuja potilasryhmiä DNA-arkistoineen, ovat helpottaneet genomin laajuisia skannauksia ja kandidaattigeenitutkimuksia herkkyysalleelien tunnistamiseksi interstitiaalisen keuhkosairauden kehittymiselle. Keuhkofibroosin yhteys harvinaisiin perinnöllisiin sairauksiin ja sisäsiittoisten hiirikantojen vaihteleva alttius tälle taudille viittaavat siihen, että keuhkofibroosi määräytyy geneettisten tekijöiden perusteella. Sarkoidoosi edustaa monimutkainen sairaus rodullisia ja etnisiä eroja taudin esiintyvyys, ja todisteet familiaalinen klusterointi. Sarkoidoosin familiaalinen aggregaatio ’a Case-Control Etiologic Study of Sarkoidosis’ (ACCESS) paljastaa sarkoidoosin familiaalisen kertoimen (tai) olevan 5, 8 (95% CI 2, 1-15, 9) sibs: llä ja 3, 8 (95% CI 1, 2-11, 3) vanhemmilla. Useat HLA-luokan II alleelit on yhdistetty joko kohonneeseen tai pienempään sarkoidoosiriskiin, ja tulokset vaihtelevat eri etnisyyttä edustavien tutkimuspopulaatioiden mukaan. Perimän laajuisessa seulonnassa on lopullisesti tunnistettu yhteys kromosomiin 5q11 ja sarkoidoosin kehittyminen, ja HLA-geenit ja BTNL2 ovat tällä alueella sijaitsevia alttiusgeenejä. Idiopaattisen interstitiaalisen keuhkokuumeen (IIP) familiaalinen aggregaatio on vahvistettu useilla ryhmillä, ja suuri yhdysvaltalaistutkimus ehdottaa autosomaalista dominanttista periytymistä, jolla on vähentynyt penetranssi.; lisäksi tupakointi liittyi kiintymyssuhteeseen sisarusten keskuudessa (tai = 3, 6, 95%: n luottamusväli 1, 3-9, 8, p = 0, 01). Suvut osoittavat useampaa kuin yhtä IIP-tyyppiä, mikä viittaa siihen, että IIP: n eri alatyypeillä voi olla yhteinen patogeneesi. Interstitiaalikeuhkokuvaukset osoittavat yhteyden kromosomeihin 4, 5 ja 11. Kandidaattigeenitutkimukset osoittavat, että pinta-aktiiviset proteiini C ja telomeraasi ovat keuhkofibroosin kehittymisen herkkyysgeenejä. Tulevaisuuden haasteita ovat muun muassa sen määrittäminen, miten moniherkkyys alleelit vaikuttavat toisiinsa ja ympäristötekijät aiheuttavat tautiriskin ja useita fenotyyppejä, sekä herkkyysalleelien vaikutusmekanismin ja solureittien määrittäminen. Näiden alueiden tarkempi tarkastelu voi johtaa uusiin hoitotoimenpiteisiin.