gnostilaisen Demiurgin

demiurgi (Kreikkalainen demiurgos, ”käsityöläinen”) on olento, joka loi maailman Gnostilaisuudessa. Gnostilaiset samastivat hänet Vanhan testamentin Jumalaan. Gnostilaiset kirjoitukset esittävät hänet tietämättömänä, ilkeämielisenä ja täysin alempiarvoisena kuin tosi Jumala, joka lähetti Kristuksen maan päälle pelastamaan ihmiskunnan demiurgin pahasta maailmasta.

Demiurgille on gnostilaisissa kirjoituksissa annettu monia nimiä, mutta kolme yleisintä ovat Jaldabaoth (kirjoitetaan myös ”Ialdabaoth”), Samael ja Saklas. ”Saklas ”tulee arameankielisestä” tyhmää ”tarkoittavasta sanasta, ja” Samael ”on arameaksi” sokeaa Jumalaa ”tai” sokean Jumalaa ” tarkoittavasta sanasta.”Sanan” Yaldabaoth ” merkitys on epävarma. Maailman alkuperää käsittelevä gnostilainen teksti kääntää sen mielikuvituksellisesti sanoilla ”nuoriso, siirry tuonne”, mutta mikään sana tai sanasarja, joka kuulostaa” Jaldabaothilta”, ei tarkoittanut sitä missään muinaisessa Välimeren kielessä. ”Yaldabaoth ”on arameaksi jokseenkin lähellä” kaaoksen lasta”, mutta se on silti venytys, kuten myös intuitiivisesti uskottava ehdotus, että se voisi olla tiivistetty muoto ” Jahve, Sapattien Herra.”

Gnostilaisessa luomismyytissä taivas – jota gnostilaiset kutsuivat ”Pleromaksi”, ”Täyteläisyydeksi” – oli kaikki, mikä oli olemassa, kunnes jumalallinen olento nimeltä Sofia yritti tulla raskaaksi yksin, ilman taivaallisen kumppaninsa osallisuutta tai Jumalan suostumusta. Sophia synnytti pojan, joka oli hänessä heränneen kapinallisen ja epäpyhän halun tuote.

Tämä hänen poikansa oli demiurgi. Arkonttien Gnostilaisessa tekstitodellisuudessa ”him” kuvataan androgyyniseksi olennoksi, ”ylimieliseksi pedoksi”, joka muistutti abortoitua sikiötä sekä ulkonäöltään että luonteeltaan. Johanneksen salainen kirja lisää, että hänellä oli käärmeen ruumis ja leijonan pää, jonka silmät olivat kuin salamat. (Antiikin kreikkalaisessa filosofiassa leijona oli usein irrationaalisten intohimojen symboli. Gnostilaiset olivat uppoutuneet kreikkalaiseen filosofiseen perinteeseen, joten heidän kuvauksensa demiurgista, jolla oli leijonanpää, oli luultavasti tarkoitettu osoittamaan, että hän oli olento, joka ei kyennyt tai halunnut hallita perusintressejään. Tämä varmasti sopii demiurgin persoonallisuuteen sellaisena kuin se on kuvailtu heidän teksteissään.)

kun Sofia näki hänestä tulleen kammottavan, kieroutuneen olennon, hän oli syvästi häpeissään ja peloissaan. Hän kielsi hänet ja heitti hänet pois taivaasta.

yksinäisestä asemastaan, jossa hänen hulluutensa ja omahyväisyytensä saattoi mennä estoitta, demiurgi synnytti arkontit (”hallitsijat”), olennot, jotka olivat hänen kaltaisiaan ja saattoivat auttaa häntä hallitsemaan aineellista maailmaa. Sitten hän loi aineellisen maailman, joka kaikkien luomusten tavoin heijasti luojansa persoonallisuutta.

tämän jälkeen demiurgi loi Aadamin ja Eevan ja vangitsi niihin taivaasta tulleita jumalallisia kipinöitä. Hän sanoi heille, että hän oli ainoa Jumala ja antoi kymmenen käskyä, vaikka hän itse rikkoi jokaisen noista käskyistä. Hän esimerkiksi valehteli väittäessään olevansa ainoa Jumala ja että Aadam ja Eeva kuolisivat, jos he söisivät hyvän ja pahan tiedon puun hedelmää; hän loukkasi äitiään ja isäänsä kieltäytymällä tunnustamasta heidän olemassaoloaan; hän teki jumalallisesta veistetyn kuvan, kun hän mallinsi aineellista maailmaa turmeltuneella ja tietämättömällä taivaan väärinymmärryksellään; ja hän teki aviorikoksen yrittämällä raiskata Eevan.

mistä Idea gnostilaisesta Demiurgista tuli

miten gnostilaiset ovat voineet mahdollisesti keksiä ajatuksen, että tällainen olento loi maan? Se näyttää varsin ristiriitaiselta kristinuskon kanssa sellaisena kuin me sen nykyään ymmärrämme. Mutta kun gnostilaisuus syntyi (ensimmäisen tai toisen vuosisadan loppupuolella), se ei oikeastaan pitänyt paikkaansa. Juutalaiset, roomalaiset pakanat ja gnostilaisten kristityt toverit pitivät gnostilaista ajatusta pahasta luojasta järkyttävänä ja herjaavana. Mutta kun tarkastelemme sitä älyllistä ja hengellistä ympäristöä, jossa Gnostilaisuus syntyi – sellaista, jota hallitsi Platonin pitkä varjo ja jossa kristityt vielä yrittivät päättää uuden uskontonsa perusteista ja erottaa sen juutalaisuudesta – gnostilainen käsitys demiurgista on paljon järkevämpi.

sana ”demiurgi” tulee Platonilta, vaikka Platonin demiurgi oli kaikkea muuta kuin paha. Platonille ja muille häntä seuranneille pakanallisille kreikkalaisille ja roomalaisille filosofeille aineellinen maailma oli jumalallisen ”käsityöläisen” luomus, joka teki maailmasta parhaan kuvan täydellisestä henkisestä maailmasta, jonka muodot olivat mahdollisia aineen rajoitteiden vuoksi.

juutalaisuudessa oli vakiintunut perinne erottaa tietyt Jumalan kyvyt Jumalasta itsestään ja antaa kunnia näille vähäisemmille jumalallisille olennoille, kuten viisaudelle, siitä, että he ovat avustaneet Jumalaa maailman luomisessa, kuten Sananlaskujen kahdeksannessa luvussa ja Sirachin kahdennessakymmenennessäneljännessä luvussa. Kristityt perivät ja laajensivat tätä perinnettä esimerkiksi silloin, kun Johanneksen evankeliumin ensimmäinen luku samastaa Kristuksen Jumalan sanaan/Logokseen ja antaa hänelle korvaamattoman osan luomisessa.

gnostilaisten käsitys luomisteosta jonkun muun kuin perimmäisen Jumalan syyksi oli siis tuskin radikaali oman aikansa kristinuskon ja juutalaisuuden mittapuilla – itse asiassa se oli suorastaan sovinnainen. Mutta gnostilaisten kaikki vaikutteet esittivät nämä jumalalliset auttajat hyväntahtoisina ja heidän työnsä täydellisen hyvän perimmäisen Jumalan toiveiden mukaisina. Mistä gnostilaiset saivat käsityksen, että demiurgi oli sen sijaan pahansuopa?

niin oudolta kuin se aluksi tuntuukin, tämäkin oli todennäköisesti hyväntahtoinen tulkinta kristillisistä kirjoituksista, jotka olivat gnostilaisten aikana jo laajalle levinneitä, suosittuja ja arvovaltaisia. Luukkaan Evankeliumihan (4:6) ja Matteuksen evankeliumi (4:8) olettavat, että Saatana on maailman hallitsija, kun Saatana tarjoaa Jeesukselle maailman vastineeksi hänen palvonnastaan. Samoin Johanneksen evankeliumi mainitsee pahan” tämän maailman hallitsijan ” peräti kolmessa kohdassa (12:31, 14:30 ja 16:11). Luukas (10:18) Ja Johannes (12:31) puhuvat molemmat Saatanasta tai Saatanan kaltaisesta olennosta, joka hallitsee maata taivaalta ja on Jeesuksen palveluksen kukistama. Johanneksen 1. kirjeen 5: 19 on vielä suorasukaisempi: ”me tiedämme olevamme Jumalan lapsia ja koko maailman olevan pahan vallassa.”

ensimmäisen ja toisen vuosisadan kristityt, mukaan lukien gnostilaiset, saivat tehtäväkseen monumentaalisen hankkeen selvittää, mitä tehdä ”vanhalle testamentille”, jonka he syrjäyttivät omalla ”uudella testamentillaan. Simone Pétrementin sanoin he yrittivät rajoittaa Vanhan testamentin arvoa uskonnossa, joka kuitenkin säilyttää sen.”

varhaiskristityt suhtautuivat hyvin kriittisesti moniin juutalaisuuden yksityiskohtiin väittäen, että Kristus oli tullut oikaisemaan sen, mitä juutalaiset olivat erehtyneet. Tarkastellaanpa apostoli Paavalin Pietarille esittämiä huomautuksia Mooseksen laista, juutalaisuuden keskipisteestä, teoksessa Gal. 2: 11-21:

me itse olemme syntyperältään juutalaisia emmekä Pakanasyntisiä; mutta me tiedämme, että ihminen ei ole vanhurskautettu lain teoilla, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. … Minut on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa, enkä minä enää elä, vaan Kristus elää minussa. Ja sen elämän, jota nyt elän lihallisessa hahmossa, elän uskon kautta Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi itsensä minun edestäni. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; sillä jos vanhurskaus tulee lain kautta, niin Kristus on turhaan kuollut.

gnostilaiset ottivat kaikki nämä kappaleet ja yhdistivät ne. Jos maailman olisi luonut vähäisempi olento eikä perimmäinen Jumala, ja jos maailmaa olisi tällä hetkellä hallinnut demoninen olento, ja jos Kristus olisi tullut korjaamaan juutalaisuuden puutteita, miksi ei otaksuttaisi, että juutalainen luoja Jumala oli se demoninen olento, joka hallitsi maailmaa – että Kristus tuli lähettiläänä perimmäiseltä Jumalalta pelastamaan ihmiskunnan luojalta?

huomaa muuten, että gnostilaiset saattoivat päätyä tähän asemaan, vaikka he kannattivat juutalaisten kirjoitusten pyhyyttä: kaikki, mitä noissa kirjoissa sanottiin, piti paikkansa, mutta niiden kirjoittajat olivat olleet tietämättömiä sen todellisesta merkityksestä, mistä he olivat kirjoittaneet.

tällaisella näkemyksellä oli myös se vaikutus, että gnostilaiset saattoivat ymmärtää useita Vanhan testamentin kohtia, jotka olivat pitkään vaivanneet kristittyjä ja jopa juutalaisia. ”Genesiksen Jumala”, toteaa David Brakke,

kävelee maallisessa puutarhassa ja joutuu kysymään, missä Aadam on (1. Moos. 3:8-9); hän päättelee, että hänen luomansa ihmiskunta ja eläimet olivat virhe ja päättää tuhota kaikki ihmiset yhtä perhettä ja muutamaa petoa lukuun ottamatta (6:5-22); ja myöhemmin hän tuhoaa kokonaisia kaupunkeja satamalla rikkiä ja tulta niiden päälle (19:24-25).

gnostilaiset ottivat Genesiksen sanoistaan ja tulivat siihen tulokseen, että tämä Jumala oli yksinkertaisesti pahansuopa, kiivasluonteinen, tyhmä ja kyvytön.

Markschies, Christoph. 2003. Gnosis: Johdanto. Suomentanut John Bowden. T & t Clark. s. 17.

Brakke, David. 2010. The Gnostics: Myth, Ritual, and Diversity in Early Christianity. Harvard University Press. s.59.

Lewis, Nicola Denzey. 2013. Johdatus ” Gnostilaisuus:”Muinaiset Äänet, Kristilliset Maailmat. Oxford University Press. s. 137.

sama.

sama.

Ehrman, Bart. 2003. Lost Christianities: the Battles for Scripture and the Faiths We Never Knowed. Oxford University Press. s. 123.

Meyer, Marvin. 2008. ”Hallitsijoiden luonne.”Nag Hammadin Kirjoituksissa. Toimittanut Marvin Meyer. Harperonea. s. 196.

Turner, John D. ja Marvin Meyer. 2008. ”Johanneksen salainen kirja.”Nag Hammadin Kirjoituksissa. Toimittanut Marvin Meyer. Harperonea. s. 115.

Lewis, Nicola Denzey. 2013. Johdatus ” Gnostilaisuus:”Muinaiset Äänet, Kristilliset Maailmat. Oxford University Press. s. 137.

sama. S. 135.

sama. s. 138.

Brakke, David. 2010. The Gnostics: Myth, Ritual, and Diversity in Early Christianity. Harvard University Press. s. 59-61.

sama.

Pétrement, Simone. 1990. Erillinen Jumala: gnostilaisuuden alkuperä ja opetukset. Suomentanut Carol Harrison. Harper San Francisco. S.53.

1 Johannes 5:19, NRSV. https://www.biblegateway.com/passage/?search=1+john+5%3A19&version=NRSV Accessed on 3-18-2018.

Pétrement, Simone. 1990. Erillinen Jumala: gnostilaisuuden alkuperä ja opetukset. Suomentanut Carol Harrison. Harper San Francisco. s.46.

Galatalaiset 2:11-21, NRSV. https://www.biblegateway.com/passage/?search=galatians+2%3A11-21&version=NRSV Accessed on 3-18-2019.

Brakke, David. 2010. The Gnostics: Myth, Ritual, and Diversity in Early Christianity. Harvard University Press. s.64.

sama.