Goldman-Hodgkin-Katzin yhtälö ja graafinen ”load-line” analyysi ionisesta virtauksesta ulompien karvasolujen läpi

kun taas homogeenisen kalvon ja ympäröivä ympäristö, ja joka ei pumppaa ioneja elektrogeenisesti (kulkee ilman nettovirtaa sen kalvojen läpi), voidaan arvioida Goldmanin jänniteyhtälöstä, tämä yhtälö ei sovellu muille soluille. Nisäkkäiden simpukassa tällaisia ongelmallisia soluja ovat muun muassa stra-vaskulariksen solut ja Cortin elimen aistinvaraiset karvasolut. Goldmanin jänniteyhtälö ei ole ainoastaan epätarkoituksenmukainen, vaan epäsymmetrisissä soluissa yhden ”kalvopotentiaalin” käsite on harhaanjohtava: solun heterogeenisen kalvon jokaisen osan sähköisen tilan määrittelyyn tarvitaan erilainen transmembraanijännite. Tämä paperi esittää graafisen ”kuormitusanalyysin” virtauksista yhden tällaisen epäsymmetrisen solun, Cortin elimen ulompien karvasolujen, läpi. Lähestymistapa on erittäin hyödyllinen keskusteltaessa erilaisten sisäkorvamanipulaatioiden vaikutuksista karvasolujen sähköiseen potentiaaliin, jopa ilman yksityiskohtaista tietoa niiden kalvonjohtavuudesta. Asiakirjassa käsitellään sitä, miten modifioituja Goldman-Hodgkin-Katz-yhtälöitä voidaan käyttää kuvaamaan venytysaktivoituja kanavia, jänniteohjattuja kanavia, ligandivälitteisiä kanavia, ja miten näiden kanavien ja solunulkoisten ionipitoisuuksien yhdistelmän pitäisi vaikuttaa karvasolun solunsisäiseen potentiaaliin ja lepäävään transkellulaariseen virtaan, sen reseptorivirtaan ja reseptoripotentiaaliin sekä solunulkoiseen microphonic potentiaaliin näiden solujen ympärillä. Kaksi muuta keskusteltua kysymystä ovat jänniteohjattujen kanavien rooli geneettisesti määritettäessä kalvopotentiaalia ja karvasolujen tunteettomuus solunulkoisen kaliumpitoisuuden muutoksille tietyissä olosuhteissa.