tukehtuminen jossain muodossa on valtava osa golfia. Oikeastaan se on iso osa mitä tahansa urheilua, mutta toistaiseksi pysytään golfissa.
hyvin harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta jokainen turnaus voitetaan, jos joku ei tee jotain, mitä hänen olisi pitänyt tehdä. Siihen liittyy yleensä se, että voittaja tekee jotain, mitä häneltä ei odoteta.
Toki nuo ovat kuristuksia, mutta ne eivät erotu joukosta.
etsimme ihmisiä, joiden nimestä on tullut lähes synonyymi tukehtumiselle.
joissakin tapauksissa, että voi tulla yksi huono kierros, yksi huono reikä tai yksi huono laukaus. Muissa tapauksissa kuristusura jää mieleen.
on huomattava, että joitakin osittaisia poikkeuksia lukuun ottamatta näiden urien tarinat on suurelta osin kirjoitettu.
jossain vaiheessa saatamme muistella Dustin Johnsonin tai Rory McIlroyn viimeaikaisia suuria epäonnistumisia, mutta he ovat aivan liian aikaisessa vaiheessa uraansa tuon tyyppiselle levy-yhtiölle.
myös golfarit kuten Sam Snead, Arnold Palmer, Tom Watson ja muut suuruudet ovat kokeneet melkoisia kuristuksia. Mutta kaikkien noiden golfaajien kohdalla heidän epäonnistumisensa ovat kaikkea muuta kuin ensimmäisiä asioita, joita ajattelemme heidän uraltaan.
oikeastaan vain yhdellä golfaajalla tällä listalla on ollut lähellekään sellaista uraa, josta nuo legendat nauttivat, ja se antaa meille loistavan lähtöpaikan.
ennen vuoden 2010 mestareita Mickelson olisi ollut tällä listalla paljon korkeammalla. Jos hän voittaa toisen Majorin tai kaksi, hän ei ole siinä lainkaan uransa loppuun mennessä.
kuristus vuoden 2006 US Openissa oli unohtumaton. Toki hänellä on ollut muitakin pettymyksiä, kuten vuoden 2004 US Openin 71.reiän puttaaminen, mutta Winged Footin katastrofi 2006 oli kivulias.
90-luvun puolivälistä lähtien Mickelson on ollut yksi maailman parhaista pelaajista. Silti hän voitti Majorin vasta vuonna 2004. Osa epäonnistumisista tuli hänen omasta heikosta pelaamisestaan. Muita pettymyksiä tuli Payne Stewartin, Tiger Woodsin ja David Tomsin kaltaisten kilpakumppaneiden vahvoista esityksistä.
Mickelson voitti runsaasti hävittyään US Openin 2006. Hän jopa voitti suuria turnauksia, erityisesti Players Championship vuonna 2007. Hän voitti Majorin vasta Mastersissa 2010.
Jos hän voittaa toisen Majorin, hän putoaa todennäköisesti samaan kategoriaan Arnold Palmerin, Tom Watsonin tai Sam Sneadin kaltaisten tyyppien kanssa. Vaikka he kaikki tukehtuivat suuriin hetkiin, heidän uransa ovat liian hyviä leimatakseen heidät kuristajiksi.
Colin Montgomerie
Colin Montgomerie muistetaan monista hyvistä asioista. Hän on muun muassa menestynyt Ryder Cupin kapteeni, yksi kaikkien aikojen ansioituneimmista Euroopan kiertueen pelaajista ja yksi kaikkien aikojen ansioituneimmista Ryder Cupin pelaajista.
valitettavasti hän ei ole koskaan voittanut major-turnausta eikä minkäänlaista turnausta Yhdysvalloissa, vaikka hänellä on ollut mahdollisuutensa.
vuonna 1994 hän ampui 18 reiän pudotuspelissä tuloksen 78 Ernie Elsiä ja Loren Robertsia vastaan, jotka molemmat ampuivat 74. Vuoden 1995 PGA Championshipissä hän hävisi yllättäen pudotuspeliottelun Steve Elkingtonille, vaikka se johtui enemmän siitä, mitä Elkington teki oikein kuin siitä, mitä Montgomerie teki väärin.
vuoden 1997 Yhdysvaltain avoimissa Montgomerie eteni avauskierroksella 65: nneksi ja toisella kierroksella 76: nneksi. Hän oli kilpailussa koko viikonlopun, mutta bogeed 71.reikä antaa Els hänen yhden lyönnin marginaali voiton.
vuoden 2006 US Open muistetaan enemmän siitä, kuka ei voittanut kuin kuka voitti. Geoff Ogilvy oli viimeinen mies pystyssä. Ennen kuin Mickelson teki tuplabogeyn 72. reiällä, Montgomerie teki saman tempun, vain keskeltä väylää.
Montgomerie vaihtoi seuraa ja löi omien sanojensa mukaan yhden elämänsä huonoimmista laukauksista, jättäen itsensä lyhyeksi ja oikealle viheriölle. Hän ei päässyt par-tulokseen, joka olisi tuonut hänelle turnauksen voiton, ja missasi bogey-puttinsa, jolla hän olisi päässyt pudotuspeleihin.
kun hänen nimensä mainitaan, positiivisuus tulee useimpien golffanien mieleen. Valitettavasti myös hänen epäonnistumisensa.
Kenny Perry
vaikka hän ei ole yhtä menestynyt kuin Montgomerie, Perryllä on samanlainen yleisurheiluennätys.
hän on voittanut paljon, varsinkin täytettyään 40 vuotta, mutta epäonnistumiset ovat unohtumattomia.
vuoden 1996 PGA Championship järjestettiin Perryn kotiosavaltiossa Kentuckyssa, Valhallaan.
tehtyään bogeyn viimeisellä reiällä Perry meni harjoitusten sijaan lähetyskoppiin. Hän päätti turnauksen tasan Mark Brooks, joka ennustettavasti kukisti Perry ensimmäisellä playoff reikä.
hän lovi T-10 vuonna 1998 PGA Championship, ja kirjataan kolme top-10 esityksiä majors 2003, mutta seuraavan kerran Perry löysi itsensä todellinen väite major oli 2009 Masters.
siellä hän lähes kiskaisi 16.reiän sunnuntaina. Sitä seurannut birdie-putti toi hänelle kahden lyönnin etumatkan, kun kaksi oli pelaamatta. Epäonnekseen hän teki peräkkäisiä bogeja ja sitten bogeerasi toisen pudotuspelipaikan. Angel Cabrera voitti turnauksen tuolla reiällä.
Sidenote: Kunniamaininnan saa Cabreran maanmies Roberto De Vicenzo. Mitä tapahtui 1968 Masters ei ole tukehtua, koska se ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mitä tapahtui radalla, mutta se on mainittava.
Tommy Aaron kirjoitti de Vincenzolle väärät pisteet 17.reiällä. Kun De Vincenzo ei tarkistanut tarpeeksi tarkasti, hän kuittasi Nelosen kolmosen sijaan. Virhe jätti hänet yhden osuman päähän pudotuspelipaikasta Bob Goalbyn kanssa.
Doug Sanders
Doug Sanders on ollut Kakkonen jokaisessa neljässä suuressa turnauksessa. Vuonna 1966 hän sijoittui top-10: een jokaisessa Majorissa. Siitä huolimatta hänellä ei ole suuria voittoja ansiokseen.
vuoden 1970 British Open oli tunnetuin romahdus, ja siksi hän on tällä listalla. Sandersin lyöntilaukaus 18. reiällä laskeutui vain 74 metrin päähän tapista, mikä käytännössä varmisti par-tuloksen. Se olisi tuonut hänelle mestaruuden.
heikko lähestymislyönti toi Sandersille hieman ylimääräistä stressiä, mutta hän näytti silti hyvältä. Tämän jälkeen hän laahasi puttinsa metrin päähän ja jätti itselleen Sivulan puttin voittaakseen mestaruuden.
Sanders jäi puttaamatta ja hävisi seuraavan päivän 18 reiän pudotuspeliottelun Jack Nicklausille. Nyt, yli 40 vuotta myöhemmin, hänet tunnetaan monista asioista. Hänen harmikseen mikään ei jää mieleen enempää kuin tuo putti.
tänään Sanders vitsailee, ettei ajattele tuota puttia koko ajan. Joskus menee neljä tai viisi minuuttia ilman, että hän ajattelee sitä.
oheinen kuva on osuva, sillä siinä esiintyy Paul Lawrie Sandersin kanssa. Sanders tarjosi yhden British Openin historian suurimmista romahduksista Lawrien ollessa oikeassa päässä yhtä British Openin historian suurimmista romahduksista.
mutta siitä lisää myöhemmin.
T. C. Chen
Katso nelikko bogey golfia 18 reiän kierroksella. Heck, katso nelikko tuplabogey golfia 18 reiän kierroksella.
pelissä nähdään runsaasti hukattuja lyhyitä putteja sekä runsaasti duffeja ja shankeja. Se on sanomattakin selvää. Mitä et luultavasti näe, että usein on kaksinkertainen osuma.
toki sitä sattuu, olen tehnyt sen, sitä ei vain tapahdu usein. Sitä ei varmasti odottaisi mieheltä, joka piti 54 reiän johdon US Openissa, mutta niin kävi.
niille, jotka eivät tunne golfin sääntöjä, tuplapalloon osuessa on laskettava molemmat lyönnit. Chen lopulta miss playoff lopulta mestari Andy North yhdellä lyönnillä.
hänen nimensä muuttui erisnimestä pelkäksi substantiiviksi. Tuplapalloon lyömistä kutsutaan usein ” Chenin vetämiseksi.”
lisäksi on myös vitsailtu, että T. C. tulee sanoista ”Two Chips.”
se on valitettava tapa tulla muistetuksi, mutta niin useimmat ajattelevat kuullessaan Chenin nimen.
Scott Hoch
Hoch the choke. Mitä muuta pitäisi sanoa? Hoch kuuluu tälle listalle muunkin kuin sukunimensä vuoksi.
kuvassa on Hoch, kun hän ei osunut metrin puttiin, joka olisi tuonut hänelle Mastersin. Se oli hänen päivän kolmas puttinsa, jolla hän olisi voittanut turnauksen. Hän itse asiassa jätti pidemmän puttauksen jatkaakseen pudotuspeleissä Nick Faldon kanssa, jonka hän teki.
valitettavasti se vain pitkitti hänen kurjuuttaan, sillä Faldo päätti turnauksen seuraavalla reiällä.
Jos hän olisi tehnyt tuon puttauksen, olisi ollut hieman todennäköisempää unohtaa hänen kolmen puttinsa 10 metrin sisältä vuoden 1987 PGA Championshipissä. Kaksi puttia olisi tuonut hänelle paikan pudotuspeleihin.
lyhyen puttauksen puuttuminen on paljon yleisempää kuin tuplahitti, mutta kun se tapahtuu useita kertoja, se pitäisi rankata korkeammalle.
kyseisellä nuotilla…
2001 US Open: Retief Goosen, Mark Brooks, Stewart Cink
Retief Goosen Mark Brooks ja Stewart Cink. Haluan vain olla varma, että kaikki tietävät, että nämä kolme eivät ole vain ammattilaisgolfaajia, vaan kaikki ovat major Championshipin voittajia.
ennen vuoden 2001 US Openia vain Brooksilla oli majuri, mikä ehkä osittain selittää, mitä tapahtui Southern Hillsin 72.reiällä. Brooks ja Goosen molemmat kolme puttasivat viheriölle. Jos jompikumpi olisi lyönyt kaksi puttia, he olisivat voittaneet turnauksen suoraan.
Cink teki myös kolme puttia, mikä maksoi hänelle paikan pudotuspeleihin.
Goosen voitti pudotuspeleissä Brooksin. US Open jää tänään hieman varjoon, mikä lienee hyvä asia.
vuoden 1999 US Open oli unohtumaton, sillä Payne Stewart päihitti isänpäivänä Phil Mickelsonin, kun Mickelson oli tuntien päässä isyydestä ensimmäistä kertaa.
vuoden 2000 US Open ei ollut erityisen jännittävä, mutta leuka loksahti, kun Tiger Woods teki Pebble Beachista syötön ja puttauksen. Hän oli ainoa golfari, joka rikkoi par-tuloksen 12 lyönnillä.
vuonna 2002 Bethpage Blackin US Openissa Tiger Woods voitti Phil Mickelsonin ja Sergio Garcian.
vaikka vuosi 2001 saattaa jäädä ympäröityjen Me-avausten varjoon, sitä on vaikea unohtaa sen katsoneille. Kolme golfaajaa, jotka kaikki kilpailivat turnauksesta, kaikki kolme puttasivat viimeisen viheriöllä.
Toki minua voi kutsua huijariksi, koska olen sisällyttänyt turnauksen chokereiden listalle, mutta tämä turnaus rikkoi kaikkia sääntöjä, joten miksen minä voisi tehdä samoin?
1999 Euroopan Ryder Cup-joukkue
yhden henkilön paikka, vuoden 1999 Euroopan Ryder Cup-joukkue tarvitsee maininnan.
johti viimeistä kilpailupäivää 10-6, mutta eurooppalaiset tarvitsivat vain neljä pistettä 12 ottelusta säilyttääkseen Ryder Cupin. Sitä ei tapahtunut.
Euroopan joukkueen onneksi tämä päivä muistetaan enemmän Justin Leonardin puttauksesta kuin mistään muusta. Siitä saatiin riemukas juhla, joka aiheutti kohua.
amerikkalainen voitti tuona sunnuntaina kuusi ensimmäistä otteluaan. Niistä vain kaksi ylsi 16. reiälle.
tämän jälkeen Steve Pate kukisti Miguel Ángel Jiménezin ja Jim Furyk voitti Sergio Garcian ja nosti Amerikkalaisjoukkueen puolen pisteen päähän voitosta.
se tuntui silti helpommin sanotulta kuin tehdyltä, sillä Justin Leonard oli neljä tappiolla José María Olazábalia vastaan ja Payne Stewart oli tiukassa ottelussa Colin Montgomerieta vastaan.
Leonard viimeisteli paluunsa 17.reiällä. Hän teki pitkän puttinsa ja kun Olazábal ei osunut omaansa, puoli pistettä oli taattu.
vaikka tuo putti ei olisi pudonnut, Amerikkalaisjoukkue olisi silti saattanut voittaa, sillä Stewart luovutti merkityksettömän 18.reiän Montgomerielle. Hän ei varmasti olisi tehnyt niin, jos maljaa ei olisi lyöty.
kun suuria comebackeja tapahtuu, muistamme yleensä henkilön tai joukkueen tekevän comebackin, emmekä henkilöä tai joukkuetta sen väärässä päässä.
joukkuelajien vertailukohtana olisi vuoden 1992 Buffalo Bills, joka palasi pudotuspeleissä tappiolta 35-3 voittaneeksi Houston Oilersin.
silti nuo hienot comebackit eivät olisi toteutuneet ilman paljon apua joukkueelta, joka alun perin rakensi huikean johtoaseman.
Jean Van De Velde
Van de Velde muistuttaa T. C. Cheniä siinä, että hänen nimensä on mennyt erisnimestä substantiiviksi.
hän tarvitsi vain tuplabogeyn viimeisellä reiällä voittaakseen turnauksen. Viheriölle päästyään hän joutui tekemään komean puttauksen ansaitakseen paikan pudotuspeleissä Justin Leonardin ja Paul Lawrien kanssa.
neljän reiän pudotuspelissä Lawrie voitti sekä Van de Velden että Leonardin kolmella lyönnillä.
van de Veldelle rehellisyyden nimissä Carnoustien 18.reikä on vaikea reikä. Samoin kävi Padraig Harringtonille vuonna 2007, mutta hän voitti sitä seuranneen pudotuspeliottelun.
toisin kuin kukaan muu golffari tällä listalla (mahdollista Cheniä lukuun ottamatta), Van de Velde oli periaatteessa yhden lyönnin poni. Hän oli Tuhkimotarina, jonka lasikenkä rikkoi yhden reiän liian aikaisin. Miksi hän on näin korkealla listalla?
hänen nimensä on synonyymi tukehtumiselle. Jossain vaiheessa olet varmaan kuullut jonkun sanovan: ”tämä turnaus on hänen, ellei hän vedä Van de Veldeä,” tai jotain muunnelmaa siitä.
It was just that colossal a choke.
Greg Norman
kävele kenen tahansa San Francisco 49ers-fanin luo ja kysy heiltä, kuka on heidän mielestään paras laitahyökkääjä joukkue pelasi vuosina 1985-2000.
Toki joukkueessa oli hyviä laitahyökkääjiä tuossa ajassa, mutta ilmeinen vastaus tähän kysymykseen on Jerry Rice. Onhan hän kaikkien aikojen paras laitahyökkääjä, varmasti hän oli uransa aikana joukkueensa paras laitahyökkääjä.
tämän listan ykkönen on vain hieman epäselvempi.
joo, tuntuu pahalta sanoa se, sillä Norman saavutti urallaan paljon. Hän voitti 20 turnausta PGA Tourilla, 14 Euroopassa ja 31 Australaasian kiertueella. Hän on voittanut myös kaksi British Openia (1986, 1993).
lisäksi australialaisen vaikutus tuntuu nyt kansainvälisen räjähdyksen myötä golfmaailmassa.
mutta ylivoimaisesti kuristukset ovat se, mitä hänestä muistamme.
rehellisesti sanottuna ne eivät olleet kaikki kuristajia. Hän joutui suureen uhriin, kun Larry Mize (1987 Masters) ja Bob Tway (1986 PGA Championship) ampuivat häntä, mutta monet kuristukset lepäävät Normanin harteilla.
katsotaan hänen vuoden 1986 ”Saturday Slam”, jossa hän piti kärkipaikkaa kolmen kierroksen jälkeen kaikista neljästä major-turnauksesta.
Masters: muistamme Jack Nicklausin back-nine charge-kappaleen. Mutta menetettyään johtonsa kierroksen alussa Norman teki oman latauksensa ja sitoi Nicklausin jo 18. reiällä. Hai teki reiän keskelle väylää.
US Open: Norman ampui päätöskierroksella 75 pistettä ja nousi johtoasemasta tasapisteisiin 12: nneksi.
British Open: hän voitti viidellä lyönnillä, ansaiten ensimmäisen kahdesta uransa Major-turnauksesta.
PGA Championship: Kyllä, Tway ampui bunkkerista laukauksen, mutta Norman ampui viimeisellä kierroksella tuloksen 76 häviten kahdella laukauksella.
muista, etten ole vielä edes maininnut vuoden 1996 mestareita.
siellä Norman otti kuuden lyönnin johdon Finaalipariin Nick Faldon kanssa. Norman ampui 78 ja Faldo 67 häviten turnauksen viidellä laukauksella.
vuonna 1999 Van de Velde teki golfhistorian suurimman yksittäisen reikäkuristuksen. Suurin yksittäinen kuristin kuuluu Normanille.
yksinään, joka ei välttämättä edes oikeuta häntä tälle listalle. Silloin hän olisi samanlaisessa tilanteessa kuin Mickelson. Se yhdistettynä aiempiin kuristuksiin tekee hänestä selvän Ykkösen.