A. miten päästä Jumalan lepoon.
1. (1-2) varoitus toistetaan: Älä missaa Jumalan lepoa.
näin ollen, koska lupaus hänen lepoonsa pääsemisestä on vielä jäljellä, pelätkäämme, ettei kukaan teistä Näytä jääneen siitä jälkeen. Sillä evankeliumia on tosin saarnattu niin meille kuin heillekin, mutta se sana, jonka he kuulivat, ei hyödyttänyt heitä, koska se ei ollut sekaantunut uskoon niissä, jotka sen kuulivat.
a. siksi: Heprealaiskirjeen 3: n ajatus jatkuu taukoamatta, että epäusko esti Egyptistä paennutta sukupolvea pääsemästä Kanaaniin. Lupaus hänen lepoonsa pääsemisestä jää, ja me voimme päästä siihen lepoon uskon kautta. Epäusko saa meidät jäämään vaille Jumalan meille antamaa lepoa.
i. vanha Puritaanikommentaattori John Owen kuvaili uskovaiselle viisi tämän levon piirrettä:
· lepo tarkoittaa rauhaa Jumalan kanssa.
· lepo tarkoittaa vapautta nöyristelevästä, orjuuden kaltaisesta hengestä Jumalan palvonnassa ja palvelemisessa.
· lepo tarkoittaa vapautusta Mooseksen vieton taakasta.
· lepo tarkoittaa evankeliumin mukaista palvontavapautta.
· lepo tarkoittaa sitä lepoa, josta Jumala itse nauttii.
b. Pelätkäämme, ettei kukaan teistä Näytä jääneen siitä paitsi: tämä lepopaikka on niin ihana, että sen pitäisi huolestuttaa meitä, kun muut tai me näytämme siltä. Se ei riitä melkein päästä hänen levätä; emme halua tulla lyhyt.
i. Adam Clarke on come short: ”se on viittaus, joita on monia tässä epistolassa, kilpailuihin Grecian games: hän, joka tuli lyhyt oli hän, joka oli minkä tahansa matkan, ei väliä kuinka pieni, takana voittaja.”
c. sillä toden totta evankeliumia saarnattiin niin meille kuin heillekin: Jumalan sanan kuuleminen ei riitä. Muinainen Israel kuuli sanan, mutta se ei hyödyttänyt heitä, koska he eivät ottaneet sitä vastaan uskossa. Kuuleminen antoi heille tilaisuuden, mutta tilaisuus hyödytti vain, jos se sekoitettiin uskoon.
d. uskon sekoittaminen: ihminen voi kuulla Jumalan Sanan ja saada hengellisiä kokemuksia, mutta ellei Jumalan työtä sekoiteta uskoon, siitä ei ole mitään hyötyä. Tämä selittää, miksi kaksi ihmistä voi kuulla saman viestin ja toinen hyötyy, kun taas toinen ei. Se osoittaa myös, että kun on enemmän uskoa – enemmän Jumalan siunauksen ja suosion odottamista – on todella enemmän siunausta.
i. Clarke on mixed: ”se on metafora, joka on otettu ihmisruumiin ravitsemuksesta sekoittamalla mahaan otettua alimenttia sylkeen ja mahanesteeseen… niin, että tästä prosessista, oikein suoritettuna, riippuu (Jumalan alaisuudessa) voima, terveys ja itse elämä.”
II. ajattele sitä iloa, joka Israelilla oli saapuessaan Egyptistä ja lähestyessään luvattua maata – ja ajattele sitten kaikkia aavikolle kaivettuja hautoja. Suurenmoinen lupaus oli tarjolla, mutta saavuttamatta. He epäonnistuivat, koska vaikka he kuulivat Jumalan sanan, sitä ei sekoitettu uskoon.
2. (3-5) Jumalan kansan lepo on kuin Jumalan oma lepo.
sillä me, jotka olemme uskoneet, astumme tuohon lepoon, kuten hän on sanonut: ”niin minä vihassani vannoin: ’he eivät pääse lepooni’, vaikka työt olivat valmiit maailman perustamisesta asti. Sillä hän on puhunut eräässä seitsemännen päivän paikassa näin:” Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa”, ja vielä tässä paikassa: ”he eivät pääse minun lepooni.”
a. Me, jotka olemme uskoneet, astumme tuohon lepoon; tämä on päinvastoin kuin edellä mainitut, jotka eivät päässeet Jumalan lepoon. Epäusko pitää monet POISSA Jumalan levosta; usko (me, jotka olemme uskoneet) ohjaa Jumalan kansaa tähän lepoon.
b. leponi: tämä lainaus psalmista 95:11 osoittaa, että tämä lepo on Jumalan; se on hänen leponsa. Jumala päätti luomistyönsä kauan ennen Israelin tuloa Egyptiin tai ennen kuin Daavid kirjoitti psalmin 95 (1. Moos. 2: 2). Vaikka työt olivat valmiit maailman perustamisesta lähtien, hän puhui silti ”levostani” – osoittaen, että Jumalalla on yhä tämä lepo.
i. tämä lepo on sen kaavan mukaan, että Jumala itse lepää seitsemäntenä päivänä kaikista hänen teoistaan, kuten 1.Mooseksen kirjan 2:2: n lainauksessa kuvaillaan.
ii. tietyssä paikassa muistuttaa meitä siitä, että muinaiset kirjakääröt olivat jokseenkin kömpelöitä, eikä tiettyjä kohtia mainittu tarkasti meidän nykyaikaisempien luku-ja jae-työkalujemme mukaan.
3. (6-9) loput, joka jää Jumalan kansalle.
Koska siis jää jäljelle, että joidenkin täytyy mennä sinne, ja ne, joille sitä ensin saarnattiin, eivät astuneet sisään tottelemattomuuden takia, niin hän taas nimeää tietyn päivän sanoen Daavidissa: ”tänään”, niin pitkän ajan jälkeen, kuten on sanottu:
”tänään, jos kuulet hänen äänensä,
älä koveta sydäntäsi.”
sillä jos Joosua olisi antanut heille levon, niin hän ei olisi jälkeenpäin puhunut toisesta päivästä. Jumalan kansalle jää siis lepo.
a. siksi jää jäljelle, että joidenkin on astuttava sinne: Jumala ei luonut tätä lepopaikkaa turhaan. Jos Israel (ne, joille sitä ensin saarnattiin) ei päässyt sisään tottelemattomuuden takia, niin joku muu astuisi tuohon lepoon.
b. Tänään, jos kuulet hänen äänensä: psalmin 95:7-8 vetoomus todistaa, että Jumalan kansalla on jäljellä lepo, joka ylittää Joosuan alaisuudessa toteutuneen täyttymyksen. Jos Joosua täytti täysin lupauksen levosta, Jumalan Daavidin välityksellä esittämässä vetoomuksessa ”tänään” ei ole mitään järkeä.
c. Jumalan kansalle jää siis lepo: kaikki tämä yhdessä todistaa sen, että Jumalan kansalle on lepo. Tämä lepo on hengellistä, mutta kuitenkin sen levon mukaista, mikä varattiin Israelille Joosuan välityksellä.
i. Joosuan maininta muistuttaa, että nimi ”Jeesus” on sama kuin ”Joosua.”Toinen Joosua viimeistelee sen, minkä ensimmäinen Joosua jätti kesken. Jeesus on suurempi kuin Mooses ja ensimmäinen Joosua.
ii. tämä lepo on persoonassa – Jeesuksessa Kristuksessa, enemmän kuin opeissa ja ajatuksissa. Jos tapaat levoton, itkevä lapsi ja yrittää lohduttaa heitä ja antaa heille lepoa käyttäen ideoita ja logiikkaa, se ei tee paljon hyvää. Mutta kun äiti tulee, lapsi on taas onnellinen.
iii. Niiden, jotka saarnaavat tätä lepoa, täytyy omistaa se itse. ”Jokin aika sitten saarnasi eräs palvelijamme pelastuksesta ja hengen työstä sydämessä, kun eräs seurakunnasta nousi ja kysyi häneltä kunnioittavasti:’ Herra, tiedättekö tämän kaiken toisten kertomuksesta, vai onko tämä tapahtunut teidän omassa kokemuksessanne?’Saarnaaja ei suinkaan joutunut tämän kysymyksen uhriksi, vaan pikemminkin iloitsi siitä, sillä hän saattoi rehellisesti vastata: ’minä olen luottanut Kristukseen. Olen pelastunut, ja tiedän ja tunnen rauhan, joka siitä seuraa.”Jos hän ei olisi voinut antaa tätä juhlallista lausuntoa, hänellä ei olisi ollut mitään vaikutusvaltaa kysymyksen esittäjään.”(Spurgeon)
4. 10) lepo tarkoittaa sitä, ettei jatku töissä.
sillä hän, joka on päässyt lepoonsa, on itsekin lakannut töistään niin kuin Jumala teki omistaan.
a. lepoon päässyt on itsekin lakannut töistään: lepoon tulo tarkoittaa sitä, ettei enää tarvitse tehdä töitä. Ajatus ei ole, ettei hyvien töiden tekemiselle olisi enää sijaa. Ajatuksena on, että teoille ei ole enää sijaa Oman vanhurskautemme perusteena.
i. ”on olemassa tunne, jossa kristilliseen pelastukseen astuminen merkitsee sitä, että lakkaa teoistaan ja lepää turvallisesti sen päällä, mitä Kristus on tehnyt.”(Morris)
b. lakannut teoistaan kuten Jumala teki omastaan: tämä teoista luopuminen vanhurskauden perusteena täyttää meidän ”Sabbath levon.”Jumala lepäsi teoistaan Mooseksen kirjan 2:2: n alkuperäisenä sapattina, koska työ oli päättynyt. Me lakkaamme itseoikeuttamasta tekojamme, koska Jeesus päätti työn ristillä.
5. 11) ajatuksen ja kutsun soveltaminen Jumalan lepoon uskon kautta.
pyrkikäämme siis ahkerasti tuohon lepoon, ettei kukaan lankeaisi samaan tottelemattomuuden esimerkkiin.
a. Olkaamme siis: tämä lause tai tämä ajatus esiintyy toistuvasti Heprealaiskirjeessä. Sitten esitetään opillinen totuus – tässä tapauksessa totuus uskon kautta saatavasta jäljellä olevasta levosta-ja sitten sovelletaan totuutta.
b. olkaa ahkeria astumaan tuohon lepoon: loppu on siellä, mutta Jumala ei pakota sitä meille. Meidän on mentävä tuonne lepoon. Lopulle mennään selvästikin uskosta, mutta se vaatii ahkeraa uskoa. Tämä osoittaa, että usko ei ole passiivista; se vaatii ahkeruutta luottaa, luottaa, ja kiinni Jeesukseen ja hänen työstään meille.
c. ettei kukaan kaadu saman tottelemattomuusesimerkin mukaan: Jos emme ole ahkeria pääsemään tuohon lepoon, seurauksena voi olla katastrofi. Me saatamme langeta saman tottelemattomuuden esimerkin mukaan. Me saatamme kaatua, niinkuin israelilaiset kaatuivat erämaassa.
6. (12-13)Jumalan Sanan kautta.
Sillä Jumalan sana on elävä ja voimakas ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, lävistäen jopa sielun ja hengen sekä nivelten ja ytimen jakautumisen ja on sydämen ajatusten ja ajatusten Erottaja. Eikä yksikään luomus ole piilossa hänen silmiltään, vaan kaikki on alastonta ja avointa hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.
A. Jumalan sana: Jumalan Sana diagnosoi ihmisen tilan kirurgin tarkkuudella. Se avaa sydämen ja erottaa täsmällisesti hengellisen terveyden. Niiden tapauksessa, joita Heprealaiskirjeen kirjoittaja ensin käsitteli, he olivat liian valmiita seuraamaan Israelin lasten epäonnistumista ja luopumaan vahvasta, elävästä uskosta.
B. Living and powerful: kun Jumalan sana paljastaa näin heikkoutemme ja epäuskomme, se osoittaa luontaisen voimansa, terävyytensä ja tarkkuutensa. Se muistuttaa alituisesti, että kun alistumme Jumalan sanan alaisuuteen, teemme sitä paljon enemmän kuin vain saadaksemme älyllistä tietoa tai oppiaksemme Raamatun tosiasioita. Me teemme sen sanan palvelukseksi, koska Jumala kohtaa meidät Sanassaan ja Pyhä Henki toimii voimallisesti Jumalan Sanan kautta. Tämä Jumalan Sanan hengellinen työ menee paljon pitemmälle kuin Raamatun oppimisen opettavainen perusarvo.
i. Jumalan sana tuo todellista terveyttä, hedelmällisyyttä, vaurautta ja menestystä siihen, mitä teemme. (Psalmi 1:3)
ii. Jumalan sanalla on parantava voima ja voima vapauttaa sorrosta. (Psalmi 107:20, Matteus 8:8, Matteus 8:16)
iii. Jumalan sana puhdistaa meidät. Jos otamme vaarin Jumalan sanasta, niin tiemme puhdistetaan. (Psalmi 119: 9, Johannes 15:3, Ef. 5: 26)
iv. Jumalan sana, joka on kätketty sydämiimme, pitää meidät synnistä. (Psalmi 119:11)
v. Jumalan sana on neuvonantaja. Kun iloitsemme Jumalan sanasta, siitä tulee meille runsaasti neuvoja ja opastusta. (Psalmi 119:24)
vi. Jumalan sana on voiman lähde. (Psalmi 119:28)
vii. Jumalan Sana antaa elämän. Se on jatkuva elämän lähde. (Psalmi 119:93, Matteus 4:4)
viii. Jumalan sana on valistuksen ja opastuksen lähde. Kun Jumalan sana tulee, tulee valo. Se tekee yksinkertaisesta viisaan ja ymmärtäväisen. (Psalmi 119: 105, Psalmi 119:130)
IX. Jumalan Sana antaa rauhan niille, jotka rakastavat sitä. He ovat turvassa. he seisovat turvallisessa paikassa. (Psalmi 119:165)
x. Kun Jumalan sana kuullaan ja ymmärretään, se kantaa hedelmää. (Matteus 13:23)
xi. Jumalan sanalla on luontainen voima ja valta demonisia voimia vastaan. (Luuk. 4: 36)
xii. Jeesusta itseään – hänen ikuista persoonaansa – kuvataan sanana. Kun olemme osaksi Jumalan sanaa, olemme osaksi Jeesusta. (Joh. 1: 1)
xiii. Jumalan sanan kuuleminen on välttämätöntä iankaikkiselle elämälle. Kukaan ei voi siirtyä kuolemasta elämään, elleivät he kuule Jumalan sanaa. (Johannes 5:24, Jaak. 1:21, 1.Piet. 1:23)
XIV. Jumalan sanassa pysyminen – eläminen – on todistus todellisesta opetuslapseudesta. (Joh. 8:31)
xv.Jumalan sana on pyhityksen keino. (Joh. 17:17)
xvi.Pyhä Henki voi vaikuttaa suurella voimalla, kun Jumalan sanaa saarnataan. (Apt. 10:44)
xvii.Jumalan sanan kuuleminen rakentaa uskoa. (Room. 10:17)
xviii.Jumalan sanasta kiinni pitäminen antaa varmuuden pelastuksesta. (1. Kor.15:2)
xix. Jumalan sanan uskollinen käsittely antaa sanan palvelijoille puhtaan omantunnon. He tietävät tehneensä kaiken voitavansa Jumalan edessä. (2. Kor. 4:2, Fil. 2: 16)
xx.Jumalan sana on Hengen miekka. Se on varustus henkiseen taisteluun, erityisesti hyökkäysaseen ideaan. (EF. 6:17)
xxi.Jumalan sana tulee Pyhän Hengen voiman mukana, ”paljon varmuutta.”(1. Tess.1:5)
xxii. Jumalan sana toimii tehokkaasti niissä, jotka uskovat. (1. tessalonikalaisille 2:13)
xxiii. Jumalan sana pyhittää juuri sen ruoan, jota syömme! (1. Timoteus 4:5)
xxiv. Jumalan sana ei ole kuollut; se on elävä ja aktiivinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Jumalan sana voi tutkia meitä kuin kirurgin taitava skalpelli, leikata pois sen, mikä täytyy leikata, ja pitää sen, mikä täytyy säilyttää. (Hepr. 4: 12)
xxv. Jumalan sana on kristityn hengellisen kasvun lähde. (1. Piet.2:2, 1. Kor. 2:1-5)
c. on elävä ja voimakas: ymmärtäessään Raamatun hengellisen luonteen heprealaisille kirjoittaja voisi luottavaisesti kirjoittaa tämän. Raamattu ei ole kokoelma pelkkiä vanhoja tarinoita ja myyttejä. Sillä on luontainen elämä ja voima. Saarnaaja ei herätä Raamattua eloon. Raamattu on elävä ja antaa elämän saarnaajalle ja kaikille muille, jotka ottavat sen vastaan uskossa.
i. Powerful (käännettynä KJV: ssä aktiivinen) muistuttaa, että jokin saattaa olla elossa, mutta silti horroksessa. Mutta Jumalan sana on sekä elävä että voimakas toimeliaisuuden merkityksessä.
d. terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, lävistäen jopa sielun ja hengen sekä nivelten ja ytimen jakautumisen: Jumalan sana tavoittaa meidät hämmästyttävän tarkasti, ja Pyhä Henki voimaannuttaa sanan palveluksen toimimaan syvällä sydämessämme.
i. Usein ihmiset ihmettelevät, miten saarnaajan sanoma voi olla niin merkityksellinen heidän elämässään. Joskus he rehellisesti miettivät, onko saarnaajalla salaista tietoa heidän elämästään. Mutta se ei välttämättä ole saarnaaja ollenkaan. Se on Jumalan sanan terävyyttä, sanoman viemistä juuri oikeaan paikkaan.
ii. ”kaksiteräisellä miekalla ei ole tylppää puolta: se leikkaa sekä näin että näin. Jumalan ilmestys, joka on annettu meille Pyhässä Raamatussa, on särmää kauttaaltaan. Se on elävä jokaisessa osassa ja joka osassa halukas viiltämään omaatuntoa ja haavoittamaan sydäntä. Riippuu siitä, ei ole turhaa jaetta Raamatussa, eikä luku, joka on hyödytön.”(Spurgeon)
iii. ” vaikka sillä on terä kuin miekalla, sillä on myös piste kuin raiskaajalla, ’lävistäen jopa sielun ja hengen erottamiseen. Joidenkin miesten sydämen vaikeutena on päästä heidän luokseen. Todellisuudessa kenenkään luonnollisen ihmisen sydämeen ei pääse hengellisesti tunkeutumaan kukaan muu kuin tämä lävistävä väline, Jumalan Sana. Mutta Ilmestyskirjan raiskaaja käy läpi mitä tahansa.”(Spurgeon)
e. jopa sielun ja hengen jakoon: Heprealaiskirjeen kirjoittaja tekee eron sielun ja hengen välillä osoittaen, että niiden välillä voidaan tehdä jako.
i. Toki sielun ja hengen välillä on jonkin verran eroa. ”Uuden testamentin pneuma-sanan käyttö ihmishengelle keskittyy ihmisen henkiseen puoleen eli hänen elämäänsä suhteessa Jumalaan, kun taas Psykhe viittaa ihmisen elämään riippumatta hänen hengellisestä kokemuksestaan, eli hänen elämäänsä suhteessa itseensä, tunteisiinsa ja ajatukseensa. Näiden kahden välillä on Paavalin teologiassa vahva antiteesi.”(Guthrie)
ii. Mutta tämän kohdan stressinä ei ole sielun ja hengen eron teologian hahmottaminen. ”Yritykset selittää millä tahansa psykologisella perusteella ovat turhia. Ilmaisumuoto on runollinen ja merkitsee sitä, että sana tunkeutuu hengellisen olemuksemme sisimpiin sopukoihin niin kuin miekka lävistää ruumiin nivelet ja ytimen.”(Vincent)
iii. on kuitenkin tärkeää ymmärtää, mitä Raamattu tarkoittaa termeillä Sielu ja henki. Raamattu kertoo, että ihmisillä on” sisäinen ”ja” ulkoinen ” luonto (1.Moos. 2:7, 2. Kor. 4:16). Sisäistä ihmistä kuvataan sekä hengellä (AP.t. 7:59, Matt. 26:41, Joh. 4:23-24) että sielulla (1. Piet. 2:11, Hepr. 6:19, Hepr. 10:39). Näitä kahta termiä käytetään usein samalla tavalla, yleisenä viittauksena sisäiseen ihmiseen. Aina näin ei kuitenkaan ole. Joskus tehdään ero sielun ja hengen välillä. Voimme sanoa, että sielu näyttää keskittyvän enemmän yksilöllisyyteen koskien sisäistä elämää (usein määritelty mieli, tahto ja tunteet). Henki näyttää keskittyvän enemmän yliluonnolliseen kosketukseen ja voimaan sisäisessä elämässä.
iv. Se, että sielun ja hengen välillä on jokin ero, käy ilmi tämän kaltaisista kohdista (Hepr.4:12) ja 1. Tess. 5:23. Jobin 7:11:n ja Jesajan 26: 9: n kaltaiset raamatunkohdat osoittavat, että näitä termejä käytetään toisinaan viittaamaan yleisesti sisäiseen ihmiseen.
v. koska sekä sielulla että Hengellä on viittaus ”sisäiseen ihmiseen”, ne menevät helposti sekaisin. Usein kokemus, jonka tarkoituksena on rakentaa henkeä, vain ”siunaa” sielua. ”Sielullisessa” innostuksessa ja siunauksessa ei ole mitään väärää, mutta siinä ei ole mitään, mikä rakentaisi meitä hengellisesti. Siksi monet kristityt siirtyvät jännittävästä kokemuksesta toiseen, mutta eivät koskaan todellisuudessa kasva hengellisesti-heidän saamansa palvelus on ”sielullista.”Siksi Jumalan Sana on niin voimakas ja täsmällinen; se voi lävistää jopa sielun ja hengen jaon, mikä ei ole helppoa.
vi. ”kun sielu näin erotetaan hengestä, tarkoitetaan ensin mainitulla sitä ala-arvoista kykyä, jolla ajattelemme ja kaipaamme sitä, mikä koskee nykyistä olemustamme ja hyvinvointiamme. Hengellä tarkoitetaan ylivertaista voimaa,jonka avulla pidämme tulevia asioita parempina kuin nykyisiä.”(Clarke)
vii. Termit liha (Kol.2:5, Matt. 26:41, Gal. 5:16-17) ja ruumis (Room. 6:6, Room. 8:13, 1. Kor. 6:13 ja 6:19-20) kuvaavat ulompaa ihmistä. Termit liha ja ruumis näyttävät sisältävän myös persoonamme piirteitä, kuten aistit ja tavat. Kun annamme lihamme ohjata ajatuksiamme ja tekojamme, se päättyy hengelliseen perikatoon. Jumala haluaa, että meitä ohjaa henki, ei liha tai edes sielu.
f. kaikki on alastonta ja avointa hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili: Jumalan edessä ei ole ketään kätkettynä. Hän näkee sydämemme ja tietää, miten koskettaa sitä, ja meidän täytyy tehdä tili siitä, miten reagoimme hänen kosketukseensa.
i. Naked muistuttaa siitä, miten Jumala näki Aadamin heikon piileskelyn läpi. Jumala näkee kätkemisemme läpi samalla tavalla.
II. Open kääntää muinaiskreikan sanan trachelizo, jota käytetään vain tässä uudessa testamentissa. Sitä käytettiin painijoista, joilla oli niskasta kiinni pitävä ote ja joka oli niin voimakas, että se toi voiton. Sana voi siis tarkoittaa ”kumartua” tai ”kukistaa”;”mutta monet oppineet omaksuvat sanan ”avoin” yksinkertaisen merkityksen – siinä mielessä, että vastustaja asetetaan avoimeksi ja voitetaan.
iii. muista asiayhteys. Heprealaiskirjeen kirjoittaja luottaa siihen, että hän on lävistänyt kuulijoidensa sydämen, kun he ajattelivat ”hellittää” Jeesuksen suhteen. Tässä kohdassa, hän tekee selväksi, että he eivät voi luopua Jeesus voi pitää sen ”piilossa” Jumalalta. Jumalan sana huomaa ja paljastaa heidän tilansa.
B. Jeesus meidän Ylipappimme.
1. 14) nähdessään Jeesuksen, suuren ylimmäisen pappimme.
koska meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, joka on kulkenut taivaiden läpi, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksestamme.
a. nähtyämme silloin, että meillä on suuri ylimmäinen pappi: ajatus siitä, että Jeesus on meidän ylimmäinen pappimme, mainittiin jo aiemmin (Hepr.2:17 ja Hepr. 3:1). Nyt ideaa kuitenkin kehitetään laajemmin.
b. Seeing then: the writer to the Hebrews kiinnittää huomion Jeesuksen erityiseen, ainutlaatuiseen luonteeseen ylimmäisenä Pappinamme.
· ketään muuta ylimmäistä pappia ei kutsuttu suureksi.
· kukaan muu ylimmäinen pappi… ei kulkenut taivaan läpi.
· kukaan muu ylimmäinen pappi ei ole Jumalan Poika.
c. pitäkäämme kiinni tunnustuksestamme: on ihanaa tietää, että meillä on ylipappi ja kuinka ainutlaatuinen ja kunniakas hän on. Vielä suurempi on tietää, että hän kulki taivaiden läpi, että hän nousi taivaaseen, ja nyt hän palvelee siellä meidän tähtemme. Molempien näiden totuuksien pitäisi kannustaa meitä pitämään kiinni tunnustuksestamme.
2. 15) ylimmäinen pappimme voi tuntea myötätuntoa meitä kohtaan.
sillä meillä ei ole ylimmäistä pappia, joka ei voisi suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme, vaan oli joka suhteessa kiusattu niin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
a. Meillä ei ole ylimmäistä pappia, joka ei osaisi suhtautua myötätuntoisesti: tähän asti heprealaisille kirjoittanut on huolellisesti dokumentoinut sekä Jeesuksen jumaluuden (Hebr.1:4-14), samalla kun muistaa myötätuntoisen ihmisyytensä (Hebr. 2:5-18). Se merkitsee sitä, että Jeesus, Poika-Jumala, joka on valtaistuimella taivaassa, ylimmäinen pappimme, voi tuntea myötätuntoa heikkouksiamme kohtaan.
i. antiikin kreikkalaisille Jumalan ensisijainen ominaisuus oli apatheia, olennainen kyvyttömyys tuntea mitään. Jeesus ei ole sellainen. Hän tietää ja tuntee, mitä me käymme läpi. Sympatiaksi käännetty muinaiskreikan sana merkitsee kirjaimellisesti ” kärsiä yhdessä.”
II. eron tekee se, että Jeesus lisäsi ihmisyyden jumaluuteensa ja eli keskuudessamme. Kun olet ollut siellä, se tekee kaiken eron. Saatamme kuulla jostakin tragediasta lukiossa ja tuntea jonkin verran surua. Mutta se ei ole mitään sellaista tuskaa, jota tuntisimme, jos se olisi lukio, jota käymme.
b. mutta oli kaikin puolin kiusattu niin kuin me olemme, kuitenkin ilman syntiä: Jeesus tietää, millaista on tulla kiusatuksi ja taistella syntiä vastaan, vaikka hän ei koskaan ollut synnin tahraama. ”Hänen synnittömyytensä oli ainakin osittain ansaittua synnittömyyttä, kun hän sai voiton toisensa jälkeen jatkuvassa taistelussa kiusausta vastaan, mitä elämä tässä maailmassa tuo mukanaan.”(Morris)
I. joskus ajattelemme, että koska Jeesus on Jumala, hän ei voisi koskaan tuntea kiusausta samalla tavalla kuin me. Osittain tämä pitää paikkansa: Jeesus kohtasi kiusauksen paljon ankarammin kuin me koskaan olemme kohdanneet tai tulemme koskaan kohtaamaan. Synnitön tuntee kiusauksen tavoilla, joita me emme tunne, koska vain se, joka ei koskaan anna kiusaukseen, tietää kiusauksen täyden voiman. On totta, että Jeesus ei koskaan kohdannut kiusausta sisäisessä merkityksessä niin kuin me, koska syntinen luonto ei koskaan vetänyt häntä tekemään syntiä sisältäpäin. Mutta hän tiesi ulkoisen kiusauksen voiman ja raivon tavalla ja siinä määrin, että emme voi koskaan tietää sitä. Hän tietää, mitä me käymme läpi, ja hän on kohdannut pahempaakin.
ii. ”Kuitenkin hän kesti voittoisasti kaikki koetukset, jotka ihminen pystyi kestämään, heikentämättä lainkaan uskoaan Jumalaan tai lieventämättä hänen tottelevaisuuttaan häntä kohtaan. Tällaiseen kestävyyteen sisältyy enemmän, ei vähemmän, kuin tavallinen inhimillinen kärsimys.”(Bruce)
c. Tunne myötätuntoa heikkouksiamme kohtaan, mutta oli kaikissa kohdissa kiusattu: Jeesus voi tuntea myötätuntoa heikkouttamme ja kiusaustamme kohtaan, mutta hän ei voi tuntea myötätuntoa syntiämme kohtaan. Meidän ei pitäisi ajatella, että tämä tekee Jeesuksesta vähemmän myötätuntoisen meitä kohtaan ja että hän voisi ymmärtää meitä paremmin, jos hän olisi itse tehnyt syntiä.
i. ”mutta kuuntele minua; älä kuvittele, että jos Herra Jeesus olisi tehnyt syntiä, hän olisi ollut yhtään hellempi sinua kohtaan; sillä synti on aina paaduttavaa. Jos Jumalan Kristus olisi voinut tehdä syntiä, hän olisi menettänyt myötätuntoisen olemuksensa täydellisyyden.”(Spurgeon)
3. 16) kutsu: tule armoistuimen luo.
astukaamme siis rohkeasti armon valtaistuimen luo, jotta saisimme armon ja löytäisimme armon auttaaksemme hädän hetkellä.
a. tulkaamme siis rohkeasti: koska meillä on ylimmäinen pappi, joka on sekä kaikkivoipa että myötätuntoinen, voimme tulla rohkeasti hänen valtaistuimelleen. Saatanan keskeinen strategia on estää meitä pääsemästä sinne. Joskus paholainen haluaa meidän pitävän Jeesusta lähestymättömänä – ehkä rohkaisevan meitä tulemaan Marian tai pyhien kautta Jeesuksen sijasta. Joskus panettelija haluaa meidän ajattelevan Jeesusta voimattomana auttamaan, ei sellaisena, joka istuu valtaistuimella taivaassa.
i. rohkeasti ei tarkoita ylpeästi, ylimielisesti tai röyhkeästi.
· rohkeasti tarkoittaa, että saatamme tulla jatkuvasti.
· rohkeasti tarkoittaa, että saatamme tulla varauksetta.
· rohkeasti tarkoittaa, että voimme tulla vapaasti, ilman hienoja sanoja.
· rohkeasti tarkoittaa, että voimme tulla luottavaisin mielin.
· rohkeasti tarkoittaa, että meidän pitäisi tulla sinnikkäästi.
b. armon valtaistuin: Jumalan valtaistuin on armon valtaistuin. Kun tulemme, saatamme saada armoa (tämä ei ole sitä, mitä ansaitsemme) ja löytää armon (tämä on sitä, mitä emme ansaitse) hädän aikanamme.
i. muinaiset juutalaiset Rabbit opettivat, että Jumalalla oli kaksi valtaistuinta, toinen armon ja toinen tuomion. He sanoivat näin, koska he tiesivät Jumalan olevan sekä armollinen että oikeudenmukainen, mutta he eivät voineet sovittaa yhteen näitä kahta Jumalan ominaisuutta. He ajattelivat, että ehkä Jumalalla oli kaksi valtaistuinta, jotka osoittivat hänen luonteensa kaksi puolta. Hän osoitti toisella valtaistuimella tuomiota ja toisella valtaistuimella armoa. Mutta tässä, Jeesuksen valmiin työn valossa, me näemme armon ja tuomion sovitettuina yhdeksi armon valtaistuimeksi.
II. muista, että armo ei jätä huomioon ottamatta Jumalan oikeudenmukaisuutta, vaan se toimii Jumalan oikeudenmukaisuuden täyttämiseksi ristin valossa.
c. Etsi armo auttamaan hädän hetkellä: onneksi Jumala antaa apua hädän hetkellä. Mikään pyyntö ei ole liian pieni, koska hän haluaa meidän olevan huolissamme tyhjästä, mutta kaikessa rukouksen kautta… antakaa pyyntönne tulla Jumalalle tunnetuiksi. (Filippiläisille 4: 6)