Flugfélag Íslands in the early decadesEdit
Icelandair juontaa juurensa vuoteen 1937, jolloin Flugfélag Akureyrar perustettiin Akureyriin pohjoisrannikolle Islanti. Lentotoiminta alkoi vuonna 1938 yhdellä Waco YKS-7: llä, joka oli määritetty kellukekoneeksi. Vuonna 1939 lentoyhtiö joutui lentokieltoon, kun tämä kone tuhoutui kaatumisonnettomuudessa. Yhtiö siirtyi Reykjavíkiin, josta se hankki toisen Waco-koneen ja se otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1940 nimellä Flugfélag Íslands, joka käännettynä on Flight Company of Iceland. Aiemmin maassa oli ollut kaksi samannimistä etuyhteydetöntä lentoyhtiötä (vuosina 1919-1920 ja 1928-1931). Kansainvälisiin tarkoituksiin nimi Iceland Airways otettiin käyttöön.
laivastoa laajennettiin Beechcraft Model 18: lla vuonna 1942 ja kahdella De Havilland Dragon Rapidella ja konsolidoidulla PBY Catalinalla vuonna 1944, joista jälkimmäinen oli ensimmäinen Islantiin rekisteröity lentokone, jonka islantilainen miehistö lensi Islantiin Pohjois-Amerikasta. 11. heinäkuuta 1945 kone lensi ensimmäisen kaupallisen lentonsa Atlantin yli Reykjavíkista Skotlannin Largsiin mukanaan neljä matkustajaa ja neljä miehistön jäsentä. Säännölliset lennot Skotlannin Prestwickin lentoasemalle ja Tanskan Kööpenhaminaan Scottish Airlinesilta vuokratuilla Consolidated B-24 Liberator-koneilla aloitettiin vuonna 1946.
samana vuonna Islannin kotimaan lentojen mukavuutta ja suorituskykyä voitiin parantaa Douglas DC-3: n käyttöönoton myötä. Niitä ostettiin yhteensä kuusi kappaletta, jotka pysyivät lentoyhtiön palveluksessa vuoteen 1972 saakka. 1960-luvun lopulle asti Flugfélag keskittyi lähinnä kotimaan lentoihin, joissa se joutui aluksi kovaan kilpailuun toisen vuonna 1944 perustetun lentoyhtiön Loftleiðirin kanssa. Kun molemmat lentoyhtiöt hylkäsivät Islannin hallituksen sulautumaehdotuksen, kotimaan reitit jaettiin niiden kesken kilpailun helpottamiseksi. Kun Loftleiðir vetäytyi kotimarkkinoilta vuonna 1952 keskittyäkseen täysin kansainvälisiin lentoihin, Flugfélagista tuli maan tärkein kotimaan lentoyhtiö.
kansainväliset palvelut pysyivät osana Flugfélagin liiketoimintamallia, tosin huomattavasti vähäisemmässä määrin verrattuna loftleiðir. Vuonna 1948 noilla reiteillä otettiin käyttöön Douglas DC-4, ja vuonna 1957 hankittiin kaksi uutta Vickers 759 Viscountia, jotka olivat ensimmäiset islantilaisen lentoyhtiön käyttämät potkuriturbiinikoneet. 1950-luvulla Flugfélag alkoi käyttää kansainvälisillä lennoillaan ”Icelandair” – brändiä.
vuonna 1967 Flugfélag liittyi ensimmäisenä islantilaisena lentoyhtiönä jet Ageen, jolloin gullfaxiksi nimetty Boeing 727-100 otettiin käyttöön. Toinen 727 hankittiin vuonna 1971, ja konetyyppiä käytettiin vuoteen 1990 saakka. Vuonna 2008 Gullfaxin ohjaamo-osa asetettiin näytteille Akureyrin Ilmailumuseoon.
Loftleiðired
toinen yhtiö, Loftleiðir, nimeltään Icelandic Airlines internationally, oli perustettu vuonna 1944 kolmen nuoren lentäjän palattua lentokoulutuksestaan Kanadasta. Heidän yhtiönsä, jonka nimi tarkoittaa karkeasti ”Skyways”, keskittyi ensimmäisinä vuosina Islannin kotimaan lentoliikenteeseen. Ensimmäiset käytetyt lentokoneet olivat kaksi Stinson Reliantsia ja sitten Grumman Goose-amfibiolentokone.
aluksi Loftleiðir keskittyi Flugfélag Íslandin tavoin kotimaan lentoliikenteeseen. Loftleiðir aloitti säännöllisen kansainvälisen liikennöinnin vuonna 1947.
vuoteen 1952 mennessä Islannin viranomaiset olivat hyvin huolissaan siitä, että molempien islantilaisten lentoyhtiöiden välinen kova kilpailu tuhoaisi molemmat yhtiöt, ja yrittivät pakottaa ne fuusioitumaan. Näin ei tuolloin tapahtunut, vaan viranomaiset jakoivat kotimaan reitit näiden kahden lentoyhtiön kesken. Tämän seurauksena Loftleiðir lopetti Islannin kotimaan lennot kokonaan keskittyen sen sijaan kansainvälisiin lentoihin. Loftleiðirin uraauurtava halpalentoliikenne Pohjois-Atlantilla alkoi vuonna 1953. Tavallaan Loftleiðiria voi pitää jopa eräänlaisena edeltäjänä halpalentoyhtiöille, joita alkoi ilmaantua ympäri maailmaa 1970-luvulla, erityisesti Norwegian Air Shuttlen kaltaiselle pitkän matkan budjettialustalle. Tämä teki siitä suositun lentoyhtiön Euroopan ja Pohjois-Amerikan välisille matkoille.
1960-luvun loppu oli loftleiðirille jännittävää aikaa. Vuonna 1969 yhtiö osti International Air Bahaman, pienen lentoyhtiön, joka operoi Douglas DC-8-suihkukoneita Bahamasaarilta Nassaun ja Luxemburgin välisen Atlantin ylittävän nonstop-palvelun avulla, ja vuotta myöhemmin Loftleiðirista tuli yksi rahtilentoyhtiö Cargoluxin perustajista. Myös vuonna 1970 loftleiðir siirtyi suihkukoneiden aikakauteen kahdella ensimmäisellä Douglas DC-8-koneellaan.
noina vuosina loftleiðiriä kutsuttiin usein jopa yhtiön oman henkilökunnan toimesta ”hippi-lentoyhtiöksi” tai jopa ”hippi-pikajunaksi”. Loftleiðir ei ollut kuuluisa nopeudestaan tai täsmällisyydestään, mutta yhtiön mukana lentämisestä tuli eräänlainen siirtymäriitti Amerikasta Eurooppaan matkustaville nuorille ”hipeille”, joista yksi oli Yhdysvaltain tuleva presidentti Bill Clinton.
fuusio loftleiðireditin
kanssa 1970-luvun energiakriisin aikana sekä Flugfélagin että Loftleiðirin taloudellinen tilanne heikkeni. Islannin hallitus aloitti uuden yrityksen yhdistää nämä kaksi lentoyhtiötä, mikä voitiin toteuttaa vuonna 1973 pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen. Vuonna 1975 Islannin hallitus myönsi Flugleiðirille 13,5 miljoonan dollarin lainan. Loftleiðirin henkilökunta valitti, että vaikka Flugfélag oli pienempi, se oli saanut yliotteen Yhdistyneessä yhtiössä. Syntyi holdingyhtiö Flugleiðir, joka yhdisti nämä kaksi yhtiötä ja alkoi virtaviivaistaa henkilöstöä ja toimintaa. Yhdistymisen aikaan kaksi kolmasosaa lentoyhtiön matkustajaliikenteestä oli kansainvälistä Atlantin ylitystä, ja Flugfélagin Douglas DC-3-ja Boeing 727-koneiden laivastoa laajennettiin Loftleiðirin Douglas DC-8-koneilla. Vuonna 1979 kaksi lentoyhtiötä Flugfélag Íslands ja Loftleiðir yhdistyivät yhdeksi lentoyhtiöksi Flugleiðir, ja lentoyhtiön nimeksi tuli Icelandair.
icelandairet
vuonna 1980 Islannin hallitus myönsi icelandairille lainan yhtiön huonon taloustilanteen vuoksi.
Icelandairin lentokalusto pysyi pääosin muuttumattomana, kunnes 1990-luvulla Atlantin ylittävien lentojen uudeksi selkärangaksi tuli Boeing 757-200. kotimaan Fokker F27-koneet korvattiin Euroopan reiteille sijoitetuilla Fokker 50-ja Boeing 737-koneilla. Loftleiðirista oli vallattu Luxemburgin lentoaseman Eurooppalainen solmukohta. Matkustajamäärä ylitti miljoonan vuonna 1997, kun yhtiön liiketoiminta kasvoi Loftleiðirin kaltaisena ”Reppureissaaja-lentoyhtiönä”, jota oli kutsuttu ”Hippilentoyhtiöksi” 1960-luvun lopulta lähtien. Samana vuonna Luxemburgin keskusta alettiin purkaa nykyisen hajautetun eurooppalaisen verkon tieltä, jolloin suurimmat kaupungit yhdistettiin tauotta Reykjavíkiin ja suljettiin kokonaan vuoteen 1999 mennessä.
vuonna 1997 Icelandairin kotimaan toiminnot, joista osa oli aiemmin toiminut Flugfélag Nordurlands-brändillä, yhdistettiin pienen lentoyhtiön Nordurflugin kanssa Air Iceland Connect-tytäryhtiöksi, minkä ansiosta mainline Icelandair on voinut siitä lähtien keskittyä täysin kansainvälisiin lentoihin. 20. marraskuuta 1999 otettiin käyttöön uusi lentokonemalli osana imagokampanjaa, jonka tarkoituksena oli luopua Icelandairin ”backpacker” – merkistä liikematkailun painottamiseksi. Vuodesta 2001 Icelandairin solmukohta siirrettiin Keflavíkin kansainväliselle lentoasemalle. Koska Icelandair keskittyy erityisesti Pohjois-Amerikan lentoihin, ilmatilaloukkaus vaikutti yhtiöön merkittävästi syyskuun 11.päivän iskujen jälkeen samana vuonna.
Flugleiðirin omistusosuus organisoitiin uudelleen Icelandair Groupiksi (ilmailuliiketoiminta) ja FL Groupiksi (muu kuin ilmailuliiketoiminta) vuosina 2002-2005, ja Icelandairista tuli yhdestätoista tytäryhtiöstä suurin ja tärkein. Vuonna 2003 perustettu wet-lease-ja charter-osasto sai nimekseen Loftleiðir Islantilainen, mikä toi tutun nimen uudelleen käyttöön.
kehitys vuoden 2010 jälkeen
kuten useimmat islantilaiset yritykset, myös Icelandair joutui melko koville maan vuoden 2008 finanssikriisistä, mutta oli hyvää vauhtia toipumassa, kun toinen hyvin erilainen kriisi iski vuonna 2010. Eyjafjallajökullin vuoden 2010 purkauksen jälkeiset lentoliikenteen rajoitukset johtivat siihen, että suuri osa Euroopan ilmatilasta suljettiin. Lentomatkustamisen häiriö sattui samaan aikaan, kun yhtiölle tärkeä kesäkausi alkoi. Sisäinen kriisinhallintaorganisaatio alkoi arvioida tilannetta, kun ongelman laajuus oli tullut tietoon. Lentoyhtiön pääkonttorissa pidettiin kolmesti päivittäin kriisikokouksia. Icelandair pyrki operoimaan mahdollisimman monta matkustajalentoa pitämällä solmukohtansa Keflavíkissa auki ja ohjaamalla Euroopan lentoja lentokentille, jotka olivat vielä auki. Keflavíkin sulkeminen vulkaanisen tuhkapilven vuoksi tapahtui samaan aikaan, kun tilanne Euroopassa parani, minkä ansiosta Icelandair saattoi siirtää pääkonttorinsa 200 työntekijän voimin Glasgow ’ hun ja lentää sieltä kymmenen päivän ajan sukkulalentoja Islannin Akureyrin lentokentälle ja ympärivuorokautisia bussisukkuloita Reykjavíkiin.
purkauksen jälkimainingeissa Islannin hallitus käynnisti onnistuneen ”Inspired by Iceland” – kampanjan palauttaakseen luottamuksen matkailijoiden ja liike-elämän matkustamiseen Islantiin, jonka johtava osallistuja ja alullepanija Icelandair oli.
kun Grímsvötn-tulivuori purkautui vuonna 2011, Icelandair joutui jälleen selviytymään ilmatilan sulkemisesta Euroopassa, tosin tällä kertaa vähäisemmässä määrin korkeamman poliittisen valmiustason vuoksi. Viikkolehti The Economist väitti, että Icelandair voisi jopa hyötyä katastrofituristien tarjoilusta.
helmikuussa 2011 Icelandair valittiin ”vuoden Osaamisyhtiöksi” ja Icelandairin toimitusjohtaja Birkir Hólm Guðnason valittiin ”Vuoden mieheksi” islantilaisessa liike-elämässä. Molemmissa kategorioissa Islannin ekonomistien ja kauppatieteiden liiton tuomaristo sanoi, että ” yrityksen hienot tulokset edellisvuonna osoittivat sekä korkeaa taitoa ja erikoisosaamista yrityksen sisällä että erinomaista johtajuutta.”Saman vuoden lokakuussa lentoyhtiö sai Islannin markkinointiyhdistyksen IMARKIN tuomariston päätöksellä ”vuoden markkinointiyritys Islannissa” – tittelin.
Jatkoreitin laajentumisedit
aloitettuaan reittilennot Washingtoniin vuonna 2011 Denveristä ilmoitettiin Uusi Yhdysvallat. määränpää vuodelle 2012, jota seurasi Anchorage vuonna 2013, jolloin maassa palvelleiden kaupunkien kokonaismäärä nousi kahdeksaan, yhdessä Bostonin, Minneapolisin, New Yorkin, Orlandon ja Seattlen kanssa. Myös vuonna 2012 Icelandair aloitti uudelleen kotimaanliikenteen säännöllisillä lennoilla, jotka yhdistivät Akureyrin sen Keflavíkin solmukohtaan tytäryhtiö Air Icelandin kautta.
toiminta on kaksinkertaistunut viiden vuoden aikana. Uusia kohteita vuonna 2014 olivat Kanadan Edmonton ja Vancouver sekä Geneve. Kahdesti viikossa lennot Vancouveriin alkoivat 13. toukokuuta 2014 ja jatkuivat saman vuoden lokakuuhun asti. Lennot Edmontoniin alkoivat 4. maaliskuuta 2014, ja ympärivuotinen palvelu toimi viisi kertaa viikossa. Geneven palvelu alkoi 24. toukokuuta 2014 ja jatkui kahdesti viikossa syyskuuhun asti.
Icelandair paljasti 9.joulukuuta 2014 revontuliaiheisen Boeing 757-200-koneen (rekisteritunnus TF-FIU), jonka nimi oli Hekla Aurora. Kone lanseerattiin virallisesti helmikuussa 2015 osana yhtiön #MyStopover-kampanjaa. Ulkopuoli, jonka on käsin maalannut ryhmä erittäin taitavia airbrush-taiteilijoita Iso-Britanniasta, on taideteos, joka kuvaa islantilaista talvimaisemaa täydellisenä revontulineen. Ohjaamon LED-tunnelmavalaistus jatkaa teemaa jäljittelemällä sekä revontulien värejä että tanssikuvioita. Osana Icelandairin Atlantin ylittävää laivastoa Hekla Aurora aloitti liikennöinnin kaikkiin Icelandairin kohteisiin, ja sillä on kolmen päivän ennakkoaikataulu matkustajille ja tarkkailijoille.
5.helmikuuta 2015 Birminghamista tuli Icelandairin viides portti Isossa-Britanniassa, ja kaikkiaan 39. lentovuoro kahdesti viikossa, torstaisin ja Maanantaisin. Icelandair aloitti 19. toukokuuta 2015 reittilennot Portlandiin, Oregoniin Yhdysvalloissa: sen 14. kohde Pohjois-Amerikassa. Lennot määrättiin liikennöitäviksi kahdesti viikossa, tiistaisin ja torstaisin, 20.lokakuuta saakka. Icelandairin maailmanlaajuisen verkoston laajentamisesta ilmoitettiin 12.toukokuuta 2015 uusilla, ympärivuotisilla palveluilla Chicagon O ’ Haren kansainväliseltä lentoasemalta. Lennot Islantiin alkoivat 16.maaliskuuta 2016, ja lentoja lennettiin neljänä päivänä viikossa.
Icelandair ilmoitti 17.elokuuta 2015 laajentavansa maailmanlaajuista lentoverkostoaan uudella lennolla Keflavikin ja Aberdeenin välillä, joka on yhtiön toinen skotlantilainen kohde. Icelandair Groupin tytäryhtiön Air Iceland Connectin liikennöimä uusi palvelu alkoi seuraavan vuoden maaliskuussa, ja lentoja lennettiin neljä kertaa viikossa.
Icelandair aloitti reittilennot Pariisin Orlyn lentoasemalle 29.maaliskuuta 2016 alkaen. Liikenne Montrealin lentoasemalle alkoi 26. toukokuuta 2016.
syyskuussa 2016 Icelandair ilmoitti liikennöivänsä Yhdysvaltain Philadelphiaan toukokuusta 2017 alkaen ja Yhdysvaltain Tampaan syyskuusta 2017 alkaen.
toukokuussa 2017 Icelandair paljasti jäätikköaiheisen erikoiskorin Boeing 757-200: lla (rekisteritunnus TF-fir) nimesi Vatnajökullin, joka on Euroopan suurimman jäätikön nimi. Erikoishalli luotiin Icelandairin 80-vuotisjuhlan kunniaksi.
elokuussa 2017 Icelandair ilmoitti liikennöivänsä viitenä päivänä viikossa Yhdysvaltain Clevelandiin, joka alkoi 16.toukokuuta 2018.
1960-luvulta lähtien Icelandair on tarjonnut Pohjois-Amerikan ja Euroopan välisillä Atlantin ylittävillä lennoilla matkustaville mahdollisuuden pysähtyä Islannissa enintään seitsemäksi päiväksi ilman lisäkustannuksia. Lisätäkseen tietoisuutta stopover-tarjouksestaan yhtiö käynnisti uuden sosiaalisen median aloitteen vuonna 2014 aihetunnisteella #MyStopover.
elokuussa 2017 Kap Verden hallitus solmi Icelandair-konserniin kuuluvan Loftleiðir Islannin kanssa sopimuksen, jolla TACV: n hallinto siirtyi Islantilaiskonsernille. Uuden hallinnon suunnitelmiin kuuluu lopettaa hub Praia International Airport keskittyen kaikki lentoyhtiön toiminnot Amílcar Cabral International Airport ja sieltä toimii yhteys solmukohtana välillä Amerikkojen, Euroopan ja Afrikan.
5 päivänä marraskuuta 2017 Icelandair (TACV: n uusi hallintoviranomainen) välitti ensimmäisen Boeing 757-200-koneen TACV: lle vahvistaakseen olemassa olevia reittejä, kuten päivittäisiä lentoja Lissaboniin, Fortalezaan ja Recifeen (määrä kasvaa 4 viikoittaiseen lentoon 3.joulukuuta alkaen).
9.tammikuuta 2018 Icelandair ilmoitti tarjoavansa kolme välilaskutonta lentoa viikossa Kansas Cityn kansainväliseltä lentoasemalta Keflavíkin kansainväliselle lentoasemalle, joka alkoi 25. toukokuuta 2018.
Icelandair aloitti neljä viikoittaista lentoa Dallas Ft: hen ja sieltä pois. Worth on 30 toukokuuta 2018. Se päättyi 6. maaliskuuta 2019.
5.marraskuuta 2018 Icelandair ilmoitti aikovansa ostaa halpalentoyhtiönsä WOW Airin, jolloin molemmat lentoyhtiöt liikennöisivät erillisinä merkkeinä. Icelandair luopui tästä pyrkimyksestä 29. marraskuuta, koska yhtiökokouksen ennakkoehdot eivät todennäköisesti täyttyneet.
yhtiön osakepääomaa korotettiin 18.9.2020 antamalla julkisen osakeannin jälkeen 23.000.000.000 uutta osaketta, joiden nimellisarvo oli 1 Islannin kruunu. Lisäksi Islannin hallitus päätti taata Icelandairille luottolimiitin. Takaus on suuruudeltaan 120 miljoonaa dollaria.
Icelandair Group ilmoitti 9.maaliskuuta 2021, että Air Iceland Connect yhdistyy Icelandairin kanssa yhdistämällä kotimaan ja kansainväliset palvelut 16. maaliskuuta 2021 alkaen ja jatkamalla nykyistä lentotoimintaa Icelandairin tuotemerkillä.