Tutkimussuunnittelu ja-menetelmät
kelpoisuus
yhteensä 440 vapaaehtoista vastasi paikallisiin mainoksiin. Osallistujat kelpuutettiin seulontaan, jos he täyttivät seuraavat kriteerit: 25-70-vuotiaat, jotka voivat ja haluavat osallistua ruokavalio-ja liikuntaohjelmaan (7), eikä heillä ollut diabetesta tai mitään merkittävää sairautta, psykiatrista sairautta tai huume-tai alkoholiriippuvuutta. Varfariinia tai suun kautta otettavia steroideja saaneet jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle, mutta muita lääkkeitä saaneet otettiin mukaan, jos heitä oli hoidettu >6 kuukautta eivätkä he todennäköisesti muuttaneet lääkitystä interventiojakson aikana. Seulontaan kuului glukoosin, insuliinin ja triglyseridien paastoarvojen mittaaminen. Ne, joilla oli glukoosin paastoarvo <6, 1 mmol/l ja heikko insuliiniherkkyys (n=140) julkaistun ennusteyhtälömme (8) perusteella, kelpasivat euglykeemiseen insuliinipuristimeen. Potilaat, joiden insuliiniherkkyysindeksi on ≤4.Interventiotutkimukseen kutsuttiin 2 G · mU−1 · l−1 (g=mg · kg−1 * min-1 infusoitu glukoosi). Tämä raja edusti Laihian väestön alinta 25 sentiiliä (BMI <27 kg/m2). Tutkimukseen kelpuutettiin 79 valkoihoista miestä ja naista, jotka antoivat tietoon perustuvan suostumuksen, jonka Otagon eettinen komitea hyväksyi. Seulonta ja rekrytointi tapahtuivat helmikuun 1999 ja elokuun 2000 välisenä aikana. Osallistujat satunnaistettiin kolmeen ryhmään yhdeksän ryhmissä (niin, että tutkimukseen pääsy voitiin porrastaa) sukupuolen ja insuliiniherkkyysasteen osituksen jälkeen.
ruokavalion interventio
vaatimattoman ruokavalio-ohjelman oli tarkoitus vastata nykyisiä ravitsemusohjeita, ja intensiivisen ruokavalion tavoitteena oli saavuttaa vielä pienempi kokonais-ja tyydyttyneen rasvan saanti, pienempi ravinnon kolesteroli ja suurempi kuidun saanti. Vaatimaton ohjelma tähtäsi ruokavalioon, jossa <32% kokonaisenergiasta oli rasvaa, ∼11% tyydyttynyttä rasvaa, 14% kertatyydyttymätöntä rasvaa, 7% monityydyttymätöntä rasvaa, 50% hiilihydraatteja ja 18% proteiinia. Kolesterolitavoitteet olivat <200 mg vuorokaudessa ja ravintokuitu >25 g vuorokaudessa. Intensiivisen ruokavalion tavoitteena oli <26% kokonaisenergiasta rasvasta, <6% tyydyttyneestä rasvasta, 13% kertatyydyttymättömästä rasvasta, 7% monityydyttymättömästä rasvasta, 55% hiilihydraateista ja 18% proteiinista. Kolesterolitavoitteet olivat <140 mg/vrk ja ravintokuitu >35 g/vrk. Näiden makroravinteiden tavoitteiden lisäksi kullekin ruokavaliolle määriteltiin runsaasti ravintoaineita sisältävät elintarvikkeet, joiden uskotaan lisäävän insuliiniherkkyyttä (9); vaatimattomien ja intensiivisten ryhmien oli saatava kolme tai seitsemän tällaista ruokaa päivittäin. Tutkimusruokia olivat matalan glykeemisen indeksin elintarvikkeet, kala, pähkinät, siemenet, jyvät, pasta, riisi, hedelmät, vihannekset, palkokasvit ja vähärasvaiset maitotuotteet. Dieetit määrättiin yksilöllisesti ja ne perustuivat kunkin osallistujan tavanomaiseen saantiin tai energiatasoon, jonka tarkoituksena oli johtaa asteittaiseen ja kestävään painonpudotukseen. Vaatimustenmukaisuutta arvioitiin 4 päivän ruokavaliotiedoilla lähtötilanteessa, 2 kuukaudella ja 4 kuukaudella sekä päivittäisellä piirturilevyllä, johon kirjattiin suositellun ruoan tyyppi ja määrä. Ruokavaliotiedot analysoitiin Macintoshin Diet Cruncherin avulla (Versio 1.1.0; Marshall-Seeley, Dunedin, Uusi-Seelanti), joka käytti Uuden-Seelannin viljelykasvien ja elintarvikkeiden tutkimusinstituutin (New Zealand Institute for Crop and Food Research) elintarvikkeiden koostumustietoja (10). Tietokantaan ei tehty muutoksia. Tietokantaan kuulumattomat elintarvikkeet koodattiin siten, että samat korvikkeet tehtiin kaikkialla, ja osallistujia pyydettiin toimittamaan reseptejä niin, että yksittäisiä ainesosia syötettiin ja analysoitiin sopiva määrä. Osa elintarvikkeista toimitettiin ilmaiseksi (vilja, vähärasvainen levite ja canola-öljy), ja kaikki ruokavaliotiedot, mukaan lukien luettelot sopivista elintarvikkeista, näytteenottosuunnitelmat, Vältettävät elintarvikkeet, ruoanlaitto-ja valmistusohjeet sekä reseptit, annettiin.
Liikuntainterventio
lähtötilanteessa tuoreen liikunnan harrastamisen arviointi perustui Life in New Zealand validoituun kyselyyn (11). Yksilöllisesti suunniteltu harjoitusohjelma suunniteltiin sisältämään 30 min toimintaa 5 päivää viikossa (eri intensiteeteillä, ryhmästä riippuen) ja siinä otettiin huomioon suositellut aktiviteetit. Liikuntakonsultti, jota käytetään kunkin yksittäisen tai ryhmän tilanteeseen osallistuneen kanssa vähintään kerran viikossa sen varmistamiseksi, että valitaan asianmukaiset toimet ja että motivaatiota ja sääntöjen noudattamista parannetaan. Vaatimaton liikunnan interventio-ohjelma perustui nykyisiin terveyttä edistäviin aktiivisuussuosituksiin, joissa ei ole määritelty syketavoitteita (2). Intensiivisen liikunnan interventio-ohjelman tavoitteena oli täyttää 1990 American College of Sports Medicine ohjeet kehittää ja ylläpitää cardiorespiratory ja lihasten kunto (12). Osallistujia kannustettiin harjoittelemaan viisi kertaa viikossa vähintään 20 minuuttia per sessio intensiteetillä, joka oli 80-90% iän ennustamasta maksimisykkeestä. Intensiiviohjelmaan osallistuneille järjestettiin kuntosalijäsenyys, joka kannusti osallistumaan reippaaseen toimintaan ja osallistumaan vastarintaharjoitteluun vähintään kaksi kertaa viikossa. Osallistujat kirjasivat molempien interventioryhmien liikunnan tyypin ja keston päivälomakkeelle (kerätty viikoittain). Verrokkiryhmää pyydettiin jatkamaan tavanomaista ruokavaliotaan ja liikuntatottumuksiaan 4 kuukauden koejakson aikana.
kliiniset käynnit
euglykeemisen insuliinipuristintutkimuksen aikaan otettiin paastoverinäytteitä lipidimittauksia varten ja toistettiin antropometriset ja verenpainemittaukset. Osallistujat satunnaistettiin yhteen kolmesta ryhmästä, ja 1 viikon kuluessa heillä oli dual-energy X-ray absorptiometry (DXA) – skannaus ja harjoitustesti. Kaikki nämä toimenpiteet olivat lähtötilannetietoja. Interventio aloitettiin heti, kun kaikki perustason toimenpiteet oli kerätty. Tutkijat näkivät interventioryhmiin osallistuneita viikoittain painonmittauksen ja lyhyen ruokavalion ja liikunnan arvioinnin vuoksi. Jos osallistujat eivät osallistuneet, heihin otettiin yhteyttä puhelimitse, heidän etenemisestään keskusteltiin ja sovittiin jatkoaika. Interventioryhmiin osallistuneilla oli joka kuukauden välein seuraavat mitat: paino, vyötärö ja lonkka, verenpaine, paastoveritesti glukoosille, insuliini-ja lipidiprofiili sekä 1 kilometrin kävelytesti. Kontrolliryhmään ei otettu yhteyttä ennen kuin 4 kuukauden jakson lopussa, jolloin kaikille osallistujille toistettiin perustason toimenpiteet.
Tulosmittausmenetelmä
vyötärön ja lonkan ympärysmitan, verenpaineen, paastoinsuliinin, glukoosin ja lipidien mittausmenetelmä on kuvattu aiemmin (8). Paino mitattiin samoilla kalibroiduilla elektronisilla vaaoilla, ja kaikki osallistujat punnittiin ilman kenkiä tai raskaita vaatteita. Viimeiselle 50%: lle tutkimukseen osallistuneista oli tehty oraalinen glukoosinsietotesti (OGTT), johon kuului 75 g dekstroosia sisältävän liuoksen nauttiminen 10 tunnin paaston jälkeen yön yli ja sen jälkeen laskimoverenglukoosin Otto 120 minuutin (13) kuluttua. Kehon koostumus mitattiin DXA: lla, joka on herkkä testi vähärasvaisen ja rasvaisen massan muutosten kvantitoimiseksi in vivo (14) ja rasvan alueellisen jakautumisen arvioimiseksi (15). Kehon kokonaisskannaukset saatiin samalla Lunar DPXL (Lunar, Madison, WI) – skannerilla lähtötilanteessa ja tutkimuksen lopussa kaikille osallistujille, joiden paino oli <120 kg käyttäen potilaan paikannusta ja valmistajan suosittelemaa skannausnopeutta. Kaikki skannaukset analysoitiin ohjelmistopaketilla l. 35 (Lunar). Variaatiokertoimet olivat 2,6% rasvamassalle, 2,5% kehon kokonaisrasvaprosentille, <3% alueellisille rasvamittareille ja 0,88% vähärasvaiselle massalle (15).
insuliiniherkkyys mitattiin käyttämällä euglykeemistä insuliinipuristinta, antamalla insuliinia (Actrapid) 40 mU · m–2 · min–1 ja pitämällä veren glukoosipitoisuus mahdollisimman lähellä 4, 5 mmol / l (8). Se, missä määrin rasvakudos osallistuu glukoosin hävittämiseen, on kiistanalaista; siksi olemme ilmaisseet infusoidun glukoosin (g) kokonaispainolle (Gbw) ja rasvatonta massaa (gffm) koskevan glukoosin laskettuna DXA: sta (Gffm=GBW · paino-1 · lean paino–1) mg · kg–1 · min–1. GBW ja Gffm raportoidaan yksinään, ja ne jaetaan keskimääräisellä insuliinitasolla (i) testin viimeisten 60 minuutin aikana (Gbw/i ja Gffm/i) arvossa g · mU–1 · l–1. Vo2max * – testiä ei pidetty sopivana istumatyötä tekeville ylipainoisille aikuisille, minkä vuoksi aerobinen kunto arvioitiin käyttämällä submaksimaalista kävelytestiä moottoroidulla juoksumatolla (Quinton Series 90 Q65; Quinton Instrument, Seattle, WA), joka perustui muokattuun Bruce-protokollaan (16). Testi lopetettiin, kun tavoitesyke (75% iän ennustamasta maksimista) saavutettiin tai liikuntaa ei voitu jatkaa. Beetasalpaajalääkitystä saaneet suljettiin pois. Minuutin ilmanvaihto (VE), hapenkulutus (Vo2) ja hiilidioksidin tuotanto (vco2) mitattiin avoimella spirometrialla/epäsuoralla kalorimetrialla (Sensormedics Metabolic Cart 2900Z BXB; Sensormedics, Anaheim, CA). Kaasuanalysaattori kalibroitiin ennen jokaista testiä standardiseoksilla. Keskimääräinen syke ja Vo2 laskettiin jokaisen 3 minuutin erikoiskokeen viimeiselle minuutille. Mukana oli vaihe, jos koehenkilö valmistui >2 min. Jos syke oli <100 bpm, arvioidussa Vo2max-arvossa käytettiin vain vaiheita, joissa syke nousi vähintään 5 bpm edelliseen vaiheeseen verrattuna. Syke piirrettiin Vo2: ta vastaan, ja ennustettu Vo2max määritettiin ekstrapoloimalla arvioituun maksimisykkeeseen. Harjoitustestit jätettiin tämän analyysin ulkopuolelle, jos alle kolme vaihetta oli suoritettu tai jos kaasun keräys oli puutteellista.
tilastolliset menetelmät
Otoskokolaskelmat perustuivat log-transformoidun insuliiniherkkyysindeksin (Gffm / i) SD-estimaattiin, joka oli 0, 25. Näin ollen 25 otoksen koko näissä kolmessa ryhmässä antaisi 80 prosentin mahdollisuuden havaita 20 prosentin parannus Gffm / i: ssä käyttämällä 5 prosentin merkitsevyystasoa. Regressioanalyysissä, jossa käytettiin kovariaattina lähtötason mittausta, verrattiin hoitoryhmiä kontrolliryhmään. Käytössä oli STATA statistical software Version 7.0 (Stata, College Station, Texas). Kaikki tärkeimmät päätepisteet arvioitiin ilman tietoa hoitoryhmistä.