itse voidaan määritellä uudelleen dynaamiseksi, reagoivaksi prosessiksi, joka jäsentää hermoratoja menneiden ja nykyisten ympäristöjen mukaan, mukaan lukien aineelliset, sosiaaliset ja henkiset aspektit. Minäkäsitys on käsitys tai uskomus, joka yksilöllä on itsestään emotionaalisena, hengellisenä ja sosiaalisena olentona. Siksi minäkäsitys on ajatus siitä, kuka olen, vähän kuin oman hyvinvoinnin itsereflektio. Esimerkiksi minäkäsitys on kaikkea, mitä sanot itsestäsi.
yhteiskunta on ryhmä ihmisiä, joilla on yhteinen usko tai näkökulma minän vuorovaikutukseen kollektiivin ylläpitämiseksi tai parantamiseksi. Kulttuuri koostuu historiallisesti johdettujen ja valittujen ideoiden eksplisiittisistä ja implisiittisistä malleista ja niiden ruumiillistumisesta instituutioissa, kognitiivisissa ja sosiaalisissa käytännöissä sekä esineissä. Kulttuurijärjestelmiä voidaan toisaalta pitää toiminnan tuotteina ja toisaalta jatkotoimien ehdollistavina elementteinä. Siksi seuraavissa jaksoissa tutkitaan, miten itse ja minäkäsitys voidaan muuttaa eri kulttuurien vuoksi.
Markuksen ja Kitayaman 1990-luvun alun teoria esitti hypoteesin, jonka mukaan minän representaatiot ihmiskulttuureissa lankeaisivat jatkumoon itsenäisestä keskinäiseen riippuvuuteen. Itsenäisen minän oletetaan olevan egoistinen, ainutlaatuinen, Eri konteksteista erotettu, arvostelukriittinen ja altis itseilmaisulle. Keskinäisriippuvaisen minän oletetaan olevan altruistinen, samanlainen muiden kanssa, joustava kontekstien mukaan, konformistinen ja epätodennäköinen ilmaisemaan mielipiteitä, jotka häiritsisivät hänen kuulumisryhmänsä harmoniaa. Tämä teoria nautti valtavaa suosiota huolimatta monista ongelmistaan, kuten se perustuu suosittuihin stereotypioihin ja myytteihin eri kulttuureista tiukan tieteellisen tutkimuksen sijaan sekä esittää joukon syy-seuraussuhteita kulttuurin ja itsensä tulkinnan välillä esittämättä mitään todisteita niiden tueksi. Vuonna 2016 tehdyssä laajassa tutkimuksessa, johon osallistui yhteensä 10 203 osallistujaa 55 kulttuuriryhmästä, todettiin, ettei minäkonstruaalilla ole itsenäistä vs. toisistaan riippuvaa ulottuvuutta, koska piirteet, joiden Markus & Kitayama olettaa muodostavan yhtenäisen Konstruktion, eivät itse asiassa korreloi, tai jos ne korreloivat, niillä on korrelaatioita vastakkaisia kuin Markus & Kitayama. Self-construalissa on seitsemän erillistä ulottuvuutta, jotka löytyvät sekä analyysin kulttuuritasolta että analyysin yksilötasolta. Nämä ulottuvuudet ovat Ero vs. samankaltaisuus (jos yksilö pitää itseään ainutlaatuisena persoonana tai samanlaisena kuin kaikki muutkin), itsesäilytys vs. yhteys toisiin (tuntee itsensä erotetuksi toisista vs. tunne itsensä olevan yhdessä muiden kanssa), itseohjautuvuus vs. vastaanottavaisuus vaikutukselle (itsenäinen ajattelu vs. yhdenmukaisuus),
länsimaalaiset, latinalaisamerikkalaiset ja japanilaiset edustavat suhteellisen todennäköisesti yksilöllistä minäänsä ainutlaatuisena ja erilaisena kuin muut, kun taas Arabit, kaakkoisaasialaiset ja afrikkalaiset ovat suhteellisen todennäköisesti esittää itsensä olevan samanlainen kuin muiden. Yksilöt Ugandasta, Japanista, Kolumbiasta, Namibiasta, Ghanasta ja Belgiasta edustivat todennäköisimmin itseään tunteellisesti erossa yhteisöstä, kun taas yksilöt Omanista, Malesiasta, Thaimaasta ja Keski-Brasiliasta olivat todennäköisimmin sitä mieltä, että heillä on tunnesiteitä yhteisöihinsä. Coloradosta tulleet japanilaiset, belgialaiset, britit ja amerikkalaiset arvostivat todennäköisimmin itsenäistä ajattelua ja katsoivat tekevänsä elämässään omat ratkaisunsa itsenäisesti muista. Toisaalta Perun, Malesian, Ghanan, Omanin ja Unkarin maaseudulta kotoisin olevat vastaajat antoivat todennäköisimmin enemmän arvoa toisten seuraamiselle sen sijaan, että ajattelisivat itse sekä kuvailisivat olevansa usein toisten vaikutuspiirissä päätöksissään. Lähi-idän ihmiset Libanonista, Turkista, Egyptistä ja Omanista arvostivat todennäköisimmin omavaraisuutta ja pitivät itseään omatoimisina ja taloudellisesti riippumattomina muista. Sen sijaan Ugandasta, Japanista ja Namibiasta kotoisin olevat vastaajat pitivät todennäköisimmin eri yksilöiden välistä yhteistyötä taloudellisessa toiminnassa tärkeänä. Chileläiset, etiopialaiset ylängöiltä, turkkilaiset ja libanonilaiset pitivät suhteellisen tärkeänä vakaan käyttäytymismallin säilyttämistä tilanteesta tai asiayhteydestä riippumatta. Japanista, Kamerunista, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Ruotsista kotoisin olevat henkilöt kuvailivat todennäköisimmin olevansa sopeutuvaisia erilaisiin yhteyksiin ja arvostavansa tätä kykyä. Kolumbialaiset, chileläiset, yhdysvaltalaiset Latinot, belgialaiset ja saksalaiset pitivät todennäköisimmin itsensä ilmaisemista tärkeämpänä kuin harmonian ylläpitämistä ryhmän sisällä. Omanista, Kamerunista ja Malesiasta kotoisin olevat vastaajat kertoivat todennäköisimmin pitävänsä ryhmän sisällä vallitsevaa sopusointua parempana kuin itseilmaisua. Saharan eteläpuoliset afrikkalaiset Namibiasta, Ghanasta ja Ugandasta katsoivat seuraavansa omia etujaan, vaikka se tarkoittaisi läheisten etujen vahingoittamista. Belgiasta, Italiasta ja Ruotsista tulleet eurooppalaiset pitivät uhrautumista yhteisön muiden jäsenten puolesta tärkeämpänä kuin itsekkäiden tavoitteiden saavuttamista.
vastoin Markus & Kitayama-teoriaa egoismi korreloi negatiivisesti yksilön ainutlaatuisuuden, itsenäisen ajattelun ja itseilmaisun kanssa. Omavaraisuus korreloi voimakkaasti ja negatiivisesti emotionaalisen itsesäilytyksen kanssa, mikä on myös odottamatonta Markus & Kitayaman teorian valossa. Kulttuuristen minäkäsitysten binäärinen luokittelu itsenäiseksi ja keskinäisriippuvaiseksi on syvästi virheellinen, koska todellisuudessa piirteet eivät korreloi Markus & Kitayaman itsekonstruaalisen teorian mukaan, eikä tämä teoria ota huomioon eri kulttuureissa eri puolilla maailmaa esiintyvien minäkäsitysten äärimmäisen monimuotoista ja monimutkaista kirjoa.
yksilöiden tapa rakentaa itsensä voi olla erilainen heidän kulttuurinsa vuoksi. Minuus on dynaaminen ja monimutkainen, ja se muuttuu tai mukautuu mihin tahansa yhteiskunnalliseen vaikutukseen, jolle se altistuu. Tärkein syy siihen, miksi itse on jatkuvasti dynaaminen, on se, että se etsii aina syitä olla vahingoittamatta. Itse missä tahansa kulttuurissa huolehtii hyvinvoinnistaan ja välttää mahdollisimman paljon uhkaa. Tämä voidaan selittää evoluutiopsykologisella käsitteellä, jota kutsutaan vahvimman eloonjäämiseksi.