kappaleesta on tehty covereita monta kertaa, useimmin Jimmie Rodgersin versiolla. Artisteja, jotka ovat laulaneet sitä ovat Tommy Duncan, Webb Pierce, Pink Anderson, Johnny Cash, Jim Jackson, Leon Russell, Mother McCree ’ s Uptown Jug Champions (featuring Jerry Garcia), Merle Haggard, Doc Watson, Prism, Suzy Bogguss (with Chet Atkins ) Pokey LaFarge, ja Tim Blake Nelson kanssa märkä Bottom Boys elokuvassa ja soundtrack O Brother, Where Ar Thou?. Se oli myös ensimmäisiä teini-ikäisen Joan Baezin opettelemia kappaleita. Kappale esiintyy eri nimillä, kuten ” He ’s in the Jailhouse Now”, ja joissakin versioissa käytetään kertosäkeessä säettä ”She’ s in the graveyard now”.
ennen vuotta 1930 siitä levytettiin useita eri versioita, jotka olivat tekijänoikeuden alaisia. Varhaisin on Davisin ja Staffordin vuoden 1915 versio, jossa on säkeitä Campbell-nimisestä miehestä huijaamassa korttipelissä ja korruptoituneessa vaalissa. Vuonna 1924 Whistlerin Jug Band Kentuckyn Louisvillestä levytti sen nimellä ”Jail House Blues”, joka oli sama nimi kuin Bessie Smithin kuuluisa blues-sävelmä, mutta itse asiassa sama kuin ”In The Jailhouse Now”.
vuonna 1927 Earl McDonald ’ s Original Louisville Jug Band teki kappaleesta toisen levytyksen. Myös kaksi afroamerikkalaista bluesmiestä levytti kappaleen ennen Rodgersia: Blind Blake (vuonna 1927) ja Jim Jackson (tammikuussa 1928). Jackson myös tekijänoikeutti kappaleen ennen Rodgersia. Lopulta vuonna 1930 Memphis Sheiks (salanimi Memphis Jug Band-yhtyeelle) levytti siitä version, jonka tutkijat ovat usein väittäneet, vaikkakin virheellisesti, olevan Jimmie Rodgersin cover. Heidän käyttämänsä versio melodiasta ja sanoituksista on selvästi peräisin Louisville Jug Bandin esityksistä, ei Rodgersista. Joillakin Memphis Sheiksin levyillä afroamerikkalainen vaudeville-esiintyjä Bert Murphy saa kunnian kappaleen kirjoittamisesta.
pian Rodgersin nauhoituksen jälkeen ilmestyi kolme uutta versiota, jotka eivät olleet covereita Rodgersista. Boyd Senter ja hänen Senterpedes teki jazz version vuonna 1929 Victor Records (julkaistu #22010, ja myöhemmin uudelleenjulkaistu Bluebird Records #5545); Gene Kardos ja Hänen Orkesterinsa teki myös jazz version vuonna 1932 Victor; ja Billy Mitchell teki stride piano ja shouter versio siitä vuonna 1936 Bluebird levymerkille.
Rodgersin jälkeen tunnetuin versio kappaleesta oli Webb Pierce, jolla oli 1.country-hitti kappaleella vuonna 1955. Piercen versio vietti Billboard country chart-listan sijalla 1 21 viikkoa, ollen listan historian kolmas kappale, joka on ollut yhtä pitkään listalla; aiemmin uroteon saavuttivat Eddy Arnold (”I’ ll Hold You In My Heart (Till I can Hold You In My Arms)”, 1947) ja Hank Snow (”I’ m Movin ’On”, 1950). Sillä 58 vuotta, nämä kolme kappaletta piti pitkäikäisyys ennätys useimpien viikkojen nro 1 kanssa 21 viikkoa, vain kourallinen kappaleita tulossa kuukauden vastaa ennätys osaksi 1960-luvun alussa. lopuksi, 10.elokuuta 2013, ”Cruise” Florida Georgia Line ylitti Piercen ”in the Jailhouse Now” useimpien viikkojen nro 1, Kun se vietti 22. viikolla nro 1.
kun Johnny Cash äänitti kappaleen vuonna 1962, hän käytti humoristisempaa sanoituskokonaisuutta, joka perustui vuoden 1915 versioon; Campbellin jouduttua telkien taakse hänen vaimonsa Sadie jatkaa suhdetta sheriffin kanssa. Cash oppi tämän version Afroamerikkalaisilta jug Bandin muusikoilta Memphisissä. Tästä huolimatta suurin osa kirjoittajista väittää Cashin coveroineen Jimmie Rodgersin kappaletta, mikä hämärtää entisestään sitä, että kappale olisi peräisin Afroamerikkalaisilta esiintyjiltä ja että se olisi säilynyt vaudeville-ja jug band-perinteessä vuosikymmenten ajan.
kappale nousi uudelleen suosioon vuosia myöhemmin, kun Sonny James nauhoitti liveversion Tennesseen osavaltion vankilassa vuonna 1976 pidetyssä konsertissa. Jamesin versio sisälsi Tennessee State Prison Bandin taustatukea, ja se nousi Hot Country Singles-listan sijalle 15 vuonna 1977.
Jimmie Rodgersin version lauloi Gene Autry vuoden 1941 elokuvassaan ”Back in the Saddle.”
In O Brother, Where are Thou?, ”Delmar ”(Tim Blake Nelson) laulaa tulkinnan, jossa” Pete ”(John Turturro) jodlaaa säkeiden välissä, ennen kostean Bottom Boysin päänumeroa”Man of Constant Sorrow”. Muut” Soggy Bottom Boysin ” kappaleet ovat huulisynkattuja, mutta Tim Blake Nelson laulaa kappaleella omia laulujaan, kun taas Turturron jodlauksesta vastaa itse asiassa Nashvillen Bluegrass-yhtyeen Pat Enright.
vuonna 1979 kappale tehtiin blackface-esityksessä Vernel Bagnerisin musikaalissa One Mo’ Time. Musikaali herätettiin Broadwaylla henkiin vuonna 2002. Esityksessä käytetty versio kappaleesta oli sama, jonka Louisvillen Jug-yhtyeet levyttivät 1920-luvulla.
Brad Paisley käytti kertosäettä ”Mr. Policisonin” lopussa, joka oli hänen vuonna 2007 levyttämänsä 5th Gear-albumin kappale. Kappaleen tarinalle kirjoitettiin uudet sanoitukset, joiden tarkoituksena oli saada loppu.