Jeesuksen pyhimmän sydämen juhlallisuus: 19 päivää helluntain jälkeen
vuonna 1905 nykyisen kirkkomme vihkiäisissä seurakuntamme nimi muutettiin ”pyhäksi sydämeksi” ja vihittiin Jeesuksen Pyhälle sydämelle. Jeesuksen pyhä sydän on hartaus, jolla on pitkä ja historiallinen alkuperä kristinuskossa, ja nykyaikana se on vakiintunut universaalin kirkon Juhlallisuudeksi.
Jeesuksen pyhimmän sydämen juhlallisuus on juhla, joka osuu 19 päivää helluntain jälkeen, perjantaihin. Liturgista juhlaa vietettiin ensimmäisen kerran Rennesissä Ranskassa. Liturgian hyväksyi paikallinen piispa Pyhän John Eudesin käskystä, joka vietti messua Rennesin suuressa seminaarissa 31. elokuuta 1670. Huomaat, että ensimmäinen juhla ei sijainnut helluntaita seuraavina päivinä. Pyhä Johannes Eudes sävelsi messun ja joukon rukouksia Messun ulkopuolisille (jota kutsuttiin ”viraksi”), jotka omaksuttiin nopeasti muualla Ranskassa.
vuonna 1856 paavi Pius IX asetti Pyhän Sydämen juhlan pakolliseksi koko kirkolle, jota vietettiin Corpus Christin jälkeisenä perjantaina.
hartauden juuret
mutta omistautuminen Jeesuksen Pyhälle sydämelle on paljon vanhempi. Alkuja omistautumista Jumalan rakkaus symboloi sydämen Jeesuksen löytyvät isät kirkon, mukaan lukien Origenes, Saint Ambrose, Saint Hieronymus, Saint Augustinus Hippo, Saint Hippolytos Rooman, Saint Irenaeus, Saint Justin marttyyri, ja Saint Cyprian. 1000-luvulla tämä omistautuminen löysi uudistusta benediktiinien ja Sisterssiläisluostarien kirjoituksissa. Tämän ilmaisun muodosti Bernhardilainen Clairvauxlainen 1100-luvulla kuuluisassa runossaan/rukouksessaan ”O Sacred Head Surrounded.”
A Fransiskaaniyhteys
1200-luvulla fransiskaani St. Bonaventuren teos ”With You is the Source of Life” (joka on Pyhän Sydämen juhlallisuudesta kertovan jumalallisen viran lukema) alkoi viitata sydämeen lähteenä, josta Jumalan rakkaus virtasi elämäämme:
” mieti nyt, lunastettu mies, ja mieti, kuinka suuri ja arvokas on hän, joka roikkuu ristillä puolestasi. Hänen kuolemansa herättää kuolleet eloon, mutta hänen ohikiitäessään taivas ja maa vaipuvat suruun ja kovat kalliot halkeavat kappaleiksi. Se oli Jumalan määräys, joka salli yhden sotilaan avata Pyhän puolensa keihäällä. Tämä tehtiin, jotta seurakunta muodostuisi Kristuksen sivusta, kun hän nukkui kuoleman unen ristillä, ja jotta kirjoitus kävisi toteen: ’he katsovat häneen, jonka he lävistivät. Veri ja vesi, joka sillä hetkellä vuoti, olivat pelastuksemme hinta. Virtasi meidän Herramme sydämen salaisesta syvyydestä kuin lähteestä, tämä virta antoi kirkon sakramenteille voiman antaa armon elämän, kun taas niille, jotka jo elävät Kristuksessa, siitä tuli elävän veden lähde, joka pulppuaa iankaikkiseen elämään.”
myös 1200-luvulla hyvin suosittu hartaus ”Vitis mystica” (mystinen viiniköynnös) on pitkä hartaus Jeesukselle, joka kuvaa elävästi Jeesuksen ”Pyhää sydäntä” maailmaan vuodatetun rakkauden lähteenä ja täyteläisyytenä. Teos on nimetön, mutta useimmiten se on luettu Pyhän Bonaventuren nimiin.
hartaus leviää hitaasti
1200-luvun lopulla Pyhä Gertrude sai evankelista Johanneksen juhlassa näyn, jossa hän sai lepuuttaa päätään lähellä Vapahtajan kyljessä olevaa haavaa. Hän kuuli jumalallisen sydämen sykkeen ja kysyi Johannekselta, oliko hänkin Viimeisen ehtoollisen iltana tuntenut tämän sykkivän sydämen, miksi hän ei sitten ollut koskaan puhunut siitä. Johannes vastasi, että tämä ilmoitus oli varattu seuraaville aikakausille, jolloin maailman olisi kylmenemisen jälkeen täytynyt sytyttää uudelleen rakkautensa.
tuosta ajasta aina St. John Eudesin aikaan saakka hartaus levisi edelleen, pääasiassa yksityisenä hartautena, mutta yhä laajemmalle levinneenä. Fransiskaanit jatkoivat omistautumista veljeskunnassaan ja kirkoissaan, mutta myös muut uskonnolliset yhteisöt rukoilivat hartautta: jesuiitat, Espanjan Karmeliitit ja Benediktiinit.
hartaus uudistui: Pyhä Marguerite Marie Alacoque
1600-luvun lopulla hartaus uudistui ja omaksuttiin muualla, erityisesti Pyhälle Marguerite Marie Alacoquelle tehtyjen paljastusten jälkeen. Pyhimys, luostarisäätyyn kuuluva Nunna, sai useita yksityisiä ilmestyksiä Pyhästä sydämestä, ensimmäisen 27. joulukuuta 1673 ja viimeisen 18 kuukautta myöhemmin. Näyt paljastivat hänelle hartauden muodon, pääpiirteissään Pyhän ehtoollisen vastaanotto jokaisen kuukauden ensimmäisenä perjantaina, eukaristinen jumalointi ”Pyhän hetken” aikana torstaisin ja Pyhän Sydämen juhlan vietto.
aluksi lannistuneena pyrkimyksistään noudattaa näkyjensä antamia ohjeita Alacoque onnistui lopulta vakuuttamaan esimiehensä näkyjensä aitoudesta. Hän ei kuitenkaan kyennyt vakuuttamaan ryhmää teologeja ilmestystensä paikkansapitävyydestä, eikä hän menestynyt sen paremmin monien oman yhteisönsä jäsenten keskuudessa. Lopulta hän sai tukea Pyhän Claude de la Colombièren S. J.: ltä, joka oli jonkin aikaa yhteisön rippi-isä, joka julisti näyt aidoiksi. Alacoquen lyhyt hartauskirjoitus ”la Devotion au Sacré-Coeur de Jesus” (”Devotion to the Sacred Heart of Jesus”) julkaistiin postuumisti vuonna 1698. Tässä ote:
” ja hän osoitti minulle, että hänen suuri halunsa olla ihmisten rakastama ja vetää heidät pois Turmion polulta sai hänet muodostamaan suunnitelman sydämensä ilmaisemisesta ihmisille kaikkine rakkauden, laupeuden, armon, pyhityksen ja pelastuksen aarteineen, jotka se sisältää, jotta ne, jotka haluavat antaa hänelle ja hankkia hänelle kaiken mahdollisen kunnian ja rakkauden, voisivat itse rikastua yltäkylläisesti niillä jumalallisilla aarteilla, joiden lähde on hänen sydämensä.”
antaumusta vaalivat jesuiitat ja fransiskaanit, mutta vasta paavi Pius XI: n vuoden 1928 kiertokirjeessä Miserentissimus Redemptor kirkko vahvisti Alacoquen näkyjen uskottavuuden, kun se oli ”luvannut hänelle, että kaikille niille, jotka osoittivat tämän kunnian hänen sydämelleen, annettaisiin runsaasti taivaallista armoa.
Jeesuksen Pyhälle sydämelle pyhitetty maailma
Maria Droste zu Vischering, oli saksalainen aatelisnainen, joka 25-vuotiaana liittyi Munsterissa sijainneeseen Our Lady of Charity of the Good Shepherdin seurakuntaan. Hänelle annettiin nimi, jumalallisen sydämen Maria. Vuonna 1894, 31-vuotiaana, hänet siirrettiin Portugaliin ja nimitettiin Porton esimieheksi Portugaliin. Siellä ollessaan hän kertoi joitakin Jeesukselta Kristukselta tulleita viestejä, joissa häntä pyydettiin ottamaan yhteyttä paaviin ja pyytämään maailman vihkimistä Jeesuksen Pyhään sydämeen.
10.kesäkuuta 1898 hänen rippi-isänsä Good Shepherdin luostarissa kirjoitti paavi Leo XIII: lle, että jumalallisen sydämen sisar Maria oli saanut Kristukselta viestin, jossa hän pyysi paavia vihkimään koko maailman Pyhälle sydämelle. Paavi ei aluksi uskonut häntä eikä ryhtynyt toimiin. Tammikuun 6. päivänä 1899 hän kuitenkin kirjoitti toisen kirjeen, jossa hän pyysi, että vihkimisen lisäksi vietettäisiin kuukauden ensimmäiset perjantait Pyhän Sydämen kunniaksi. Kirjeessä hän viittasi myös paavin äskettäiseen sairauteen ja sanoi Kristuksen vakuuttaneen hänelle, että paavi Leo XIII eläisi, kunnes hän olisi suorittanut vihkimisen Pyhälle sydämelle.
paavi Leo XIII teetti kyselyn ilmoituksensa ja kirkon perinteen perusteella. Vuoden 1899 kiertokirjeessään Sakrum Leo XIII määräsi, että koko ihmissuvun Vihkiytyminen Jeesuksen Pyhään sydämeen tapahtui 11.kesäkuuta 1899. Tässä on vihkimistä varten sävelletty paavi Leo:
” Most sweet Jesus, Redeemer of the human race, look down upon us nöyrästi nujerrettu before your altar. Me olemme sinun, ja me tahdomme olla sinun, mutta ollaksemme vakavammin yhteydessä sinun kanssasi, katso, jokainen meistä vihkiytyy tänä päivänä auliisti sinun pyhimpään sydämeesi.
” monet todellakin eivät ole koskaan tunteneet sinua; monet myös, halveksien sinun asetuksiasi, ovat hylänneet sinut. Armahda heitä kaikkia, armollinen Jeesus, ja vedä heidät Pyhän sydämesi tykö. Ole sinä, Herra, ei ainoastaan niiden uskollisten kuningas, jotka eivät ole sinua hyljänneet, vaan myös niiden tuhlaajapoikien kuningas, jotka ovat hyljänneet sinut; anna heidän palata nopeasti isäsi taloon, etteivät he kuolisi kurjuuteen ja nälkään.
” ole Sinä niiden kuningas, jotka ovat erheellisten mielipiteiden pettämiä tai joiden epäsopu pysyy syrjässä, ja kutsu heidät takaisin totuuden satamaan ja uskon ykseyden satamaan, niin että voi olla vain yksi lauma ja yksi paimen.
” ole kaikkien niiden kuningas, jotka ovat vielä sekaantuneet epäjumalanpalveluksen tai islamismin pimeyteen, ja kieltäydy vetämästä heitä Jumalan valoon ja valtakuntaan. Käännä laupeuden silmäsi heimon lapsia kohtaan, kerran valittua kansaasi. muinoin he huusivat avukseen Vapahtajan verta; laskeutukoon se nyt heidän päällensä lunastuksen ja elämän laveri.
” Grant, O Lord, to Thy Church assurance of freedom and immunity from harm; give peace and order to all nations, and make the earth raound from pole to pole with one cry: ’Ylistetty olkoon jumalallinen sydän, joka aikaansai pelastuksemme; kunnia ja kunnia iankaikkisesti.””Amen
the 100th Anniversary of the Feast of The Sacred Heart
in a landmark Encyclopedia, Haurietis aquas (latinaa: ”Sinä ammennat vedet”; kirjoitettu 15.toukokuuta 1956) paavi Pius XII aloitti pohdintansa piirtämällä Jesajan 12:3: sta, jakeesta, joka viittaa Kristuksen sydämestä virtaavien yliluonnollisten armojen runsauteen. Haurietis aquas kutsui koko kirkon tunnustamaan Pyhän Sydämen tärkeäksi kristillisen hengellisyyden ulottuvuudeksi. Pius XII esitti kaksi syytä, miksi kirkko antaa korkeimman palvontamuodon Jeesuksen sydämelle. Ensimmäinen perustuu periaatteeseen, jonka mukaan uskovat tunnustavat, että Jeesuksen sydän on hypostaattisesti Yhdistynyt ”itse Jumalan Ruumiillistuneen pojan persoonaan.”Toinen syy johtuu siitä, että sydän on luonnollinen merkki ja vertauskuva Jeesuksen rajattomasta rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Kiertokirjeessä muistutetaan, että Kristuksen kyljessä oleva haava ja naulojen jättämät jäljet ovat olleet ihmissieluille ”sen rakkauden päämerkki ja vertauskuva”, joka yhä selvemmin muovasi heidän elämäänsä sisältäpäin.
kirjeessään 15. toukokuuta 2006 Benedictus XVI kirjoitti: ”rohkaisemalla omistautumista Jeesuksen sydämelle Kiertokirje Haurietis aquas kehotti uskovia avautumaan Jumalan ja hänen rakkautensa salaisuudelle ja antamaan sen muuttaa itsensä. 50 vuoden jälkeen kristittyjen on yhä sopivaa syventää edelleen suhdettaan Jeesuksen sydämeen siten, että he elvyttävät uskonsa Jumalan pelastavaan rakkauteen ja toivottavat hänet yhä paremmin tervetulleeksi elämäänsä.
kuten kiertokirjeessä todetaan, tästä lähteestä, Jeesuksen sydämestä, on lähtöisin todellinen tieto Jeesuksesta Kristuksesta ja syvempi kokemus hänen rakkaudestaan. Näin voimme Benedictus XVI: n mukaan ymmärtää paremmin, mitä merkitsee tuntea Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa, kokea Hänet ja pitää katseemme kohdistettuna häneen siinä määrin, että elämme täysin hänen rakkautensa kokemuksen varassa, jotta voimme myöhemmin todistaa siitä muille.