”olen sanaton”, Jones sanoi. ”Tulemme kaipaamaan hänen ääntään. Hänellä oli upea ääni, mutta voimme aina laittaa levyn soimaan ja kuulla sen.”
Instagram-tribuutissa Roots-rumpali Questlove kirjoitti: ”Keith lauloi paljon suosikkini Heatwave-liitoksista (’Boogie Nights,’ ’Groove Line,’ ’One Night Tan,’ & dramaattinen eeppinen ’Therm Warfare’) hän oli karkeaääninen vastine pikkuveljensä samettiselle tasaisuudelle. Edwardsista Kendricksiin, Jermainesta Michaeliin, Gorriesta Stuartiin, Whitesta Baileyyn, Levertistä Williamsiin. käytännössä jokainen monster soul-yhtye antoi sinulle enemmän kuin yhden vokalistin, johon keskittyä.”
”hän oli mies, jolla oli standardeja, tyylilajia, suuri viihdyttäjä, ja hänellä oli loistava huumorintaju”, Wilderin kanssa Heatwavessa soittanut ja tämän lukiosta asti tuntenut Keith Harrison kertoo Rolling Stonelle. ”Häntä tullaan kaipaamaan suuresti!”
suosittu Rolling Stonella
syntynyt Daytonissa, Ohiossa, Wilder soitti paikallisessa yhtyeessä ennen kuin hänen veljensä Johnnie värväsi hänet aloittelevaan asuunsa ulkomaille. Palvellessaan armeijassa Länsi-Saksassa Johnnie Wilder Jr. oli myös laulanut yökerhoissa, ja sen jälkeen hänen vastuuvapauden, muutti Iso-Britannia, jossa hän liittyi kosketinsoittaja ja lauluntekijä Rod Temperton. Yhtye, joka tunnettiin tuolloin nimellä Chicagon helleaalto, keikkaili ympäri Lontoota ennen kuin Wilder kävi veljensä luona. Yhtyeeseen kuului muusikoita eri puolilta maailmaa, kuten tshekkiläinen rumpali Ernest ”Bilbo” Berger, Sveitsiläinen basisti Mario Mantese, jamaikalainen kitaristi Eric Johns ja brittiläinen kitaristi Roy Carter.
vuonna 1976 Heatwave julkaisi debyyttialbuminsa ”Too Hot to Handle”, joka nousi Billboardin albumilistan sijalle 11. Hittiensä – ”Boogie Nights” ja ”Always and Forever” – ohella levy kehui rakastettuja syviä leikkauksia, kuten ”Ain’ t No Half Steppin ’” ja ”Sho’ Nuff Must Be Luv.”
Heatwaven vuonna 1978 julkaistu jatko-osa Central Heating osoittautui yhtä onnistuneeksi, mutta heidän kolmannen LP: nsä Hot Property julkaisun ympärille iski tragediapari. Vuonna 1978 Mantese jäi pysyvästi vammaiseksi puukotuksen jälkeen ennen kuin auto-onnettomuus halvaannutti Johnnie Wilder Jr: n kaulasta alaspäin useita kuukausia myöhemmin.
kuitenkin heatwaven ydin – the Wilder sisarukset ja Temperton – yhdistyivät vielä kahdeksi studioalbumiksi, Candles ja Current, jotka julkaistiin vuosina 1981 ja 1982. Yhtye jatkoi kiertueitaan, ja tuleva Commodores-vokalisti J. D. Nicholas otti Wilder Jr.on the Roadin paikan. Heatwaven suosio oli kuitenkin hiipumassa, ja Temperton kaiversi itselleen uuden polun lauluntekijänä, joka penning hiteistä muun muassa Michael Jacksonille, Michael McDonaldille ja George Bensonille.
vuonna 1988 Keith Wilder julkaisi uuden Heatwave-albumin ”The Fire”, vaikka hän ja Jones olivat ainoat muusikot yhtyeen klassiselta aikakaudelta, jotka soittivat sillä. Heikon menestyksen vuosien jälkeen Heatwave alkoi uudelleen nousta pop-tietoisuuteen samplausten ja remixien ansiosta. 1990-luvulla Wilder jopa uudisti yhtyettä live-esiintymiseksi ja kiersi säännöllisesti julkaisemalla livealbumin vuonna 1997.
Johnnie Wilder Jr.kuoli vuonna 2006 ja Temperton vuonna 2016, mutta Keith Wilder jatkoi kiertuetta. Hän joutui kuitenkin hetkeksi pois tieltä saatuaan aivoinfarktin, sillä hän kertoi Daytonissa sijaitsevan Funk Music Hall of Famen haastattelussa vuonna 2015.
muistellessaan uraansa Wilder sanoi: ”From Heatwave is your heart. Jos musiikkisi on siellä, missä sydämesi on, ja laitat siihen koko sydämesi, se tulee esiin sellaisena kuin sydämesi on ihmisenä ja ihmisenä. Johnnie ja minä pidimme musiikkimme suonessa, joka oli myös puhdas, selkeä kuva ja esitys siitä, millaisia olimme ja mistä olimme. Pidimme musiikkimme sellaisena. pidimme sen aitona ja puhtaana.”
Heatwave – ”Boogie Nights”
Heatwave – ”Groove Line”