”suuren osan ihmiskunnan historiasta kuninkaat – miesmonarkit – käyttivät valtaosaa sivistyksen vallasta. Vilhelm Valloittajan, Tšingis-kaanin ja Tutankhamonin kaltaiset miehet olivat uskomattoman tärkeitä. Kuninkailla oli lopullinen sananvalta kaikenlaisissa tärkeissä asioissa verotuksesta uskonnollisiin asioihin ja sodankäyntiin.
näiden miesten merkityksen huomioiden on syytä ihmetellä: kuka oli maailman ensimmäinen kuningas?
vastaus saattaa ilmeisesti kadota historian tomuun yksinkertaisesti siksi, että kirjalliset muistiinmerkinnät ensimmäisestä kuninkaasta eivät välttämättä ole säilyneet ajassa. Kysymys on siis” mahdollisesti vailla vastausta”, Penn State Universityn historian professori Mark Munn sanoo sähköpostitse.
ensisijainen haaste on tietenkin se, että ei ole olemassa täydellisiä historiatietoja, jotka dokumentoisivat 5 000 vuotta sitten eläneitä kuninkaita. On myös se, mitkä muinaiset sanat viittasivat siihen, mitä pidämme kuninkaina. Esimerkiksi Egyptin ympäristössä sana ”faarao” tuli käyttöön vasta ehkä 1570 eaa.
Mainos
sumerilaisten Kuningasluettelo
jotkut historioitsijat sanovat, että Egypti saattaa vaatia itselleen maailman ensimmäistä kuningasta, ehkä Iry-Horia tai Nameria. He viittaavat sumerilaiseen Kuningasluetteloon, muinaiseen käsikirjoitukseen, joka on täynnä todellisia ja kuvitteellisia kuninkaita, jotka aikoinaan hallitsivat nykyisen Irakin aluetta. Tämä 1900-luvun alussa löydetty teksti on niin vanha, että sen ensimmäiset ”sivut” on kaiverrettu nuolenpääkirjoitustauluihin.
”sumerilaisten Kuningasluetteloon kirjatun myöhemmän mesopotamialaisen perinteen mukaan ensimmäinen kuningas oli Alulim, Eridun kaupungin hallitsija. Hän eli mytologisessa ajassa ennen vedenpaisumusta, ja hänen valtakaudekseen luetaan (joissakin käsikirjoituksissa) 28 000 vuotta”, kertoo Yalen yliopiston Lähi-idän kielten ja sivilisaatioiden professori Eckart Frahm sähköpostitse. ”Saman lähteen mukaan ensimmäinen kuningas vedenpaisumuksen jälkeen oli muuan Gushur, jonka sanotaan hallinneen Kiisin kaupunkia 1200 vuotta.”Sumerilaisessa Kuningasluettelossa on joitakin huomattavia yhtäläisyyksiä Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisiin lukuihin, muun muassa kertomus suuresta vedenpaisumuksesta eli vedenpaisumuksesta, joka Raamatussa koski Nooan arkkia.
sumerien Kuningasluettelo on kaikkea muuta kuin kirjaimellinen. Se sekoittaa todellisuuden mytologiaan; näin kuninkaiden oletettiin hallinneen kymmeniätuhansia vuosia.
”monet Sumerin Kuningasluettelon ensimmäisissä jaksoissa mainituista henkilöistä ovat kuitenkin selvästi keksittyjä lukuja, ja tämä saattaa hyvinkin päteä … edellä mainitut”, Frahm sanoo.
”ensimmäisiä hallitsijoita, joiden nimet on dokumentoitu aikalaisissa kirjallisissa lähteissä, ovat Minä (tai Ishib)-Kishin baragesi, Umman Akka-Inannaka ja eräs HAR.Tu (tarkka ääntäminen tuntematon) kaupungin PA.GAR (nyk. He hallitsivat luultavasti noin 2700-2600 eaa. ”
Me-baragesia kutsutaan Mesopotamian ensimmäiseksi hallitsijaksi (noin 2700 eaa.), ja todisteemme hänen hallinnostaan tulevat vaasien palasista löytyneistä piirtokirjoituksista. Pohjois-babylonialaisen Kišin kaupungin johtajana hänen kerrotaan kukistaneen Elamin, nykyisen Iranin alueelta löytyneen sivilisaation, jonka jälkeen hän jatkoi kansansa johtamista 900 vuotta. Naurettavaa elinikää lukuun ottamatta Me-baragesi saattaa olla historian ensimmäinen kuningas.
, mutta hän ei ole ainoa tittelin hakija.
”ensimmäinen hallitsija, jonka hallituskauden voimme jossain määrin nähdä, on Abydoksen u-j-hautaan haudattu henkilö”, sanoo Yalen yliopiston egyptologian professori John Darnell sähköpostitse. Tämä hauta on ajoitettu noin vuoteen 3320 eaa. ”Kronologisesti hän näyttää olleen ensimmäinen hallitsija, jota kutsumme dynastia 0: ksi, Ylä-Egyptin yhdistyneeksi kuningaskunnaksi, jonka viimeinen hallitsija Narmer vahvistaa Ylä-Egyptin hallinnan pohjoisessa ja perustaa ensimmäisen dynastian.
”tunnistettavissa olevan kuninkaallisen Regalian vanhin säilynyt Elementti, egyptiläisen tavallisen roiston ja huiluparin muodostama konna, löydettiin itse asiassa Saksan Egyptin arkeologisen instituutin (Daik) haudan uudelleen kaivamisen yhteydessä. Hautaus sisälsi myös lukuisia esimerkkejä merkintäjärjestelmistä, joista huomattavin oli joukko kaiverrettuja luutarroja.”
Mainos
Kuningasskorpioni
Darnell sanoo, että tutkijat yrittävät yhä tulkita eri osia löydöistään, jotka saattavat edustaa joitakin ihmiskunnan varhaisimpia kirjoitusmuotoja. Viime kädessä he saattavat viitata tärkeään taisteluun, joka johti yhtenäiseen sivilisaatioon, jota johti mies, jota saatettiin – tai ei – kutsua Skorpioniksi. (Kuvaelma, jonka Darnell löysi Gebel Tjautin paikalta Thebanin läntiseltä aavikolta Egyptistä, esittää haukan yläpuolella olevaa skorpionin kaiverrusta, symbolia, joka Egyptin historiassa tarkoittaa joko ”kuningasta” tai Horus-jumalaa.)
”Darnell, joka on tutkinut vuosikymmeniä Egyptin historiaa, sanoo, että ”Scorpion” on ”varhaisin hallitsija, jolle voimme uskoakseni ehdottaa nimeä, ellei jopa persoonanimeä, jonka hallituskaudella voimme nähdä tapahtumia ja jonka fyysiset piirteet ovat jossain määrin säilyneet hänen Hautaamisessaan hautaan U-J.”
Darnell sanoo myös toisen piirtokirjoituksen, jonka hänen tiiminsä löysi pisteitä varhaisille kuninkaallisille. Suuren mittakaavan el-Khawyn piirtokirjoitus on myös samalta ajalta paleografisesti kuin Gebel Tjauti ja osoittaa kirjoituksen alussa hieroglyfien monumentaalista käyttöä.
”tuossa piirtokirjoituksessa näyttää olevan yksi selvä foneettinen merkkiarvo — akh, ”luminositeetti” kaljuiibiksen merkille”, hän sanoo. ”Piirtokirjoitus esittää myös toteamuksen, jossa kuninkaallinen valta rinnastetaan auringon ritarikuntaan, ja on siten ensimmäinen ilmaus jumalallisesta kuninkuudesta.”
monet varhaiset kuninkaat väittivätkin jumalilta saamaansa valtaa oikeuttaakseen hallitsemisen. Frahm lisää, että monet Mesopotamian kuninkaat jopa sanoivat olevansa jumalia, mutta tämä käsitys hylättiin lopulta ”ehkä siksi, että hallitsijat näyttivät usein aivan liian inhimillisiltä alamaistensa silmissä.”
siitä, mistä ajatus kuninkuudesta edes tuli, Frahm uskoo, että se liittyi suoraan tarpeeseen järjestää työvoimaa. Muinaisessa Mesopotamiassa oli paljon rakennustyöläisiä, maanviljelijöitä, käsityöläisiä, paimenia ja tavaroiden myyjiä.
”jotta tämä kaikki saataisiin tehtyä, syntyi johtajaluokka – ja kuppasi osan maaseudun vauraudesta omaksi parhaakseen”, hän sanoo. ”Hallintoportaiden kärjessä olevaa henkilöä – ja mahdollisesti myös niiden sotajoukkojen johtajaa, joita tarvittiin tällä tavoin helpotetun taloudellisen toiminnan suojelemiseen – pidettäisiin lopulta ’kuninkaana.’Järjestelmän taloudellisen epätasa-arvon legitimoimiseksi luotiin kuninkaallinen ideologia, joka edisti kuninkuutta Jumalan hyväksymänä instituutiona.”
Mainos