Genseric Sacking Rome, Karl Briullov, ARR
1tutkijat ovat kiinnittäneet Vandaaleihin vain vähän huomiota Christian Courtois’ n merkittävän työn julkaisun jälkeen vuonna 1955. Viime vuosikymmeninä tilanne on kuitenkin muuttunut, vaikka ranskankielistä monografiaa aiheesta ei ole vielä saatavilla. Historialliset kliseet, kuten” barbaarien invaasiot ”ja” antiikkimaailman loppu”, ovat lisäksi elvyttäneet tieteellistä kiinnostusta ja johtaneet uusiin lähestymistapoihin aiheeseen.
2vandaaleilla on tässä yhteydessä tärkeä rooli. Vaikka tuon ajan historioitsijat käyttävät toisinaan rappion ja äkillisen lopun keskeisiä käsitteitä ja toisinaan jatkuvuuden ja muutoksen käsitteitä, jotkut väittävät nyt, että vandaaleja ei tulisi pitää romanitaksen haudankaivajina, vaan pikemminkin heidän ”perillisinään”. Näiden tutkijoiden mukaan Vandaalit muodostivat erottamattoman osan myöhemmälle roomalaiselle kaudelle tyypillistä perinteistä sotilasorganisaatiota, joka perustui gentes-ryhmiin (joita kutsuttiin nimellä foederati). Mutta tekevätkö nämä lähestymistavat oikeutta vandaalien erityispiirteille, ja ovatko ne sopusoinnussa historiallisten lähteiden kanssa? Siksi on syytä tarkastella tätä ajanjaksoa uudesta näkökulmasta, keskittyen vandaalien ja roomalaisten välisiin suhteisiin ja ”barbaariseen” Regnum Vandalorumiin, jonka valloittajat vuonna 429 jKr pystyivät vakiinnuttamaan Afrikkaan, Rooman valtakunnan ytimeen, ja puolustamaan sata vuotta kaikesta vastustuksesta huolimatta.
3The four luento puolestaan esitti Vandaalit valloittajina, (enemmän tai vähemmän kiihkeinä) areiolaisen tunnustuksen kristittyinä, taiteiden suojelijoina ja valtakuntansa puolustajina.
4kaksi kuningas Gensericin (428-477 jKr.) perustavaa laatua olevaa ongelmaa korostettiin. Toisaalta ihmettelimme, miten huomattavin Afrikan kuudesta Vandaalikuninkaasta onnistui paitsi valloittamaan alueen, myös asettumaan sinne riittävän pitkäksi aikaa perustaakseen valtakunnan, jonka Konstantinopolin keisari vahvisti ja tunnusti. Suhteilla keisarikuntaan oli kuitenkin myös toinen puoli. Vastoin nykyistä tutkimussuuntausta Genseric esitettiin tässä kuninkaana, joka oli varmasti kasvanut keisarikunnassa, mutta joka oli myös haastanut sen ja jopa tuhonnut vallan aineellisen ja poliittisen perustan koko läntisessä valtakunnassa.
5The Kuva Hunericista ”vainoojakuninkaana” (477-484 jKr), joka on juurtunut ihmisten mieliin keskiajalta lähtien, korvattiin historiallisessa kontekstissaan tärkeimmän lähteen, Vitan ”Histoire des persécutions” – teoksen Victorin mukaisesti. Mikä osa Areiolaisuudella ja Areiolaisella kirkolla oli vandaalien valtakunnassa? Miksi Huneric päätti kohdata katolisen kirkon vuonna 482, ja mitkä olivat tämän seuraukset ja seuraukset? Hunericin politiikka, joka perustui poliittiseen motivaatioon (konkreettisesti: hänen poikansa perimysjärjestykseen) eikä uskonnolliseen, johti vandaali Regnumin vaaralliseen umpikujaan sitomalla Valtion kohtalon areiolaisen kirkon kohtaloon Afrikassa.
6 nykyisin vallitsevan näkemyksen mukaan tietoisena tai tiedostamattomana reaktiona ei-historialliseen avainsanaan ”vandalismi” vandaalien hovissa oli kulttuuri-ja tiedekeskus viimeistään Thrasamundin (496-523 jKr.) hallituskaudelta ja joskus jopa Hunericin hallituskaudelta. Rooman valtakunnan arvokkaana jatkajana ja perillisenä kuninkaalla olisi ollut taiteiden suojelijan osa, kuten kenellä tahansa myöhäisantiikin hallitsijalla. Lähteet, jotka todistavat toisen version tosiasioista, korostivat. Vaikka ne todistavat varmasti, että Karthagossa oli kirjallisia piirejä, ne osoittavat myös, että vandaalien eliitillä ja kuninkaalla oli hyvin vähän tekemistä niiden kanssa. Tilanne kehittyi vasta Hildericin hallituskaudella (423-430 Jaa.
7vandaalien kukistuminen liittyi läheisesti Afrikan toiseksi viimeisen kuninkaan Hildericin poliittiseen suunnanmuutokseen, kun hän siirtyi pois aikaisemmista autonomian ja omavaraisuuden periaatteista-poliittisesta, uskonnollisesta ja kulttuurisesta näkökulmasta – ollakseen lähempänä keisarikuntaa ja keisaria. Tämä politiikka sai osakseen voimakasta vastarintaa, varsinkin kun Hilderic ei onnistunut kukistamaan maureja. Gelimerin vallankaappaus vuonna 532 johti keisari Justinianuksen (joka esittäytyi Hildericin suojelijaksi) väliintuloon ja Belisariuksen valtaukseen. Justinianuksen lyhyt mutta tehokas sotaretki toi päivänvaloon vandaalien valtakunnan sotilaalliset heikkoudet, jotka vielä paistattelivat Gensericin loisteessa. Samalla paljastui, kuinka vähän vandaalien valta oli satavuotisesta valtakaudesta huolimatta juurtunut Afrikkaan.
8As kun katsoo yhtenevään peiliin, Vandaalikatastrofi osoittaa ne syvälliset vaikeudet, joita Goottikuningaskunnat kohtasivat muualla. Nämä saivat kuitenkin vandaalien myötä tarkemman ja radikaalimman muodon. Heiltä riistettäisiin heidän erityisyytensä, voitaisiin jopa sanoa heidän ” traaginen ”erityisyytensä, jos heistä tehtäisiin ensin hieman alempiarvoisia apujoukkoja ja sitten” paikallisia ” Roomalaisia integroitaisiin imperiumiin. Todellisuudessa Belisariuksen voiton ja vuosien kovan oppineisuuden jälkeen Rooman Afrikan perillisiksi tulivat bysanttilaiset, ja vandaaleja voimakkaammin ja pitkäkestoisemmin.
• tiedekunta kutsui Konrad Vössingin professori John Scheidin ehdotuksesta.
* luentojen videot löytyvät osoitteesta www.college-de-france.fr, Prof.