Land Reclamation

3.2 Framework of Land Reclamation Requirements

viime vuosina monissa maissa on kehitetty ja hyväksytty lakeja, kansallisia ohjelmia ja erityisiä ympäristönsuojelupolitiikkoja.

useimpien kaivosteollisuuteen ja sen maavaikutuksiin sovellettavien lakien perustana on maanhoidon valvonta, luonnonvarojen suojelu sekä maan talteenoton ja maisemien ennallistamisen sääntely. Vaikka nämä lait koskevat usein nimenomaan kaivosteollisuuden toimintaa, ne ovat olennainen osa kansallisia toimia ihmisen elinolojen optimoimiseksi. Ympäristön parantamiseen liittyvistä kustannuksista vastaavat ensisijaisesti kaivostoiminnasta vastaavat tahot. Ei ole epäilystäkään siitä, että tällaiset säännökset edistävät tuotantokustannusten nousua.

Neuvostoliiton perustuslain mukaan Maa ja sen luonnonvarat ovat neuvostoyhteiskunnan omistuksessa. Koska kansantalous on suunnitelmallista, maalla on kaikki edellytykset aidosti yhdennetylle ja järkevälle luonnonvarojen käytölle. Perustuslain 18. pykälä korostaa luonnonvarojen suojelun merkitystä nykyisten ja tulevien sukupolvien eduksi.

kaikkea maan takaisinvaltaustoimintaa maassa valvotaan useilla säädöksillä. Maan takaisinvaltauksen perusteet on määritelty maaoikeuden perusteissa, unionin tasavaltojen maakoodeissa ja muussa lainsäädännössä. Esimerkiksi Maalainsäädännön perusteiden II pykälä velvoittaa ottamaan takaisin mineraalien louhintaan ja maanalaiseen louhintaan varatut maat, saattamaan häiriintyneet viljeltävät maat ja metsät käyttökelpoiseen tilaan, tekemään kaiken mahdollisen maatalousmaan palauttamiseksi käyttökelpoiseen tilaan samanaikaisesti tuotantoprosessin kanssa, ja jos tämä on mahdotonta, suorittamaan tarvittavan talteenoton viimeistään vuoden kuluttua tuotannon päättymisestä, poistamaan ja varastoimaan hedelmälliset maakerrokset kaikessa työssä, johon liittyy maaperän häiriöitä, jotta se voidaan käyttää uudelleen talteenoton aikana.

häiriintyneen maan lisääntyvä keskittyminen Neuvostoliiton kaivosalueille on tehnyt maan takaisinvaltausongelmasta kansakunnan tärkeimmän pitkän aikavälin ohjelman luonnonvarojen hoidon alalla. Neuvostoliiton ministerineuvoston 2. kesäkuuta 1976 antamassa Erityisasteessa, joka koski maa–alueiden kunnostamista, hedelmällisten maakerrosten säilyttämistä ja järkevää käyttöä Kaivosaineissa ja turpeessa, Malminetsintöjä, rakennustöitä ja muita töitä, määrätään, että valtio rahoittaa jo louhittujen mineraalialueiden kunnostamisen erityismäärärahoilla, ja teollisuudenalojen, joilla on toimivia kaivoksia, on korvattava häiriintyneet maat omalla kustannuksellaan siten, että kaikki kustannukset katetaan tuotantokustannuksista. Neuvostoliiton maatalousministeriön tutkimuslaitosten tehtävänä on kehittää talteenotto-ohjelmia. Valtio valvoo ohjelman toteutumista paikallisviranomaisten ja maankäyttövirastojen kautta.

tässä loogisessa lakien ja käytännesääntöjen järjestyksessä maan takaisinvaltauksen alalla ennustetaan, että häiriintyneet maat elpyvät nopeasti, ja yhdeksännen viisivuotissuunnitelman aikana vuoteen 1975 mennessä palautettujen Maiden pinta-ala kasvoi kaksi ja puoli kertaa vuoteen 1971 verrattuna. Maatalouteen palanneiden maiden osuus kasvoi huomattavasti. Ukrainan ja arojen alueella RSFNT se saavutti 70-75%. Tämä korkea talteenottovauhti johtuu siitä, että hiilentuotantoyhdistyksiin on perustettu erityisiä maan talteenottojaostoja. Kivihiiliteollisuusministeriön sisällä on luonnonsuojeluosasto, jolla on oma tutkimuslaitos. Instituutti tekee kattavia tutkimuksia hiilikaivostoiminnan häiritsemän maan talteenottoon liittyvistä ongelmista.

Saksan demokraattisessa tasavallassa (DDR) maan talteenotto hyväksyttiin virallisesti ensimmäisen kerran vuonna 1951 laissa kaivosteollisuuden hallussa olevan alueen taloudellisen arvon palauttamisesta, mukaan lukien jätteiden varastointi. Nykyään DDR: n eri käytännesäännöissä määritellään tarkasti niiden tuotantoyksiköiden oikeudet ja velvollisuudet, joiden toiminta aiheuttaa häiriöitä maassa. Lainsäädännössä määritellään menettelyt, joita on noudatettava, jos entisille käyttäjille aiheutuu vahinkoa, mukaan lukien menettely, jolla viljelijöiden osuuskunnat korvaavat menetykset, kun häiriintynyt pinta-ala on yli 20 prosenttia (Motorina ja Zabelina, 1968).

Tšekkoslovakiassa (CSR) täsmennetään luonnonvarojen käyttöä (1957), maavarojen suojelua (1976), metsälakia (1977) ja rakennuslakia (1976) koskevat teollisuuslaitosten velvollisuudet maaperän, maisemoinnin, vesijärjestelmien ja muiden aiheiden osalta. Lainsäädäntö edellyttää pitkän aikavälin suunnitelmia maan suurten teollisuusalueiden maa-alueiden takaisinvaltaamiseksi. Esimerkiksi Pohjois-Tšekin ruskohiilialueen ennallistamisen yleissuunnitelma sisälsi yksityiskohtaisia karttoja ja laskelmia maankäytön kokonaismäärästä vuoteen 1980 asti. Hankkeissa rakennetaan puistoja ja viheralueita teollisuuslaitosten ympärille. CSSR: n talteenottotoiminnasta aiheutuvista kustannuksista vastaa kaivosteollisuus.

Puolassa suunniteltu takaisinvaltaus alkoi vuonna 1961, kun ministerineuvoston talouskomitea teki kaivosteollisuus-ja energiaministeriön erityisasetuksella pakolliseksi vallata takaisin häiriintyneitä maita. Lisäksi vuoden 1966 Ministerineuvostolaki ja vuoden 1971 laki maa-ja Metsätalousmaan säilyttämisestä ja uudelleen viljelemisestä vaikuttivat merkittävästi maan takaisinottotoimintaan. Tämä lainsäädäntö teki maan talteenoton pakolliseksi kaivostoiminnan aikana, määritti tarvittavat menettelyt ja käsitteli oikeudellisia ja taloudellisia näkökohtia. Kivihiilen tuottajat tekevät talteenottotöitä kustannuksenaan.

tällainen asiakirja vaaditaan aina, kun liittovaltion toiminta liittyy kaivosprosessiin, joko suoraan tai välillisesti (esimerkiksi liittovaltion lupa siihen liittyvälle toiminnalle).

vuoteen 1977 asti Yhdysvaltojen yksittäisillä osavaltioilla oli ensisijainen tuomiovalta miinoitettujen Maiden ennallistamisessa. Valtion lainsäädäntö valtuutti yleensä valtion viraston myöntämään kaivoksille lupia saatuaan tiedot kaivoksen sijainnista, kaivos-ja talteenottosuunnitelmista sekä joukkovelkakirjan tai muun vakuuden, joka kattaa ennallistamisen.

pinta-ja mineraalioikeudet ovat erikseen ja hajautettu omistus yksityishenkilöiden kesken, liittovaltio ja osavaltiohallitukset ovat olemassa. Vuoteen 1976 asti liittovaltiohallituksen politiikkana oli ollut sallia yksittäisten valtioiden toimia sen puolesta, missä liittovaltion omistuksessa olevaa hiiltä louhittiin, mutta tämä muuttui vuoden 1977 liittovaltion Surface Mining Control and Reclamation Act-lailla. Tämä loi yleiset säännökset hiilikaivosten talteenottoon ja asetti vähimmäisvaatimukset talteenottoon. Standardeihin kuuluvat likimääräisen alkuperäisen muodon palauttaminen, pintamaan erottelu ja korvaaminen, kaivoksen esioloihin verrattavan kasvillisuuden perustaminen sekä suojautuminen epäsuotuisilta hydrologisilta vaikutuksilta. Toiminnanharjoittajien on otettava vastuu onnistuneesta elvytyksestä 5 vuoden ajan kylvön jälkeen (10 vuoden ajan, kun keskimääräinen vuotuinen sademäärä on alle 66 cm).

vuodesta 1977 lähtien louhitun maan talteenotto kivihiiltä varten on ollut aluksi Yhdysvaltain sisäministeriön Pintakaivostoimiston vastuulla, mutta yksittäiset osavaltiot voivat ottaa sen hoitaakseen, jos ne kehittävät osavaltioiden ohjelmia, jotka noudattavat Surface Mining Act-lain menettelyjä ja noudattavat pysyviä standardeja, jotka ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin liittovaltion normit. Jos valtion ohjelmia ei kehitetä, niillä ei ole sääntelyvaltaa kivihiiltä louhittavan maan talteenotossa. Surface Mining Act asetti veron tonnilta kaikelle Yhdysvalloissa tuotetulle hiilelle. Rahastoa voidaan käyttää sellaisten alueiden ennallistamiseen, joita ei ole aiemmin hyödynnetty, ja muihin toimiin, joita tarvitaan kunnostamattomien alueiden muiden vaikutusten lieventämiseksi.

vuodesta 1981 on harkittu uudelleen Pintakaivosten valvonta-ja Talteenottolakia. Lakia muuttamatta on tarkoitus keventää sääntöjä, jotta liittovaltion osallistuminen lain täytäntöönpanoon vähenisi ja valtion viranomaisten harkintavalta lain tulkitsemisessa alueellisten ehtojen mukaan kasvaisi. Se johtaa todennäköisesti siihen, että liittovaltion virastot vähentävät laitostarkastuksia ja poistavat tiettyjä erityisvaatimuksia, kuten ne, jotka liittyvät kivihiilen kuljetusteiden luokitteluun ja kaivosvesien valumavesien käsittelymenetelmään. Metsäpuiden istutustiheyttä uudistetulla metsämaalla koskevia säännöksiä voidaan myös lieventää paikallisten olosuhteiden perusteella.

Saksan liittotasavallassa on tehty huomattavia ennallistamissuunnitelmia, koska hiilenlouhinta on vaikuttanut tehomaatalousalueisiin. Jo vuonna 1920 säädetyllä lailla perustettiin yhdistys hoitamaan Ruhrin alueen aluesuunnittelua. Vuoden 1962 Aluesuunnittelulaki antoi tälle elimelle tehtäväksi kehittämissuunnitelman, joka sisältää jätehuoltosuunnittelun ja maankäyttöpolitiikan. Avoin tila-ja virkistysalueet on turvattava, usein kunnostamalla hylättyjä alueita. Vinkkien sijainti määritetään, tehdään ehdotuksia jätemateriaalien yhdistämiseksi ja hyväksytään maisemasuunnitelmat ja istutussuunnitelmat. Näin saadaan yhdennetty kaavoitusohjaus maan ennallistamiseen.

Saksan liittotasavallan ruskohiilialueella on 1950-luvulta lähtien louhittu pehmeää ruskohiiltä pintamenetelmin. yhdennetyssä suunnitelmassa määritellään kaivostoiminnan rajat, teollisuuden, maa-ja metsätalouden sijainti sekä talteenottoaikataulu. Tämän toimintasuunnitelman Hyväksyy osavaltioparlamentti.

Yhdistyneen kuningaskunnan paikallishallinnolla on ollut vuodesta 1944 (Town and Country Planning Act) toimivalta hankkia hylättyjä maa-alueita kunnostettaviksi, ja vuonna 1951 Mineral Workings Act-laissa säädettiin rahastosta, jolla rahoitetaan maan kunnostamista pintalouhinnasta strippaamalla. Useissa säädöksissä säädettiin maan ennallistamisen kalleuden kattamisesta myöntämällä avustuksia. Nämä ovat vaihdelleet 50 prosentista kokonaiskustannuksiin erityiskehitys -, kehitys -, väli-ja hylättyjen maa-alueiden osalta. Vuodesta 1974 lähtien piirikunnan suunnitteluviranomainen on voinut vuoden 1973 kaupunkisuunnittelun yleistä Kehittämismääräystä koskevan muutoksen seurauksena vaatia National Coal Boardia esittämään järjestelmän, jonka tarkoituksena on varmistaa, että syväkaivosten jätemateriaali kallistetaan siten, että myöhempi maisemointi ja kunnostus helpottavat visuaalista viihtyisyyttä. Avolouhoksen maan ennallistamista on kehitetty erittäin menestyksekkäästi National Coal Boardin avolouhoksen johtokunnan toimesta.

Kiinan kansantasavallassa viidennen kansallisen kansankongressin pysyvä komitea hyväksyi vuonna 1979 ympäristönsuojelulain koekäyttöön. Vuonna 1982 perustettiin kaupunki-ja Maaseuturakentamisen ja ympäristönsuojelun ministeriö, joka toteuttaa ja valvoo ympäristönsuojeluun liittyvien kansallisten suuntaviivojen, politiikkojen, lakien ja säädösten täytäntöönpanoa. Maan suojelu on näkyvästi esillä monissa lain pykälissä (Geping and Lee, 1984).