Kantrimusiikkitähti: 1997-1999edit
Womack julkaisi toukokuussa 1997 samannimisen debyyttialbuminsa, jonka tuotti Mark Wright. Albumi koostui itse kirjoittamastaan materiaalista sekä muiden artistien, kuten Mark Chesnuttin, Ricky Skaggsin ja Sharon Whiten kirjoittamista kappaleista. Ensimmäinen single ” Never Again, Again ”nousi countrylistoille ja soittolistoille maaliskuuhun 1997 mennessä, minkä johdosta albumin toinen single” The Fool ” julkaistiin pian tämän jälkeen. Menestyneempi kuin hänen ensimmäinen singlensä, ”The Fool” saavutti Top 5 Billboard Country chart samana vuonna. Samana vuonna hän voitti suuria palkintoja country music community; Top uusi naislaulaja Academy of Country Music Awards, Top artisti Vuoden Billboard Magazine, ja oli ehdolla Horizon award Country Music Association. Decca Nashville päätti sulkea ovensa vuonna 1998, siirtäen Womackin samana vuonna MCA Nashville Recordsille.
vuonna 1998 Womack julkaisi toisen studioalbuminsa ”Some Things I Know”, jonka tuotti myös Wright.Albumin kaksi ensimmäistä singleä, ”a Little Past Little Rock ”ja” I ’ll Think of a Reason Later”, molemmat menivät ei. Billboardin countrylistan 2. Kaksi ylimääräistä singleä, ”(Now You See Me) Now you Don ’t” ja ”Don’ t Tell Me” julkaistiin vuonna 1999, ja albumi myi kultaa RIAA pian sen jälkeen.
samana vuonna hän voitti myös favourite Country New artistin American Music Awardseissa. Womack osallistui myös lauluosuuksiin kappaleissa ”If You’ re Ever Down in Dallas” ja ”The Man Who Made Mama Cry” yhteistyössä ex-miehensä ja muusikon Jason Sellersin kanssa. Materiaalia mainostettiin keikoilla loka-marraskuussa ennen Womackin toisen lapsen syntymää tammikuussa 1999.
Pop crossover success: 2000-2004edit
Womack julkaisi vuonna 2000 kolmannen studioalbuminsa nimeltään I Hope you Dance, joka saavutti suuren menestyksen. Nimikappale (joka julkaistiin johdantosingle), saavutti No. 1 Billboard Country chart viiden viikon ajan ja ylitti Billboard Hot 100, tulossa suuri crossover Pop hitti, saavuttaa No. 14. Se nousi myös adult contemporary-listan kärkipaikalle ja pääsi jopa Britannian singlelistoille sijoittuen parhaimmillaan sijalle 40. Womackin molemmat tyttäret esiintyivät kappaleen oheisella videolla. Vuoden 2000 loppupuolella ”I Hope You Dance” voitti Country Music Associationin ”vuoden kappale” – ja ”vuoden Single” – palkinnot. ”I Hope You Dance” – kappaleen Pop-menestyksen myötä Womack kiinnitti huomiota lehdissä People ja Time, jotka molemmat ylistivät singleä kutsuen sitä ”yhdeksi hänen parhaista.”Kappale voitti vuonna 2001 Grammy-ja Academy of Country music awards-palkinnot. Samannimistä albumia on myyty Yhdysvalloissa tähän mennessä 3 miljoonaa kappaletta. Albumin jatkosingle, cover Rodney Crowellin kappaleesta ”Ashes by Now” nousi Billboardin Country-listan sijalle 4. Myös kolmas single ”Why They Call it Falling” menestyi hyvin, päästen maan Top-15: een.
11.joulukuuta 2000 Womack esitti ”I Hope you Dance” – kappaleen vuotuisessa Nobelin rauhanpalkinnon konsertissa.
vuonna 2002 julkaistiin Womackin neljäs studioalbumi ”Something Worth Leaving Behind”. Albumi pyrki voimakkaammin popin makuiseen tyyliin, mutta se ei reagoinut hyvin, mikä johti huonoon levymyyntiin ja vain yhteen suureen hittiin. Julkaisun jälkeen Womackin ura pysähtyi. Myöhemmin samana vuonna, hän julkaisi joulu albumi, Kausi romanssi ja myös yhteistyötä Willie Nelson hänen single, ”Mendocino County Line,” joka voitti Grammy ja Country Music award 2002. Alkuvuodesta 2003, hän sai pienen toistuva rooli suosittu CBS draama District.
Womack lauloi vuoden 2003 sarjan The Berenstain Bears tunnuskappaleen.
vuonna 2004 Womack esitti republikaanien kansalliskokouksessa kappaleen ”I Hope you Dance”, jossa George W. Bush oli ehdolla toiselle kaudelleen Yhdysvaltain presidenttinä. Illan muita esiintyjiä olivat Sara Evans ja Larry Gatlin. Hän teki yhteistyötä myös Red Dirt-yhtyeen Cross Canadian Ragweedin kanssa heidän hitillään ”Sick and Tired” vuonna 2004. Samana vuonna hän julkaisi myös ensimmäisen Greatest Hits-albuminsa, joka sisälsi kaksi uutta kappaletta; ”the Wrong Girl” (ainoa singlenä julkaistu kappale albumilta) ja ”Time for Me to Go.”
there ’ s More Where That Came From ja tauolla: 2005–2008edit
vuonna 2005, hän julkaisi viidennen, perinteiseen kantrimusiikkiin tähtäävän studioalbuminsa there ’ s more where that came from.Monet musiikkiteollisuuden edustajat kutsuivat albumia ”paluuksi perinteeseen”, joka sisälsi juomisesta ja pettämisestä kertovia kappaleita omaleimaisella vanhemmalla country twangilla, sekoittamalla kieliä ja steel-kitaraa. Albumi voitti Country Music Associationin ”vuoden albumi” – palkinnon vuonna 2005. Womack otti vaikutteita 1960-ja 1970-lukujen levyistä, ja Allmusicin mukaan albumi kuulosti Loretta Lynnin, Barbara Mandrellin ja Dolly Partonin albumeilta 1970-luvulta. Johdantosingle, ” I May Hate Myself in the Morning ”oli Top 10-hitti vuonna 2005, ja voitti myös” Single of the Year ” CMA Awardsissa myöhemmin samana vuonna. Albumilta julkaistiin vuonna 2005 kaksi ylimääräistä singleä, joista tuli pieniä hittejä, ”He Oughta Know That by Now” ja ”Twenty Years and Two Husbands Ago.”Albumi on julkaistu sekä vinyyli-LP: nä että CD: nä.
Womackia voi kuulla Joe Nicholsin ”Real Things” – albumin kappaleella ”If I Could Only Fly”. Womack on myös esiintynyt CMT Networkin erikoisjaksoissa, mukaan lukien heidän ”100 Greatest Duets”, jossa Womack lauloi Kenny Rogersin kanssa dueton ”Every Time Two Fools Collide”. Kappaleen olivat alun perin levyttäneet Rogers ja Dottie West vuonna 1978 ja se oli No. 1 Country hitti samana vuonna. Womack otti Westin paikan näytöksen aikana, sillä West oli kuollut vakavassa auto-onnettomuudessa syyskuussa 1991. Womackin muihin kunnianosoituksiin kuuluu se, että hänet on listattu sijalle 17 CMT: n vuoden 2002 Special-listalla country-musiikin 40 suurinta Naista.
vuonna 2006 Womack ilmoitti suunnitelmistaan julkaista kuudes studioalbumi Mercury Nashville Recordsin edustalla. Johdantosingle ”Finding My way Back Home” julkaistiin saman vuoden loppukesästä ja se debytoi Billboardin Country-listan sijalla 46. Single myöhemmin korkeimmillaan Ei. 37 ja siirrettiin vuoteen 2007, koska Womack löysi lisää kappaleita, jotka hän halusi nauhoittaa, mutta sitä ei koskaan julkaistu ja Womack jätti Mercuryn.
vuonna 2008 Womack ilmoitti suunnittelevansa uutta singleä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen, jälleen kerran MCA Nashvillessä. ”Last Call” julkaistiin 30.kesäkuuta 2008. Se toimi lyijy-off single Womackin seitsemäs studioalbumi, Call Me Crazy, joka julkaistiin lokakuussa 21, 2008. Vinyylinä ja CD: nä julkaistua, Tony Brownin tuottamaa albumia on kuvailtu synkäksi albumiksi, jossa on paljon kappaleita juomisesta ja rakkauden menettämisestä. Se sisälsi dueton George Straitin kanssa nimeltään ”Everything But Quits”, uudelleen nauhoituksen Straitin kappaleesta” The King of Broken Hearts”, joka esiintyi ensimmäisen kerran Pure Country-soundtrackilla. Yksi raita, ”The Bees”, sisältää Keith Urbanin laulua.
lokakuussa 2009 Womack julkaisi kappaleen ”There Is a God”, joka oli johdantosingle hänen tulevalle seitsemännelle studioalbumilleen, joka ei koskaan noussut pinnalle. Kappale debytoi sijalla 60 Billboard Hot Country Songs-listalla viikolla 14. marraskuuta 2009, ja nousi lopulta sijalle 32 alkuvuodesta 2010. Womack on paljastanut muutamia albumille levyttämiään kappaleita, kuten ”Talking Behind Your Back” sekä ”you Do Until You Don ’t”.
lokakuussa 2010 Womack teki uuden kappaleen ”Liars Lie” Country Strong-elokuvan soundtrackille. Womack osallistui myös vierailevana laulajana Alan Jacksonin coveriin kappaleesta ”Ring of Fire”, joka julkaistiin joulukuussa 2010 singlenä hänen kokoelma-albumiltaan, 34 Number Ones. Hänen versionsa kappaleesta oli pieni hitti, joka nousi Hot Country Songs-listan sijalle 45. Vaikka Womack esiintyy kappaleella, hän ei saanut kunniaa listoilla.
elokuussa 2012 Womack erosi MCA Nashvillen kanssa.
Americana transition ja return to music: 2014–presentEdit
huhtikuussa 2014 Womack teki levytyssopimuksen Sugar Hill Recordsin kanssa. Hänen ensimmäinen albumi levy-yhtiölle, The Way I ’m Livin’, julkaistiin syyskuussa 23, 2014. Kriitikot hurrasivat edistyksellisen vanhoillislestadiolaisuuden paluulle. USA Todayn neljän tähden arvostelun lisäksi Rolling Stone julisti Livin’ ”feels like something Merle Haggard or Waylon Jennings would have crafted back in the Seventies”, Spin piti sitä ”uransa parhaana” ja Garden & Gun offered, ”Nashville on täynnä artisteja, jotka tekivät ’levyn, jota varten he syntyivät. Womack on niitä harvoja, jotka hoitavat homman.”
”Livin'” oli ainoa country-albumi, joka pääsi Esquire-lehden Top Albums of 2014-listalle. Se oli ehdolla kahteen vuoden 2015 Grammy-palkintoon parhaasta Country-albumista ja parhaasta Engineered albumista, ei-klassisesta. Womack sai myös kaksi Americana Music Awards-ehdokkuutta Vuoden albumiksi ja vuoden artistiksi sekä ensimmäisen CMA-naislaulaja-ehdokkuutensa kymmeneen vuoteen.
Syyskuun 26.päivänä 2014 Womack teki yhteistyötä yhdysvaltalaisen R&B-laulaja John Legendin kanssa CMT Crossroadsin jaksossa. Ennen vuoden 2015 kiertuettaan Way I’ m Livin ’ in tueksi Womack esiintyi C2C: Country to Country-festivaaleilla Isossa-Britanniassa.
15.elokuuta 2017 Womack julkisti uuden albuminsa The Lonely, The Lonesome & The Gone due 27. lokakuuta ATO Recordsilla.
25.kesäkuuta 2019 New York Times Magazine listasi Lee Ann Womackin satojen taiteilijoiden joukkoon, joiden materiaalin kerrotaan tuhoutuneen vuoden 2008 Universal Firessa.