edes aika ei pelastunut 2020 vahingoittumattomana.
ennätykselliset 28 nopeinta päivää (vuodesta 1960) tapahtuivat kaikki vuonna 2020, jolloin maa suoritti kierroksensa akselinsa ympäri millisekuntia keskimääräistä nopeammin. Se ei ole erityisen hälyttävää — planeetan pyörimisliike vaihtelee hieman koko ajan ilmanpaineen, tuulten, merivirtojen ja ytimen liikkeen vaikutuksesta. Mutta se on hankalaa kansainvälisille ajantarkkailijoille, jotka käyttävät erittäin tarkkoja atomikelloja mittaamaan koordinoitua Yleisaikaa (UTC), johon jokainen asettaa kellonsa. Kun astronominen aika, joka on asetettu sen mukaan, mihin aikaan maa tekee yhden täyden kierroksen, poikkeaa UTC: stä yli 0,4 sekunnilla, UTC saa säädön.
tähän asti nämä korjaukset ovat koostuneet siitä, että vuoteen on lisätty ”karkaussekunti” kesä-tai joulukuun lopussa, jolloin tähtitieteellinen aika ja atomiaika on saatu takaisin ruotuun. Nämä karkaussekunnit otettiin käyttöön, koska maan pyörimissuunnan yleinen suuntaus on hidastunut siitä lähtien, kun tarkka satelliittimittaus alkoi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. vuodesta 1972 lähtien tiedemiehet ovat lisänneet karkaussekunteja keskimäärin noin puolentoista vuoden välein National Institute of Standards and Technologyn (NIST) mukaan. Viimeisin lisäys tuli vuonna 2016, Kun uudenvuodenaattona kello 23 tuntia, 59 minuuttia ja 59 sekuntia lisättiin ylimääräinen ”karkaussekunti”.
liittyvät: 5 kaikkien aikojen tarkimmista kelloista
kuitenkin ajan ja päivämäärän mukaan maan pyörimisen viimeaikainen kiihtyminen on saanut tutkijat puhumaan ensimmäistä kertaa negatiivisesta karkaussekunnista. Sen sijaan, että he lisäisivät sekunnin, he saattavat joutua vähentämään yhden. Se johtuu siitä, että vuorokauden pituus on keskimäärin 86 400 sekuntia, mutta tähtitieteellinen päivä vuonna 2021 kellottuu keskimäärin 0,05 millisekuntia lyhyempänä. Vuoden aikana se merkitsee jopa 19 millisekunnin viivettä atomiajassa.
”on täysin mahdollista, että negatiivinen karkaussekunti tarvitaan, jos maan pyörimisnopeus kasvaa entisestään, mutta on liian aikaista sanoa, onko tämä todennäköistä”, fyysikko Peter Whibberley Britannian kansallisesta fysiikan laboratoriosta kertoi The Telegraphille. ”Karkaussekuntien tulevaisuudesta käydään myös kansainvälistä keskustelua, ja on myös mahdollista, että negatiivisen karkaussekunnin tarve saattaa ajaa päätöstä kohti karkaussekuntien lopettamista lopullisesti.”
vuosi 2020 oli tähtitieteellisesti jo tavallista nopeampi (cue huokaa helpotuksesta). Ajan ja päivämäärän mukaan maa rikkoi aiemman, vuonna 2005 tehdyn tähtitieteellisen päivän lyhimmän ennätyksen 28 kertaa. Tuon vuoden lyhyimpänä päivänä, 5. heinäkuuta, maa pyöri 1,0516 millisekuntia nopeammin kuin 86,400 sekuntia. Vuoden 2020 lyhin päivä oli 19.heinäkuuta, jolloin planeetta suoritti yhden kierroksen 1,4602 millisekuntia nopeammin kuin 86 400 sekuntia.
NIST: n mukaan karkaussekunneilla on hyvät ja huonot puolensa. Ne ovat hyödyllisiä varmistettaessa, että tähtitieteelliset havainnot synkronoidaan kelloaikaan, mutta ne voivat olla vaivalloisia joillekin tiedonkeruusovelluksille ja tietoliikenneinfrastruktuurille. Jotkut Kansainvälisen televiestintäliiton tiedemiehet ovat ehdottaneet, että tähtitieteellisen ajan ja atomiajan välisen kuilun annetaan laajentua, kunnes tarvitaan ”karkaushetki”, mikä minimoisi tietoliikenteen häiriöt. (Tähtitieteilijöiden täytyisi tehdä sillä välin omat säätönsä.)