vuoteen 1215 mennessä Englannin kuningas Juhana oli vuosia kestäneen epäonnistuneen ulkopolitiikan ja raskaiden verotusvaatimusten ansiosta kukistanut maan mahtiparonien mahdollisen kapinan. Pakon edessä hän suostui Magna Cartana (tai suurena Peruskirjana) tunnettuun vapauskirjaan, joka asettaisi hänet ja kaikki Englannin tulevat hallitsijat oikeusvaltion piiriin. Vaikka se ei aluksi menestynyt, asiakirja julkaistiin uudelleen (muutoksineen) vuosina 1216, 1217 ja 1225, ja se toimi lopulta englantilaisen tapaoikeusjärjestelmän perustana. Myöhemmät englantilaissukupolvet juhlivat Magna Cartaa vapauden symbolina sorrosta, samoin kuin amerikan yhdysvaltojen perustajaisät, jotka vuonna 1776 pitivät peruskirjaa historiallisena ennakkotapauksena vapautensa saamiseksi Englannin kruunusta.
tausta ja konteksti
Juhana (Henrik II: n ja Akvitanialaisen Eleanorin nuorin poika) ei ollut ensimmäinen Englannin kuningas, joka myönsi kansalaisilleen myönnytyksiä peruskirjan muodossa, vaikka hän oli ensimmäinen, joka teki niin sisällissodan uhalla. Noustuaan valtaistuimelle vuonna 1100 Henrik I oli antanut Kruunajaiskirjan, jossa hän lupasi muun muassa rajoittaa verotusta ja kirkon tulojen takavarikointia. Mutta hän jätti edelleen huomiotta nämä käskyt, ja paroneilla ei ollut valtaa panna niitä täytäntöön. Myöhemmin he saivat kuitenkin lisää vaikutusvaltaa, koska Englannin kruunu joutui rahoittamaan ristiretket ja maksamaan lunnaat Juhanan veljestä ja edeltäjästä Rikhard I: stä (tunnettu nimellä Rikhard Leijonamieli), jonka Saksan keisari Henrik VI otti vangiksi kolmannen ristiretken aikana.
vuonna 1199, kun Rikhard kuoli jättämättä perillistä, Juhana joutui kilpailemaan kruununperimyksestä veljenpoikansa Arthurin (Juhanan edesmenneen veljen, Bretagnen herttuan geoffreyn nuori poika) kanssa. Sodittuaan Arthuria tukeneen Ranskan kuninkaan Filip II: n kanssa Juhana pystyi vakiinnuttamaan valtansa. Hän suututti heti monia entisiä kannattajiaan julmalla kohtelullaan vankeja kohtaan (muun muassa Arthurin, joka luultavasti murhattiin Johanneksen käskystä). Vuoteen 1206 mennessä Juhanan uusi sota Ranskaa vastaan oli saanut hänet menettämään muun muassa Normandian ja Anjoun herttuakunnat.
kuka allekirjoitti Magna Cartan ja miksi?
vuonna 1208 alkanut vihanpito paavi Innocentius III: n kanssa vahingoitti Johanneksen arvovaltaa entisestään, ja hänestä tuli ensimmäinen Englannin hallitsija, joka kärsi kirkonkirouksen (joka myöhemmin langetettiin Henrik VIII: lle ja Elisabet I: lle). Ranskan kärsittyä vuonna 1213 jälleen kiusallisen sotilaallisen tappion Juhana yritti täyttää rahakirstunsa–ja rakentaa maineensa uudelleen–vaatimalla rahoja paroneilta, jotka eivät olleet liittyneet hänen joukkoonsa taistelukentällä. Tähän mennessä Stephen Langton, jonka paavi oli nimennyt Canterburyn arkkipiispaksi Johanneksen alustavan vastustuksen vuoksi, pystyi kanavoimaan paronialismin levottomuuksia ja painostamaan kuningasta yhä enemmän myönnytyksiin.
neuvottelujen pysähdyttyä alkuvuodesta 1215 syttyi sisällissota, ja kapinalliset–Juhanan pitkäaikaisen vastustajan Paroni Robert Fitzwalterin johdolla–saivat Lontoon hallintaansa. Johannes joutui nurkkaan ja taipui, ja 15. kesäkuuta 1215 runnymedessä (joka sijaitsee Thamesjoen varrella, nykyisessä Surreyn kreivikunnassa) hän hyväksyi paronien artikloiksi kutsutun asiakirjan ehdot. Neljä päivää myöhemmin kuningas ja paronit julkaisivat lisämuutosten jälkeen asiakirjasta virallisen version, joka tultaisiin tuntemaan Magna Cartana. Rauhansopimukseksi tarkoitettu peruskirja epäonnistui tavoitteissaan, sillä sisällissota syttyi kolmessa kuukaudessa. Johanneksen kuoltua vuonna 1216 hänen yhdeksänvuotiaan poikansa ja seuraajansa Henrik III: n neuvonantajat julkaisivat Magna Cartan uudelleen ja poistivat joitakin sen kiistanalaisimmista pykälistä, jolloin vältyttiin suuremmilta konflikteilta. Asiakirja julkaistiin uudelleen vuonna 1217 ja uudelleen vuonna 1225 (vastineeksi verojen myöntämisestä kuninkaalle). Magna Cartan jokaista seuraavaa numeroa seurasi ”lopullinen” vuoden 1225 versio.
mitä teki Magna Carta?
latinaksi kirjoitettu Magna Carta (tai suuri peruskirja) oli itse asiassa Euroopan historian ensimmäinen kirjoitettu perustuslaki. Sen 63 pykälästä monet koskivat paronien ja muiden vaikutusvaltaisten kansalaisten erilaisia omistusoikeuksia, mikä viittaa kehystäjien vähäisiin aikeisiin. Peruskirjan edut oli vuosisatojen ajan varattu vain eliittiluokille, kun taas suurimmalla osalla Englannin kansalaisista ei edelleenkään ollut ääntä hallituksessa. 1600–luvulla kuitenkin kaksi Englannin lainsäädännön määrittelevää säädöstä–”The Appression of Right” (1628) ja ”Habeas Corpus Act” (1679) – viittasivat lausekkeeseen 39, jonka mukaan ” ketään vapaata ihmistä ei saa – – vangita tai disseisoida – – muutoin kuin ikätovereidensa laillisen tuomion tai maan lain mukaan.”Pykälä 40 (”to no one will we sell, to no one will we deny or delay right or justice”) vaikutti myös dramaattisesti Britannian ja Amerikan tuleviin oikeusjärjestelmiin.
vuonna 1776 kapinalliset amerikkalaiset siirtolaiset pitivät Magna Cartaa esikuvana vaatimuksilleen vapaudesta Englannin kruunulta Amerikan vallankumouksen aattona. Sen perintö on erityisen ilmeinen Bill of Rights ja Yhdysvaltain perustuslaki, eikä missään niin kuin viides lisäys (”eikä keneltäkään riistetä elämää, vapautta tai omaisuutta ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä”), joka toistaa lauseke 39. Monet valtion perustuslait sisältävät myös ajatuksia ja lauseita, jotka voidaan jäljittää suoraan historialliseen asiakirjaan.
missä on alkuperäinen Magna Carta?
vuoden 1215 Magna Cartasta on nykyään olemassa neljä alkuperäistä kopiota: yksi Lincolnin katedraalissa, yksi Salisburyn katedraalissa ja kaksi British Museumissa.