Maurice White

Early careered

White syntyi Memphisissä Tennesseessä 19.joulukuuta 1941. Hän kasvoi South Memphisissä, jossa hän asui isoäitinsä kanssa Foote Homes-projekteissa ja oli Booker T Jonesin ja David Porterin lapsuudenystävä. Yhdessä Jonesin kanssa White perusti ”cookin’ little Bandin” opiskellessaan Booker T. Washington High Schoolissa. Hän teki myös usein matkoja Chicagoon vierailla hänen äitinsä, Edna, ja isäpuoli, Verdine Adams, joka oli lääkäri ja satunnaisesti saksofonisti. Teini-ikäisenä White muutti Chicagoon, jossa hän opiskeli Chicagon konservatoriossa ja soitti rumpuja paikallisissa yökerhoissa. Tässä 1962 hän liittyi Jazzmen, opiskelija jazz trio Crane Junior College Chicagossa, Illinois muodostettu Louis Satterfield pasuuna, Charles Handy trumpetti, ja Don Myrick alttosaksofoni. Jazzmiehistä tuli myöhemmin faaraot. Satterfield, White ja Handy siirtyivät chicagolaisen Chess Recordsin studiomuusikoiksi. Chessissä ollessaan hän soitti muun muassa Etta Jamesin, Chuck Berryn, Rotary Connectionin, Junior Wellsin, Sonny Stittin, Muddy Watersin, The Impressionsin, the Dellsin, Betty Everettin, Willie Dixonin, Sugar Pie DeSanton ja Buddy Guyn levyillä. White soitti rumpuja myös Fontella basson kappaleessa ” Rescue Me ”(Satterfieldin ollessa bassossa), Billy Stewartin kappaleessa” Summertime ” ja Jackie Wilsonin (Your Love Keeps Lifting Me) Higher and Higher.

kesäkuussa 1966 hän jätti Chess and the Pharaohs-yhtyeen liittyäkseen Ramsey Lewis trioon korvaten Isaac ”Red” Holtin yhtyeen rumpalina. Holt ja basisti Eldee Young lähtivät perustamaan Young-Holt Unlimited – yhtyettä. Youngin korvasi myös Cleveland Eaton. Trion jäsenenä Maurice soitti useilla heidän albumeillaan. Yksi näistä oli vuoden 1966 Wade in the Water. Albumin kappale ”Hold It Right There”voitti Grammy-palkinnon parhaasta Rhythm & Blues Group Performance, Vocal or Group . Trion kanssa White soitti myös vuoden 1966 The Movie-albumilla ja vuoden 1967 Goin’ Latin-albumilla. Hän esiintyi myös trion vuoden 1968 LPs Dancing in the Street, Up Pops Ramsey Lewis, Mother Nature ’ s Son ja Maiden Voyage-kappaleissa. Yhtyeessä ollessaan White tutustui chicagolaisessa rumpukaupassa afrikkalaiseen peukalopianoon eli kalimbaan. Tämän myötä trion vuoden 1969 LP: n ”Another Voyage” yhteydessä oleva kappale ”Uhuru” sisälsi ensimmäisen levytyksen, jossa White soitti kalimbaa.

vuonna 1969 White jätti Trion ja perusti kahden ystävänsä, Wade Flemonsin ja Don Whiteheadin kanssa lauluryhmän, joka kirjoitti kappaleita Chicagon alueen mainoksiin. Ystävykset saivat levytyssopimuksen Capitol Recordsin kanssa ja kutsuivat itseään nimellä The Salty Peppers. Yhtye menestyi keskilännen alueella kohtalaisesti singlellään ”La La Time”, mutta toinen single” Uh Huh Yeah ” ei menestynyt yhtä hyvin. Tämän jälkeen White muutti Chicagosta Los Angelesiin ja muutti yhtyeen nimen Earth, Wind & Fire, yhtyeen uuden nimen heijastaessa elementtejä hänen astrologisessa kartassaan.

Earth, Wind & FireEdit

Mauricen toimiessa yhtyeen johtajana ja tuottajana useimmilla yhtyeen albumeilla, EWF ansaitsi legendaarisen statuksen voittaen kuusi Grammy-palkintoa 17 ehdokkuudesta, tähden Hollywood Boulevard Walk of Famella ja neljä American Music Awards-palkintoa. Yhtyeen albumeita on myyty maailmanlaajuisesti yli 90 miljoonaa kappaletta. Muita mauricelle yhtyeen jäsenenä myönnettyjä kunnianosoituksia olivat muun muassa pääsy Rock and Roll Hall of Fameen, Vocal Group Hall of Fameen, Songwriters Hall of Fameen ja NAACP Image Awards Hall of Fameen.

White toi Kalimban valtavirran käyttöön liittämällä sen äänen Maan, Tuulen & tulen musiikkiin. Hän oli myös vastuussa ryhmän laajentamisesta niin, että siihen kuului ensin kokonainen torvisektio, ensin Phenix Horns ja sitten Earth, Wind & Fire Horns. Vuoden 1996 aikana Maurice lopetti säännöllisen keikkailun yhtyeen kanssa, mutta esiintyi silti satunnaisesti lavalla. Hän säilytti yhtyeen johdon ja oli edelleen hyvin aktiivinen musiikkibisneksessä tuottaen ja levyttäen yhtyeen ja muiden artistien kanssa.

verkkosivu nimeltä www.Startalk.org perustettiin myös vuonna 1999 Mauricen kunniaksi. Maurice kertoi myöhemmin kärsivänsä jatkuvasti Parkinsonin taudista. Artistit kuten Aerosmithin Steven Tyler, Boyz II Men, Smokey Robinson, Isaac Hayes, Michael Jackson, Eric Clapton ja Rage Against the Machinen Tom Morello lähettivät sivustolle viestejä Whiten puolesta.

EWF: n kanssa hän esiintyi useissa tapahtumissa, kuten vuoden 2004 Grammy-palkintogaalassa Tribute to Funk. Hän esiintyi myös Alicia Keysin kanssa Clive Davisin vuoden 2004 pre-Grammy awards-juhlissa, jossa he esittivät yhtyeen vuoden 1978 hitin ”September”.

Deniece WilliamsEdit

White tuotti yhdessä Charles Stepneyn kanssa Deniece Williamsin debyyttialbumin This Is Niecy, kun Stepney kuoli albumin nauhoitusten aikana. Williams oli Stevie Wonderin yhtyeen Wonderlove entinen taustalaulaja. Albumi oli ensimmäinen Kalimba Productions-tuotantoyhtiölle, jonka White ja Stepney myös perustivat vuonna 1976. Näin Maurice jatkoi enimmäkseen tuottaa LP, joka lopulta julkaistiin elokuussa 1976 Columbia Records. This Is Niecy nousi sijalle 3 Yhdysvaltain Billboard Top Soul Albums ja No. Yhdysvaltain Billboard 200-listan 33. LP: ltä irronnut kappale ”Free” pääsi sijalle 25 Yhdysvaltain Billboard Hot 100-listalla, sijalle 2 Yhdysvaltain Billboard Hot Soul Songs-listalla ja sijalle 1 Britannian Pop Singles-listalla. Tämä on Niecy on myös sertifioitu kultaa Yhdysvalloissa RIAA ja hopeaa Britanniassa BPI.

Maurice toimi myös Williamsin toisen vuoden albumilla ”Songbird”, joka julkaistiin vuonna 1977. Albumi nousi sijalle 23 Yhdysvaltain Billboardin Top Soul Albums-listalla ja sijalle 5 Britannian Blues & Soul Top British Soul Albums-listalla. Single ”Baby, Baby My Love ’s All For You”nousi sijalle 13 Yhdysvaltain Billboard Hot Soul Songs-listalla, sijalle 5 Britannian Blues & Soul Top British Soul Singles-listalla ja sijalle 32 Britannian Pop Singles-listalla.

Williams julkaisi myöhemmin vuoden 1978 That ’ s What Friends Are For Columbia-levymerkillä kalimba Productionsille. Sitten hän julkaisi 1979: N When Love Comes Calling Arc Recordsilla, Mauricen vanity-levymerkillä Columbialla. Hän oli myös vierailevana artistina LP: llä.Albumi nousi Billboardin Top Soul Albums-listan sijalle 27. Single ” I ’ve got the Next Dance” saavutti myös sijan 1 Billboard Dance Club Play-listalla.

Williams julkaisi myös vuoden 1981 My Melodyn ja vuoden 1982 Niecyn ARC Recordsilla. Vuonna 2007 haastattelussa Deniece sanoi: ”rakastin työskentelyä Maurice Whiten kanssa … hän opetti minulle musiikkibisneksen, suunnitelman suunnittelun ja toteutuksen sekä show ’ n.”

The EmotionsEdit

Stax Recordsin ajauduttua taloudellisiin ongelmiin tyttöyhtye The Emotions etsi uutta sopimusta ja löysi sellaisen Columbia Recordsin kanssa. Charles Stepneyn tuottaessa yhdessä Whiten kanssa heidän kolmas studioalbuminsa Flowers julkaistiin vuonna 1976. Albumi nousi Billboardin Top Soul albums-listalla sijalle 5. Flowers on myös sertifioitu kultaa Yhdysvalloissa RIAA.

albumin ”nimikappale” nousi Billboardin Hot Soul Songs-listalla sijalle 16. Toinen single ”I Don’ t Wanna Lose Your Love” pääsi sijalle 4 & 13 Billboardin Dance Club Songs-ja Hot Soul Songs-listoilla.

Charles Stepneyn kuoltua vuonna 1976 White ryhtyi tuottamaan tunteita. Vuoden 1977 aikana yhtye julkaisi jatkoalbuminsa nimeltä Iloitkaa albumi saavutti sijan 1 Billboard Top R&B Albums chart-listalla ja sijan 7 Billboard 200-listalla. RIAA on myös sertifioinut platinaa Yhdysvalloissa.

LP: n mukana tuli single ”Don’ t Ask My neighbours”, joka nousi Billboardin R&B-singlelistan kymmenen parhaan joukkoon.Toinen kappale nimeltä Best Of My Love ” saavutti sijan 1 Billboardin Pop-ja R&B-listoilla. ”Best Of My Love”voitti Grammyn parhaasta R&B-duon tai yhtyeen laulusuorituksesta sekä American Music Awardin Favorite Soul/R&B-singlestä. Best Of My Love on myös saanut Yhdysvalloissa platinalevyn RIAA: n toimesta.

the Emotions julkaisi vuonna 1978 kolmannen Columbia-albuminsa ”Sunbeam”. Albumi nousi Billboard Top Soul Albums-listan sijalle 12 ja Billboard 200-listan sijalle 40. Smile-niminen albumi saavutti sijan 6 Billboardin Hot Soul Songs-listalla. Sunbeam on sertifioitu kultaa Yhdysvalloissa RIAA. The Emotions sai myös American Music Award-ehdokkuuden vuonna 1978 levystä Favorite Soul/R&B-yhtye, Duo tai yhtye.

vuoden 1979 aikana Earth, Wind & Fire teki yhteistyötä The Emotionsin kanssa singlellä ”Boogie Wonderland”. Kappale saavutti sijan 6 Billboard Hot 100-listalla ja sijan 2 Billboard Hot Soul Songs-listalla. Boogie Wonderland on myös sertifioitu kultaa Yhdysvalloissa RIAA. White tuotti tyttöyhtyeen vuoden 1979 LP: n Come into Our World, joka julkaistiin hänen omalla Columbia-levymerkillään ARC Records. Albumi nousi listaykköseksi. Billboardin Top Soul Albums-listan 35. LP-levyn kappale What ’ s the Name of your Love? nousi myös sijalle 30 Billboard Hot R&B Songs-listalla. White oli Grammy-ehdokkaana vuoden tuottajan kategoriassa ei-Klassinen.

tunteet kävivät vieraana maan päällä, tuuli & Firen vuoden 2003 singlellä ”All In The Way”. All in the Way nousi sijalle 13 Billboard Adult R&B Songs-listalla ja sijalle 25 Billboard Adult Contemporary Songs-listalla. Tämä kappale oli mukana EWF: n vuoden 2003 albumilla The Promise, jonka tuotti myös Maurice White.

muiden artistien kanssa

White teki yhteistyötä myös useiden muiden tunnettujen levyttäjien kanssa. Sellaisena hän soitti rumpuja entisen Rotary Connection laulaja Minnie Riperton 1970 debyyttialbumi, Come to My Garden. White jatkoi tuottajana Ramsey Lewisin vuoden 1974 albumilla ”Sun Goddess”. Albumi saavutti No. 1 Billboard Top Soul Albums chart ja No. Billboardin Top Pop Albums-listan 12. Sun Goddess on myös sertifioitu kultaa Yhdysvalloissa RIAA. Hän tuotti myös Charles Stepney Lewisin vuonna 1976 julkaiseman LP: n Salongo. Albumi nousi sijalle 7 Billboard Jazz Albums & sijalle 17 Billboard Top Soul Albums-listalla.

White sävelsi Eumir Deodaton vuoden 1978 studioalbumilla Love Island. Albumi nousi Billboardin Jazz Albums-listalla sijalle 20. Myöhemmin White toimi vastaavana tuottajana R&B-yhtye Pocketsin albumilla Take It on Up, joka julkaistiin vuonna 1978 Columbialla. Albumi ylsi sijalle 22 Billboardin Top R&B Albums-listalla. Tämän jälkeen hän vieraili Deniece Williamsin kanssa Weather Reportin albumilla ”Mr. Gone” vuonna 1978.Albumin julkaisi ARC Records, hänen vanity-levymerkillään Columbiassa. Mr. Gone nousi sijalle 1 Billboardin Jazz Albums-listalla.Myös Weather Reportin seuranta LPs 8:30, Night Passage ja Weather Report julkaistiin kaarella.

White jatkoi yhteistyötä Ramsey Lewisin kanssa vuoden 1980 LP Routes-albumillaan ja gospel-artisti Walter Hawkinsin kanssa vuoden 1980 Grammy-ehdokkuudella albumillaan The Hawkins Family. Lisäksi hän sävelsi Barry Manilowin vuoden 1980 albumilla ”Barry”. Tämä albumi oli sertifioitu platinaa Yhdysvalloissa RIAA hän esiintyi myös vierailevana artistina Tubes 1983 albumi Outside Inside.Myöhemmin White tuotti Jennifer Hollidayn Grammy-ehdokkaana olleen 1983 LP: n Feel My Soul.

White tuotti Barbra Streisandin vuonna 1984 julkaistulla Emotion-albumillaan. Emotion on saanut Yhdysvalloissa platinalevyn RIAA: lta. Hän myös tuotti Ramsey Lewisin vuonna 1985 julkaistulla albumilla ”Fantasy”. Albumi ylsi Cashbox Jazz Albums-listalla sijalle 13.Hän esiintyi vierailevana artistina Lee Ritenourin Grammy-ehdokkaana vuonna 1986 julkaistulla albumilla Earth Run. White on myöhemmin ollut mukana tuottamassa kappaletta a Dreamin vuoden 1986 LP: stä Joyride. Albumi saavutti sijan 3 Billboardin Traditional Jazz Albums-listalla ja sijan 18 Billboardin Top Soul Albums-listalla.

White tuotti myös Neil Diamondin vuonna 1986 julkaistulla albumilla ”Headed for the Future”. Matkalla tulevaisuuteen on sertifioitu kultaa Yhdysvalloissa RIAA. Hän toimi tuottajana Atlantic Starrin kanssa yhtyeen vuoden 1987 LP: llä All in the Name of Love. Albumi on myynyt Yhdysvalloissa platinaa RIAA: n toimesta. Tämän jälkeen hän vieraili Cherin vuoden 1987 omakustanteella LP: llä. Albumi on myynyt Yhdysvalloissa platinaa RIAA: n toimesta. Hän soitti myös lyömäsoittimia ja oli mukana tuottamassa Ramsey Lewisin vuoden 1987 albumia Keys to the City. Albumi nousi Billboardin Top Contemporary Jazz Albums-listalla sijalle 22. White tuotti myös El DeBargen vuonna 1992 ilmestyneellä LP-levyllään In the Storm. Albumi nousi sijalle 22 Blues & Soul Top UK Soul Albums-listalla.

White teki yhteistyötä japanilaisen Dreams Come True-yhtyeen kanssa kahdella kappaleella: ”Wherever You Are ”yhtyeen vuoden 1994 albumilta” Delicious ”ja” Eternity”, joka esiintyi vuoden 1994 animaatioelokuvan ”Joutsenprinsessa” soundtrackilla.

hän tuotti myös Ramsey Lewisin vuoden 1993 albumin ”Sky Islands”. Albumi nousi sijalle 4 Billboardin Contemporary Jazz Albums-listalla ja sijalle 6 Billboardin Top Jazz Albums-listalla. Hän esiintyi myös Marcus Millerin vuoden 1993 albumilla ”The Sun Don ’t Lie”. Albumi nousi Billboardin Jazz Albums-listalla sijalle 10.White ryhtyi tuottamaan jazzyhtye Urban Knightsin debyyttialbumia, jonka GRP Records julkaisi vuonna 1995. Urban Knights I: ssä esiintyivät Ramsey Lewis, lyömäsoittaja Omar Hakim, trumpetisti Freddie Hubbard, the Emotions ja saksofonisti Grover Washington Jr.. Albumi nousi Billboardin Jazz Albums-listalla sijalle 5.Samana vuonna hän esiintyi myös brittiläisen soul-yhtye D ’ Olfluencen singlellä Midnite. Kappale ylsi sijalle 17 Britannian R&B-singlelistalla.

vuoden 1996 aikana White perusti myös oman levy-yhtiön nimeltä Kalimba Records. Urban Knightsin toisen vuoden albumi Urban Knights II oli jälleen Mauricen tuottama. Urban Knights II: ssa esiintyivät Ramsey Lewis, Paulinho Da Costa, Verdine White, laulaja-lauluntekijä ja kitaristi Jonathan Butler sekä jazzsaksofonisti Najee. Albumi nousi Billboardin Jazz Albums-listalla sijalle 7. White sovitti myös brittiläisen tyttöbändin Cleopatran vuonna 1998 julkaistulle albumille Comin’ Atcha!. Comin ’ Atcha nousi Britannian albumilistan sijalle 20 ja sai Britanniassa BPI: n myöntämän hopean.

White tuotti myös saksofonisti Paul Taylorin vuoden 2000 LP-levyn Undercover. Albumi nousi Billboardin Jazz Albums-listalla sijalle 6. Hän oli myös vierailevana artistina jazzsaksofonisti Kirk Whalumin albumilla Into My soul vuonna 2003. White vieraili myös ranskalaisen jazzyhtye Nojazzin kanssa kappaleilla ”Nobody Else” ja ”Kool” heidän vuoden 2006 albumillaan Have Fun. ”Kool” oli ensimmäinen kerta, kun White teki yhteistyötä ystävänsä Stevie Wonderin kanssa.

White toimi vastaavana tuottajana EWF: n tribuuttialbumilla Interpretations: Celebrating the Music of Earth, Wind & Fire, jonka Stax Records julkaisi maaliskuussa 2007. Albumi nousi listaykköseksi. Billboardin Top R&B/Hip-Hop Albums-listalla 28. LP: llä esiintyi artisteja kuten Chaka Khan, Musiq Soulchild, Mint Condition, Kirk Franklin ja Angie Stone. Kirk Franklinin syyskuussa tekemä cover saavutti sijan 17 Billboard Adult R&B Songs-listalla ja sijan 26 Billboard Hot Gospel Songs-listalla. Myös dwelen uusintaversio kappaleesta ”That’ s The Way Of The World” ja Meshell Ndegeocellon cover kappaleesta ”Fantasy” olivat molemmat Grammy-ehdokkaina parhaasta Urban/Alternative Performance-kategoriassa.

White tuotti jazzmuusikko Brian Culbertsonin albumin Bringing Back The Funk, joka julkaistiin vuonna 2008 levymerkillä GRP Records. Bringing Back The Funk nousi Billboardin Jazz Albums-listalla sijalle 3 ja Top R&B/Hip Hop Albums-listalla sijalle 18. Albumilla vieraili vierailevia artisteja kuten Ray Parker Jr., Sheldon Reynolds, Bootsy Collins, Larry Graham, Ledisi, Ronnie Laws, Musiq Soulchild, Bernie Worrell, Maceo Parker, Larry Dunn ja Gerald Albright. Always Remember-niminen kappale albumilta pääsi sijalle 1 Billboardin Smooth Jazz Songs-listalla. Culbertson paljasti haastattelussa olevansa ”…yhä epäuskossa. Olen oppinut (Mauricelta) niin paljon, ja hän itse asiassa sanoi oppineensa minulta paljon. Oli uskomatonta työskennellä hänen kanssaan.”

sooloalbumi

vuoden 1985 aikana White julkaisi sooloalbumin Columbialla. The Guardianin Robin Denselow kutsui albumia ”reheväksi kokoelmaksi itse tuotettuja tanssikappaleita ja satunnaista balladia, jossa syntikat ja rumpujen ohjelmointi ovat moitteettomasti paikoillaan ja laulu yhtä tyylikästä kuin koskaan”. Muusikko J. D. Considine sanoi myös, että ” ottaen huomioon hänen asemansa Earth, Wind & Fire ’ s Shining Starina, ei tule yllätyksenä, että Whiten ensimmäinen sooloprojekti kuulostaa paljon klassiselta EW&F: tiukalta, keskittyneeltä ja iskevältä. Mutta vaikka White muistaa upottaa koukun jokaiseen säkeistöön ja kertosäkeeseen, painopiste on tässä hienovaraisuudessa ja hienostuneisuudessa, kun hän työskentelee tiensä r&B perusasioista,”Switch On Your Radio” – studiomekaniikasta ”Stand By Me” – kappaleen muunneltuun doo wopiin, jossa on käsityötunne, joka tekee slicknessistä epäolennaisen”. Albumi nousi Billboardin Top Soul Albums-listan sijalle 12. LP: llä oli cover-versio Ben E. Kingin kappaleesta ”Stand by Me”, jossa vieraili jazzsaksofonisti Gerald Albright.

Whiten versio kappaleesta ”Stand by Me” sai Ei. Sijalle Billboard Hot Soul Singles-listalla ja sijalle 11 Billboard Adult Contemporary Songs-listalla.

toinen kappale albumilta nimeltään ”I Need You” nousi sijalle 20 Billboardin Adult Contemporary Songs-listalla ja sijalle 30 Billboardin Hot Soul Singles-listalla.

Screen ja stageEdit

White kirjoitti ja tuotti kappaleet elokuviin Coming to America, A Low Down Dirty Shame ja Gatchaman OVA. Hän sävelsi myös musiikkia televisiosarjaan Life Is Wild. Vuonna 2006 hän työskenteli Gregory Hinesin veljen Mauricen kanssa Broadway-näytelmässä Hot Feet. White ja Allee Willis kirjoittivat näytelmään myös useita uusia kappaleita.

elokuvassa BAADASSSSS!, näyttelijä Khalil Kain esitti nuorta Maurice Whitea, joka johti maan varhaista inkarnaatiota, tuulta & tulta. Vuoden 2004 Sundancen elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut elokuva perustuu Melvin Van Peeblesin kamppailuun Sweet Sweetbackin Baadasssss-kappaleen kuvaamisesta ja levittämisestä. Hänen poikansa Mario Van Peebles sekä ohjasi elokuvan että esitti pääroolissa isäänsä. White voitti myös ASCAP-palkinnon ”That’ s The Way Of The World” – komediasarjan tunnuskappaleena.