1990-1994: BeginningsEdit
saatuaan ystävältään edullisen Casio-koskettimiston, newyorkilainen Brooklyn aloitti musiikin säveltämisen 17-vuotiaana. Jo 1980-luvun alun R&B-artistien kuten Patrice Rushenin, S. O. S. Bandin ja Rose Roycen tavaramerkiksi kuvaileman”jheri curl Soulin”ihailijana Maxwell alkoi opetella soittamaan erilaisia instrumentteja. Hänen mukaansa 1980-luvun alun R&B sisälsi ”täydellisen yhdistelmän atk-instrumentaatiota ja live-tunnelmaa”, ja että tyylilajin dynamiikka katosi myöhemmin hip hopin vaikutuksesta R&B. Huolimatta edessään pilkkaa luokkatoverit on ujo ja hankala, hän eteni ja jatkoi kehittää musiikillisia kykyjä, ja hän hyväksyi myös näyttää enemmän boheemi tyyli ulospäin hänen vaatteet, kasvaa pitkä pulisongit ja kerroit hänen hiukset kasvavat villisti ja kammattu äärimmäiseen tyyliin, tai joskus laittaa hiukset pitkä ohut punokset.
vaikutti aluksi 1980-luvun alun urban R&B, mutta Maxwell eteni nopeasti, ja vuoteen 1991 mennessä hän esiintyi New Yorkin klubeilla. Maxwell pääsi 24 kappaleen äänitysstudioon ja alkoi äänittää kappaleita demonauhalle, jota hän kiersi ystäviensä keskuudessa. Demo herätti kiinnostusta, ja hänen virallinen debyyttikonserttinsa Manhattan-yökerhossa Nell ’ s veti yleisöä. Seuraavien kahden vuoden aikana Maxwell kirjoitti ja äänitti yli kolmesataa kappaletta ja soitti usein pienillä esiintymispaikoilla ympäri New Yorkia. Maxwellin esitykset herättivät edelleen kiinnostusta ja lisäsivät kohua hänestä, ja Vibe-lehden toimittaja kutsui häntä ”seuraavaksi prinssiksi”, joka osallistui yhteen hänen esityksistään. Saavutettuaan huomattavan maineen Maxwell solmi levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa vuonna 1994. Hän otti toisen nimensä nimimerkiksi kunnioituksesta perheensä yksityisyyttä kohtaan.
1994-1997: Maxwellin Urban Hang SuiteEdit
Maxwell aloitti yhteistyön lauluntekijä Leon Waren ja maineikkaan kitaristi Wah Wah Watsonin kanssa ja levytti debyyttinsä Maxwellin Urban Hang Suitessa 1990-luvun puolivälissä. albumin äänitykset tapahtuivat vuosina 1994 ja 1995 Electric Lady Studios, RPM Studios, Sorcerer Studios ja Chung King Studios New Yorkissa sekä CRC Studios Chicagossa, Illinoisissa.Kun albumin tuotanto oli saatu päätökseen vuonna 1995, lopputuote esiteltiin Columbia Recordsille saman vuoden keväällä. Albumi kuitenkin hyllytettiin lähes vuodeksi johtuen ongelmista Columbian johdon kanssa, levy-yhtiön laajasta uudelleenjärjestelystä ja levy-yhtiön johdon epäilyistä albumin kaupallisesta potentiaalista.
ongelmia tämän tiedoston soitossa? Katso media help.
aluksi albumi sai kaupallista kiinnostusta hitaasti. Huhtikuuta 1996 albumi debytoi Top R&B/Hip-Hop Albums-listalla sijalla 38. Elokuusta lokakuuhun 1996 Maxwellin Urban Hang Suite koki listakasvua sekä Top R&B/Hip-Hop Albums-listalla että Billboard 200-listalla ollen parhaimmillaan sijalla kahdeksan edellisellä ja sijalla 36 jälkimmäisellä. Se vietti Billboard 200-listalla seitsemänkymmentäkahdeksan viikkoa. Siitä tuli Top 30-hitti Isossa-Britanniassa.Albumi nousi myöhemmin Time-lehden, Rolling Stonen ja USA Todayn listoilla yhdeksi vuoden top-10 parhaista albumeista. ja oli myös ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi parhaasta R&B-albumista 39.Grammy-palkintogaalassa häviten palkinnon Tony Rich Projectin sanoille.
albumilta julkaistiin neljä singleä. Ensimmäisenä singlenä julkaistiin ”…Til the Cops Come Knockin'”, debytoi Hot R&B/Hip-Hop Singles & kappaleet sijalla 87 toukokuussa 1996. Korkeimmillaan single oli sijalla 79, ja se vietti listalla 12 viikkoa. Toinen single, ”Ascension (Don’ t Ever Wonder)”, debytoi Hot R&B/Hip-Hop Singles & kappaleet elokuussa 1996 sijalla 11 ollen lopulta sijalla kahdeksan. Se vietti kahdeksantoista viikkoa Billboard Hot 100-listalla ollen parhaimmillaan sijalla 36 28. syyskuuta 1996. Kolmas single ”Sumthin’ Sumthin ’” nousi Hot Dance Music/Maxi-Singles-myyntilistalla sijalle 22. Albumin neljäs single ” Suitelady (The Proposal Jam)” pääsi Hot R&B/Hip-Hop Airplay component chart-listalle toukokuussa 1997 ollen korkeimmillaan sijalla 64. (Maxwell antoi kappaleen ”Segurança (Security)” Red Hot Organizationin tuottamalle AIDS-benefit-albumille ”Red Hot + Rio”.)
Maxwell julkaisi sarjan EP: itä, joka sisälsi erilaisia versioita hänen kappaleistaan Maxwellin Urban Hang Suitesta, mukaan lukien ”…Til the Cops Come Knockin'”, ”Ascension (Don’ t Ever Wonder)”, ”Whenever Wherever Whatever” ja ”Sumthin’Sumthin'”. Nämä EP: t julkaistiin uudelleen vuonna 2019. ”Sumthin ’ Sumthin’: Mellosmoothe” ilmestyi Loves Jonesin soundtrackille maaliskuussa 1997.
vaikka hän oli julkaissut vain yhden albumin, musiikkivideokanava MTV näki hänen kasvavan suosionsa ja pyysi häntä nauhoittamaan jakson konserttisarjasta MTV Unplugged New Yorkissa. Kesäkuuta 1997, ja hän esitti omia kappaleitaan sekä covereita Kate Bushin (”This Woman ’ s Work”) ja Nine Inch Nailsin (”Closer”) kappaleista. (Valitettavasti hän otti yhteen levy-yhtiönsä kanssa siitä, että hänen sessionsa kokonainen albumi julkaistiin, minkä seurauksena julkaistiin vain laajennettu play, tai EP sen sijaan, joka sisältää seitsemän kappaletta.) MTV Unplugged-esityksen”…Til the Cops Come Knockin” oli mukana bonuskappaleena kansainvälisellä julkaisulla. Jakso MTV Unplugged ensimmäinen esitettiin verkossa Heinäkuuta 22, 1997.
1998-2002: Embrya ja NowEdit
Maxwellin toinen studioalbumi ”Embrya” julkaistiin 30.kesäkuuta 1998, ja julkaisunsa jälkeen se sai huomiota nykymusiikkikriitikoilta. Albumi sai ristiriitaista kritiikkiä ” ankeammasta soundistaan.”Sisäisellä keskittymisellään ja esoteerisilla urillaan albumi toimi lähtölaukauksena Maxwellille, joka ei katunut maineensa vaarantamista urbaanien kuuntelijoiden keskuudessa haastavamman levyn vuoksi. Albumi koki samanlaisen kriittisen takaiskun kuin muiden artistien työ, joka rikkoi heidän edellisten julkaisujensa menestyskaavoja pakottavampien projektien hyväksi, joita nyt kutsutaan ” neo-souliksi.”Vuonna 1999 se voitti Soul Train Music Award-palkinnon parhaasta miespuolisesta Soul/R&B-albumista. Allmusicin retrospektiivisessä katsauksessa Stephen Thomas Erlewine kirjoitti, että Maxwell ”liioittelee kappaleitaan ideoilla, jotka eivät johda mihinkään” ja kutsui Embryaa ”hieman toisen vuoden kompuroinniksi, vaikkakin sellaiseksi, jossa oli lupaavia hetkiä.”Arion Berger kirjoitti Rolling Stonen Albumioppaaseen (2004), että kappaleet olivat yksitoikkoisia ja kutsui albumia ”epäkeskeiseksi ja teennäiseksi … täynnä yliampuvia, allekirjoitettuja lauluja, – joilla on hämäriä, hienoja otsikoita, – jotka pyörivät seksuaalisen gnostilaisuuden ympärillä.”Kriitikot ovat sittemmin arvioineet Embryan Alternative R&B: n mullistavaksi edelläkävijäksi, ja Columbia Records julkaisi albumin uudelleen vuonna 2018 sen 20-vuotisjuhlavuonna.
negatiivisesta lehdistöstä huolimatta albumi myi yli miljoona kappaletta ja keräsi Maxwellille uuden vaihtoehtoisen fanijoukon, mutta hämmensi perinteisiä kaupunkilaisia kuluttajia.26.toukokuuta 1999 Recording Industry Association of America (RIAA) myönsi albumille platinalevyn. Embrya oli ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi parhaasta R&B-albumista häviten toiselle neo-soul-artistille Erykah Badun Baduizmille (1997).Myöhemmin samana vuonna hän julkaisi R. Kellyn kirjoittaman singlen ”Fortunate”, joka oli mukana vuoden 1999 ”Life” – elokuvan soundtrackilla. Single nousi Billboard-lehden Hot R&B/Hip-Hop Singles and Tracks-listan kärkeen. Kappale on Maxwellin menestynein single ja se oli Billboardin listaykkönen r&b-single vuodelta 1999.
Now on Maxwellin kolmas albumi, joka julkaistiin 14.elokuuta 2001 Columbia Recordsilla Yhdysvalloissa. Edellisen albuminsa haalean radiosuosion jälkeen Maxwell on kertonut tunteneensa olonsa mukavammaksi taiteellisen suuntansa kanssa uuden albuminsa teossa, joka ei esitä hänen aiemman työnsä käsitteellistä tyyliä. Albumi myi Yhdysvalloissa ensimmäisellä viikolla SoundScanin mukaan yli 296 000 kappaletta, mikä toi hänelle ensimmäisen listaykkösalbuminsa. Albumi myi myöhemmin platinaa RIAA: n toimesta. ”Lifetime” oli albumin toinen single. Se nousi viiden parhaan joukkoon Billboardin R&B/Hip-Hop songs-listalla ja ylsi Billboard Hot 100-listalla sijalle 22. Kolmas single albumilta,” This Woman ’s Work”, Maxwellin live staple, nousi Billboard Hot 100-listan sijalle 58 ja Hot R&B/Hip-Hop Songs-listan sijalle 16. Jälleen kerran, huolimatta kritiikistä Maxwellin lauluntekoa kohtaan, La Weekly totesi ”nyt on pettymys vuoden 1996 Maxwellin Urban Hang Suiten ja sen 1998 jatko-osan Embryan vanavedessä.”Sai nyt yleisesti positiivisia arvosteluja musiikkikriitikoilta, perustuen Metacriticin yhteenlaskettuun pistemäärään 78/100.Albumi oli Maxwellin viimeinen julkaisu ennen kuin hän piti pitkän tauon esiintymisestä.
2003-2010: Blacksummersin nightedit
uuden albumin äänitykset tapahtuivat vuosina 2007-2009 Chung King -, Bowery Digital-ja Platinum Sound Recording-studioilla New Yorkissa. Albumin tuottivat kokonaan Maxwell ja muusikko Hod David. Albumin oli määrä toimia hänen suunnitellun albumitrilogiansa ensimmäisenä osana.
tänä aikana ja oltuaan seitsemän vuotta esiintymättä, hän esiintyi yllätysvieraana vuoden 2008 BET Awards-gaalassa, jossa hän esitti kappaleen ”Simply Beautiful” kunnianosoituksena soul-laulaja Al Greenille, järkyttäville faneille ja yleisölle hänen kyvyllään esiintyä edelleen hyvin, mutta myös hänen uudella ilmeellään, hänen tavaramerkkinsä rastat ja porsaankyljys sideburns gone, joka korvattiin rennommalla ja kypsemmällä ilmeellä.
albumi BLACKsummers ’ Night julkaistiin 7.heinäkuuta 2009, ja se sai maailmanlaajuista suosiota musiikkikriitikoilta. Kaupallisesti albumi oli menestys, debytoi numero yksi US Billboard 200 kaavion heinäkuussa 2009, ensimmäisen viikon myynti 316,000 kappaletta, palvelee Maxwell korkein ensimmäisen viikon myynti.
albumilta julkaistiin neljä singleä. Johdantosingle ”Pretty Wings”debytoi ykkösenä Yhdysvaltain Billboard Hot R&B/Hip-Hop Songs-listalla viettäen lopulta 47 viikkoa listalla. Se vietti myös 18 viikkoa ja oli korkeimmillaan sijalla 33 Hot 100-listalla ja sijalla 12 Sen Radio Songs component chart-listalla. Toinen single ”Bad Habits”nousi Hot R&B/Hip-Hop Songs-listan neljännelle sijalle viettäen 46 viikkoa listalla. Se nousi Hot 100-listan sijalle 71, Radio Songs-listan sijalle 38 ja Hot Dance Club Songs-listan sijalle 16. Kolmas single ”Cold”vietti viikon Hot R&B/Hip-Hop Songs-listalla sijalla 62. Albumin neljäs single ”Fistful of Tears”vietti 24 viikkoa Hot R&B/Hip-Hop Songs-listalla sijoittuen parhaimmillaan sijalle 11. Kappale sijoittui Hot 100-listan sijalle 94 ja Radio Songs-listan sijalle 63. Maxwell sai kuusi ehdokkuutta Vuoden 2010 Grammy-gaalassa, voittaen ”Best R&B Album” elokuvasta BLACKsummers ’ Night ja ”Best Male R&B Vocal Performance” kappaleesta ”Pretty Wings.””Pretty Wings” oli ehdolla ”vuoden lauluksi”, jonka Maxwell kirjoitti kustannuksellaan moniker Musze.
2011-2017: blackSUMMERS ’ nightedit
17. huhtikuuta 2012 Maxwell ilmoitti lähtevänsä yksitoista-osaisen yhtyeensä kanssa kuuden päivän kiertueelle, MaxwellTwoNight-M2N tour 2012-two nights in three cities (20.Heinäkuuta ja 21. heinäkuuta); Atlanta, Georgia – Phillips Arena (27. heinäkuuta ja 28. heinäkuuta); ja Newark, New Jersey – the Prudential Center (3. elokuuta ja 4. elokuuta). Maxwellin oli määrä esittää diskografiansa kokonaisuudessaan. Kiertueen ensimmäisenä päivänä Maxwellin oli määrä esittää kappaleita ensimmäiseltä albumiltaan Maxwellin Urban Hang Suite ja toiselta albumiltaan Embrya. Kiertueen toisena päivänä Maxwellin oli määrä esiintyä kolmannen ja neljännen albuminsa Now ja BLACKsummer ’ snight kanssa. Maxwellin oli määrä tehdä ensiesiintymisensä BLACKsummer ’ s Night-trilogiansa koskaan esittämättömissä kappaleissa. se ilmoitettiin myös, että tuotot M2N tour kauppatavaraa tukisi ”Obama-Biden 2012” uudelleen vaalikampanja. Kiertue kuitenkin peruttiin äänivuodon vuoksi.
kahden vuoden ajoittaisen esiintymisen ja suunnittelun jälkeen hän paljasti Rolling Stone-lehden haastattelussa toukokuussa 2014 työstäneensä viidettä studioalbumiaan ”viimeiset kolme vuotta” ja levyttäneensä Miamissa. Joulukuuta 2014 Maxwell ilmoitti yhteisöpalvelu Twitterissä, että hänen trilogiansa blackSUMMERS ’ Nightin toinen osa tulisi joskus talvella 2015.
7.huhtikuuta 2016 Maxwell julkaisi ensimmäisen soolosinglensä 6 vuoteen nimeltään ”Lake by the Ocean” ja paljasti myös kauan odotetun viidennen albuminsa blackSUMMERS ’ Nightin. Hän esitti sen The Late Show with Stephen Colbert-ohjelmassa 5. toukokuuta 2016. Se oli hänen ensimmäinen televisioesiintymisensä seitsemään vuoteen.
täyspitkä albumi julkaistiin 1.heinäkuuta 2016 ja se nousi Billboard 200-listan kolmannelle sijalle keräten samalla laajaa suosiota kriitikoilta.
2018-present: NightEdit
lokakuussa 2018 Maxwell julkaisi singlen ”Shame”, jonka hän sanoi olevan esimakua hänen tulevasta albumistaan Night, joka oli hänen albumitrilogiansa viimeinen osa. Huhtikuussa 2019, kun Maxwell oli uudelleenjulkaisemassa aikaisempia EP-levyjään digitaalisessa muodossa, hän kertoi suunnittelevansa sarjan esityksiä vuoden 2019 puoliväliin. Maxwellilla oli syyskuussa 2019 Yhdysvaltain kansallisen sinfoniaorkesterin tukema peräkkäinen neljän yön Konsertti Kennedy Centerissä.