Pääartikkeli: Kristillinen Mietiskely
itäisessä kristinuskossa kontemplaatio (Theoria) tarkoittaa kirjaimellisesti Jumalan näkemistä tai näkemystä Jumalasta. Jumalan näkemisen tila eli yhteys Jumalaan tunnetaan nimellä theoria. Hesykasmin askeettisessa perinteessä harjoitetaan teosis-prosessia, joka johtaa siihen Jumalan yhteyteen, joka tunnetaan nimellä theoria. Hesykasmi on sydämen ja mielen yhteensovittamista yhdeksi asiaksi (katso nous).
Contemplation ilmaistaan itäisessä ortodoksisuudessa asteina, jotka on katettu Pyhän Johannes Climacuksen jumalallisen nousun tikapuilla. Prosessia, jossa synnin vanhasta ihmisestä tulee Jumalan vastasyntynyt lapsi ja todellinen luontomme on hyvä ja jumalallinen, kutsutaan Teoosiksi.
tämä tarkoittaa sitä, että kun joku on Jumalan läsnä, jumaloituneena hänen kanssaan, niin hän voi alkaa kunnolla ymmärtää ja siellä ”mietiskellä” Jumalaa. Tämä kontemplaation muoto on saada ja käydä läpi todellinen kokemus eikä rationaalinen tai perusteltu käsitys teoriasta (katso Gnosis). Siinä missä rationaalisessa ajattelussa käytetään logiikkaa ymmärtämiseen, Jumalan kanssa tehdään päinvastoin (KS. myös Apofaattinen teologia).
anonyymisti 1300 – luvun englantilaisessa mietiskelevässä teoksessa The Cloud of Unknowing tehdään selväksi, että sen harjoitusmuoto ei ole älyn teko, vaan eräänlainen transsendentti ’näkeminen’ mielen tavanomaisten toimintojen ulkopuolella – ”kun ensimmäistä kertaa harjoittelet mietiskelyä, koet pimeyden, kuin tietämättömyyden pilvi. Et tiedä, mikä tämä on… tämä pimeys ja pilvi ovat aina Sinun ja Jumalasi välissä… ne estävät sinua aina näkemästä häntä selvästi älysi ymmärryksen valossa ja estävät sinua tuntemasta häntä täysin rakkauden suloisuudessa tunteissasi. Joten muista tehdä kotisi tässä pimeydessä… Emme voi ajatella tietämme Jumalan luo… siksi olen valmis hylkäämään kaiken, minkä tiedän, rakastamaan sitä, mitä en voi ajatella. Häntä voi rakastaa, mutta ei ajatella.”
läntisen kristinuskon piirissä Mietiskely liittyy usein mystiikkaan sellaisena kuin se ilmenee mystisten teologien kuten Teresa Avilan ja Johannes Ristin teologien teoksissa sekä Margery Kempen, Augustine Bakerin ja Thomas Mertonin kirjoituksissa.
Dom Cuthbert Butler toteaa, että Mietiskely oli termi, jota Latinalaisessa kirkossa käytettiin tarkoittamaan mystiikkaa, ja ”’mystiikka’ on melko moderni sana”.
mietiskelyllä
kristinuskossa kontemplaatiolla tarkoitetaan sisällötöntä mieltä, joka on suunnattu tietoisuuteen Jumalasta elävänä todellisuutena. Tämä vastaa jollain tavalla sitä, mitä itämaisessa uskonnossa kutsutaan samadhiksi. Mietiskely taas viittasi monien vuosisatojen ajan länsimaisessa kirkossa kognitiivisesti aktiivisempiin harjoituksiin, kuten Raamatun kohtausten visualisointiin kuten Ignatian harjoituksissa tai lectio divinassa, jossa harjoittaja ”kuuntelee Raamatun tekstiä ’sydämen korvalla’, ikään kuin hän olisi keskustelussa Jumalan kanssa, ja Jumala ehdottaa keskustelun aiheita.”
katolisessa kristinuskossa kontemplaatiolle annetaan merkitystä. Katolisen kirkon ”malliteologi” St. Tuomas Akvinolainen kirjoitti: ”ihmisyhteisön hyväksi on välttämätöntä, että on ihmisiä, jotka omistautuvat mietiskelyyn.”Yksi hänen opetuslapsistaan, Josef Pieper, sanoi:” sillä Mietiskely säilyttää ihmisyhteiskunnan keskellä totuuden, joka on yhtä aikaa hyödytön ja kaiken mahdollisen käytön mittapuu; niin on myös Mietiskely, joka pitää tosi tarkoituksen näkyvillä, antaa merkityksen jokaiselle elämän käytännölliselle teolle.”Paavi Johannes Paavali II Apostolisessa kirjeessä” Rosarium Virginis Mariae ”viittasi nimenomaan katoliseen pyhään Rukousnauhaan” upeasti mietiskelevänä rukouksena ”ja sanoi, että” luonteensa vuoksi rukousnauhan lausuminen vaatii hiljaista rytmiä ja viipyvää tahtia, auttaen yksilöä meditoimaan Herran elämän mysteereitä hänen silmillään, joka oli lähimpänä Herraa. Tällä tavalla paljastetaan näiden mysteerien mittaamattomat rikkaudet.”
Akvinolaisen mukaan korkein elämänmuoto on kontemplatiivi, joka viestii kontemplaation hedelmistä muille, koska se perustuu kontemplaation runsauteen (contemplari et contemplata aliis tradere) (ST, III, Q. 40, A. 1, Ad 2).