vaikka nykyaikainen osuustoimintaliike on ollut olemassa yli sataviisikymmentä vuotta-ja sen juuret ulottuvat vielä kauemmas historiaan — co — op: n liiketoimintamalli on saanut viime vuosina uutta huomiota, Viimeksi YK: n nimettyä vuoden 2012 kansainväliseksi Osuustoimintavuodeksi.
osuuskuntaa voidaan käyttää lähes mihin tahansa tarkoitukseen: jonkin tarpeen täyttämiseen, tuotteen tai palvelun hankkimiseen, tuotteen tai palvelun tuottamiseen tai työpaikan turvaamiseen. Useimmat osuuskunnat keskittyvät johonkin näistä toiminnoista, mutta monet niistä liittyvät näiden toimintojen yhdistelmään. Osuuskunnat toimivat eri puolilla maailmaa kaikilla talouden aloilla maatalous-ja kalatalousosuuskunnista elintarvikeosuuskuntiin, teollisuudesta rahoituspalveluihin, terveydenhuollosta taiteeseen. Pienimuotoisista yhteisöistä miljoonayrityksiin, osuuskuntiin kuuluu lähes miljardi jäsentä ja ne työllistävät 100 miljoonaa naista ja miestä (enemmän kuin monikansalliset yritykset).
osuuskunnan tekee ainutlaatuiseksi se, että sen omistavat ja demokraattisesti hallitsevat sen jäsenet, ihmiset, jotka käyttävät sen tuotteita tai palveluja tai ovat yrityksen palveluksessa. Yrityksen tarkoituksena se ei kerätä voittoa sijoittajille, mutta täyttää tavoitteet ja toiveet sen jäsenten. Tästä syystä osuuskunnan tuottama ylijäämä investoidaan uudelleen liiketoimintaan tai palautetaan jäsenille heidän palveluidensa käytön perusteella. Osuuskunnan jäsenyys saadaan ostamalla jäsenosake liiketoiminnasta, jonka arvo ei muutu (toisin kuin pörssiyhtiöt) ja joka oikeuttaa jäsenelle yhden äänen asioissa, jotka tulevat jäsenten käsiteltäviksi.
monissa maissa hallitus on järjestänyt osuuskunnat uudelleen, koska ne ovat antaneet ainutlaatuisen panoksensa yhteisön kehittämiseen. Esimerkiksi Italian perustuslaissa ” tunnustetaan yhteistyön yhteiskunnallinen tehtävä keskinäisen avun muotona, jolla ei ole mitään yksityistä keinottelua.”Yhdysvalloissa liittovaltio on edistänyt osuustoiminnallista liiketoimintamallia monilla talouden aloilla, kuten maaseudun sähkö-ja tietoliikenteessä, asumisessa ja maataloudessa. Yhdysvaltain maatalousministeriö määrittelee osuuskunnan ” käyttäjän omistamaksi, käyttäjän ohjailemaksi liiketoiminnaksi, joka jakaa hyödyn käytön perusteella.”
vuonna 1893 johtajat ympäri maailmaa perustivat International Co-operative Alliancen (ICA) tavoitteenaan määritellä co-op: n liiketoimintamalli, edistää sen käyttöä ympäri maailmaa ja puolustaa ainutlaatuisia arvoja ja periaatteita, jotka tekevät osuuskunnista elinkelpoisen vaihtoehdon tavalliselle liiketoiminnalle. Vuonna 1995 ICA loi tämän päivityksen osuuskunta-identiteettiin:
määritelmä
osuuskunta on itsenäinen henkilöiden yhteenliittymä, joka on liittynyt vapaaehtoisesti täyttämään yhteisiä taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeitaan ja pyrkimyksiään yhteisomistuksessa olevan ja demokraattisesti valvotun yrityksen kautta.
arvot
osuuskunnat perustuvat omatoimisuuden, omavastuun, demokratian, tasa-arvon, tasapuolisuuden ja solidaarisuuden arvoihin. Perustajiensa perinteessä osuuskunnan jäsenet uskovat rehellisyyden, avoimuuden, sosiaalisen vastuun ja toisista välittämisen eettisiin arvoihin.
periaatteet
osuuskunnan periaatteet ovat ohjeita, joilla osuuskunnat toteuttavat arvojaan käytännössä.
1. Vapaaehtoinen & avoin jäsenyys. Osuuskunnat ovat vapaaehtoisjärjestöjä, jotka ovat avoimia kaikille henkilöille, jotka voivat käyttää niiden palveluja ja jotka ovat halukkaita kantamaan jäsenyyden mukanaan tuomat vastuut ilman sukupuoleen, yhteiskuntaan, rotuun, poliittiseen tai uskonnolliseen syrjintään perustuvaa syrjintää.
2. Demokraattinen Jäsenvalvonta. Osuuskunnat ovat jäsentensä hallitsemia demokraattisia järjestöjä, jotka osallistuvat aktiivisesti politiikkansa määrittelyyn ja päätöksentekoon. Kansanedustajina toimivat miehet ja naiset ovat tilivelvollisia jäsenistölle. Perusosuuskunnissa Jäsenillä on yhtäläinen äänioikeus (yksi jäsen, yksi ääni) ja myös muiden tasojen osuuskunnat on järjestetty demokraattisesti.
3. Jäsen Taloudellinen Osallistuminen. Jäsenet osallistuvat tasapuolisesti ja demokraattisesti osuuskuntansa pääomaan. Ainakin osa tuosta pääomasta on yleensä osuuskunnan yhteistä omaisuutta. Jäsenet saavat yleensä rajoitetun korvauksen, jos sellaisia on, jäsenyyden ehtona merkitystä pääomasta. Jäsenet jakavat ylijäämiä mihin tahansa tai kaikkiin seuraaviin tarkoituksiin: osuuskunnan kehittämiseen mahdollisesti perustamalla varantoja, joista ainakin osa olisi jakamattomia, jäsenten hyödyttämiseen suhteessa heidän osuuskunnan kanssa tekemiinsä liiketoimiin ja muiden jäsenten hyväksymien toimien tukemiseen.
4. Autonomia & itsenäisyys. Osuuskunnat ovat itsenäisiä, jäsentensä hallitsemia omatoimiorganisaatioita. Jos ne tekevät sopimuksia muiden järjestöjen, kuten hallitusten, kanssa tai hankkivat pääomaa ulkoisista lähteistä, ne tekevät sen ehdoilla, joilla varmistetaan niiden jäsenten demokraattinen valvonta ja säilytetään niiden yhteistyövaltainen itsemääräämisoikeus.
5. Koulutus & tiedot. Osuuskunnat tarjoavat koulutusta jäsenilleen, luottamushenkilöilleen, johtajilleen ja työntekijöilleen, jotta he voivat osallistua tehokkaasti osuuskuntiensa kehittämiseen. Ne kertovat suurelle yleisölle – erityisesti nuorille ja mielipidevaikuttajille – yhteistyön luonteesta ja hyödyistä.
6. Osuuskuntien välinen yhteistyö. Osuuskunnat palvelevat jäseniään tehokkaimmin ja vahvistavat osuustoimintaliikettä tekemällä yhteistyötä paikallisten, kansallisten, alueellisten ja kansainvälisten rakenteiden kautta.
7. Huoli yhteisöllisyydestä. Osuuskunnat toimivat yhteisöjensä kestävän kehityksen puolesta jäsentensä hyväksymillä politiikoilla.
lisätietoja löytyy kansainvälisen Osuustoimintaliiton verkkosivuilta, www.ica.coop.