miksi Afrikka on niin köyhä? Kysyit Googlelta-tässä vastaus

nyt tässä kysymys, joka vaatii vastauksen. Miksi maailman rikkaimmalla mantereella – luonnonvaroiltaan mitattuna-on maailman köyhimpiä ihmisiä? Vastataksemme siihen, meidän pitäisi muistella menneitä. Aistin jo, että pyörittelet silmiäsi syvällä takaraivossasi. ”If I hear one more time about slavery in Africa …”

me vaikutamme usein kansalta, jolla ei ole juurikaan kärsivällisyyttä historiaan tai kiinnostusta menneiden tapahtumien vaikutukseen nykyisiin todellisuuksiin. Mutta aika ei ole lineaarista, emmekä aina mene eteenpäin. Ei ole mitään muuta tapaa ymmärtää Afrikkaa tänä päivänä ottamatta huomioon maanosan historiaa.

portugalilaiset olivat 1400-luvulla ensimmäinen eurooppalainen valtio, joka käytti afrikkalaista orjatyövoimaa viljelläkseen sokeriplantaaseja Länsi-Afrikan rannikolla São Toméssa. Barbaarinen ja epäinhimillistävä afrikkalaiskauppa olisi siitä lähtien, aina 1700-luvun huippuvuoteen ja 1800-luvun lopun staccaton lakkauttamiseen asti, ensisijainen taloudellinen toiminta, jolla rahoitettiin Euroopan varhaisia globalisaatiopyrkimyksiä.

arviolta 11 miljoonaa ihmistä vietiin väkisin orjiksi uudessa maailmassa, mutta vastaavia määriä myytiin vuosisatojen ajan myös Saharan, Punaisenmeren ja Intian valtameren yli. Taloustieteen professori Nathan Nunn, joka tutki Afrikan orjakauppoja myöhemmästä taloudellisesta kehityksestä, oli yksiselitteinen arviossaan: ”Afrikan maat, jotka ovat nykyään köyhimpiä, ovat niitä, joista otettiin eniten orjia”, hän kirjoitti Quarterly Journal of Economics-lehdessä.

surkea tarina ei pääty siihen. Mustan ruumiin orjuuttaminen teki tilaa toiselle yhtä julmalle järjestelmälle, joka herättää vielä vähemmän yleistä sympatiaa. Nykyinen ulkoministerimme Boris Johnson kirjoitti vuonna 2002 Britannian siirtomaavallan perinnöstä Afrikassa: ”maanosa voi olla tahra, mutta se ei ole tahra omallatunnollamme. Ongelma ei ole se, että olimme kerran johdossa, vaan se, että emme ole johdossa enää.”Vuonna 2016 YouGovin kyselyssä 44 prosenttia vastaajista oli samaa mieltä hänen kanssaan ja totesi Britannian siirtomaahistorian olevan”jotain, mistä voi olla ylpeä”.

koska tämä ahneuteen ja valkoiseen ylivaltaan perustuva sortojärjestelmä ei ollut elävä kokemus tämän reilun saaren asukkaille – kuten rotuerottelu Yhdysvalloissa oli – ja koska sitä ei edelleenkään opeteta kouluissa, petämme itsemme uskomaan, että Imperiumi oli jalo asia, ja olemme lumoutuneita poliitikkojen lupauksista viedä meidät takaisin vanhoihin hyviin aikoihin. Mihin aikaan yritämme palata?

kaikki Afrikan siirtomaaisännät jättivät jälkeensä täysin hävitetyn elämäntavan, kansan, joka traumatisoitui ja jota opetettiin siirtomaakouluissa inhoamaan kaikkea itsestään: ihoaan, kieltään, pukeutumistaan, tapojaan. Jopa heidän Jumalansa korvattiin. Psykoanalyytikko ja vallankumouksellinen kirjailija Frantz Fanon esittikin asian näin vuonna 1961 ilmestyneessä kirjassaan The Wretched of the Earth: ”kolonialismi ei tyydy pelkästään siihen, että se pitää kansan otteessaan ja tyhjentää alkuasukkaiden aivot kaikista muodoista ja sisällöistä. Eräänlaisella kieroutuneella logiikalla se kääntyy sorretun kansan menneisyyteen ja vääristää, turmelee ja tuhoaa sen.”

näin kansa, jolla ei näennäisesti ollut menneisyyttä, sai nyt vapaasti päättää omasta tulevaisuudestaan. Postkolonialistinen Afrikka joutui keskelle kylmän sodan taistelua ideologisesta valta-asemasta, sitten Maailmanpankin ja IMF: n rakennesopeutuspolitiikkojen rampauttamaksi ja on nyt monikansallisten yhtiöiden armoilla, joiden pankkien saldot (monta kertaa monien Afrikan talouksien kokoiset) antavat niille vallan toimia tavoilla, jotka ovat, jos eivät aina lain yläpuolella, ainakin moraalisen sokkelon ulkopuolella.

toukokuussa Afrikassa ja sieltä pois virtaavia luonnonvaroja käsittelevä raportti paljasti, että maanosa menettää vuosittain enemmän rahaa kuin se saa avustuksina, investointeina ja rahalähetyksinä. Rehellisten tilinpäätösten mukaan 2017 yli kolme kertaa Afrikan saama avustussumma on otettu pääasiassa monikansallisten yritysten tahallisesti väärin ilmoittaessa tuontinsa tai vientinsä arvon verojen alentamiseksi. Yhdessä näiden laittomien rahavirtojen kanssa aivovuoto, velanhoito ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat kustannukset – jotka johtuvat pääasiassa länsimaista mutta kohdistuvat maailman köyhimpiin ihmisiin – tekevät Afrikasta nettovelkojan maailmalle.

nämä esimerkit kertovat tavasta, jolla globaalit talous -, kauppa-ja tietojärjestelmät on perustettu, ja pilaavat Afrikan maat: epäreiluista teollis-ja tekijänoikeuslaista kauppasopimuksiin, jotka pakottavat Afrikan maat avaamaan markkinansa rikkaan maailman ylituotannolle ja tuhoavat samalla paikallisen maatalouden ja teollisuuden. Mutta tätä ei pidä lukea Afrikan johtajien vapautuskorttina.

itsenäistymisen jälkeisen puolen vuosisadan aikana, vaikka taloudet ovat kasvaneet ja laajimmassa merkityksessä hallinto parantunut, maanosan demokratia horjuu edelleen. Avoimuuden, vastuuvelvollisuuden, turvallisuuden ja oikeusvaltion puute, usein paisunut julkinen sektori ja ahtaat pienyritykset, uskonnoksi ja kulttuuriksi naamioitu patriarkaatti, korkeat työttömyysluvut ja viime aikoina Sahelin aluetta horjuttanut jihadismi – kaikki nämä tekijät pitävät afrikkalaiset köyhinä.

mutta totta kai tuo toteamus on ylimalkainen yleistys – sellainen, joka pitää tehdä, kun kirjoittaa noin 54 maasta 1 000 sanalla. Se, että joka päivä miljoonat Internetin käyttäjät pyrkivät ymmärtämään jotakin maanosaa tietyn maan tai alueen sijaan, kertoo itse. Kysymys siitä, miksi Afrikka on niin köyhä, on täynnä puolueellisuutta, ja olettaa kaksi asiaa: ensimmäinen on, että on olemassa homogeeninen paikka nimeltä Afrikka, ja että Googlen hakualgoritmi löytää joitakin ytimekäs mutta ytimekäs lainaus selittää 54 erottuva liikeradat.

toinen oletus on, että Afrikassa on jotain poikkeuksellista, että vaikka muut maanosat ja kansat ovat rikastuneet tai rikastuvat, afrikkalaiset, syistä joita voimme ajatella mutta jotka eivät enää puhu kohteliaassa seurassa, päättävät jäädä köyhyyteen. Kykymme nähdä Afrikka erilaisena päästää meidät pälkähästä, joten meidän ei tarvitse ymmärtää omaa Osallisuuttamme eri Afrikan maiden nykyisiin haasteisiin. Se tarkoittaa myös sitä, että me harvoin raivoamme niin kuin meidän pitäisi sellaisten yritysten ja hallitusten toimia vastaan, jotka hyötyvät epävakaudesta, korruptiosta tai jopa kokemattomuudesta (afrikkalaiset neuvottelijat ilmastoneuvotteluissa ovat historiallisesti olleet epäedullisessa asemassa kokemattomuutensa vuoksi ja länsimaisten neuvottelijoiden odotuksen vuoksi, että heidän pitäisi olla kiitollisia kaikesta, mitä he saavat).

Jos Afrikassa ei siis ole luontaista taipumusta korruptioon, väkivaltaan tai köyhyyteen, stereotypioita ruokkivat kertomukset on kyseenalaistettava. Yksi mahdollinen selitys on peräisin nigerialaiselta kirjailijalta Chinua Achebelta, joka sanoi: ”länsimaat näyttävät kärsivän syvistä huolista sivilisaationsa epävarmuuden vuoksi ja kaipaavan jatkuvaa vakuuttelua verrattuna Afrikkaan.”Ehkä se ei ole Afrikka, joka tarvitsee pelastaa, mutta me.

{{#ticker}}

{{topLeft}}

{{bottomLeft}}

{{topRight}}

{{bottomRight}}

{{#goalExceededMarkerPercentage}}

{{/goalExceededMarkerPercentage}}

{{/ticker}}

{{heading}}

{{#paragraphs}}

{{.}}

{{/paragraphs}}{{highlightedText}}

{{#cta}}{{text}}{{/cta}}

Remind me in May

olemme yhteydessä muistuttaaksemme osallistumisesta. Varo viestiä sähköpostiisi toukokuussa 2021. Jos sinulla on kysyttävää osallistumisesta, ota meihin yhteyttä.

• Jaa Facebookissa

Jaa Facebookilla Jaa Twitterissä

• Jaa sähköpostilla

Jaa LinkedInissä

• Jaa Pinterestissä
• jaa WhatsAppissa

Jaa Messengerissä