Mitä vertaus hääjuhlasta merkitsee?

kysymys: ”Mitä tarkoittaa vertaus hääjuhlasta?”
vastaus:Jeesus kertoi vertauksen hääjuhlasta Matteuksen 22: 1-14: ssä. Tämä vertaus on jossain määrin samanlainen kuin vertaus suurista pidoista (Luuk. 14: 15-24), mutta tilaisuus on erilainen ja siinä on joitakin tärkeitä eroavaisuuksia. Jotta ymmärtäisimme paremmin tämän kertomuksen asiayhteyttä, on tärkeää tietää joitakin perusasioita Jeesuksen ajan häistä.
juutalaisessa yhteiskunnassa kihlattujen vanhemmat laativat yleensä avioliittosopimuksen. Morsian ja sulhanen tapasivat ehkä ensimmäistä kertaa, kun sopimus allekirjoitettiin. Pariskuntaa pidettiin tässä vaiheessa naimisissa, mutta he erosivat ennen varsinaista vihkimisaikaa. Morsian jäisi vanhempiensa luo, ja sulhanen lähtisi valmistelemaan heidän kotiaan. Tässä voi mennä aikaa. Kun koti oli valmis, sulhanen palasi hakemaan morsiantaan ilman ennakkoilmoitusta. Sen jälkeen pidettiin vihkiseremonia ja sen jälkeen hääjuhla.
hääjuhla oli juutalaisen elämän iloisimpia tilaisuuksia ja saattoi kestää jopa viikon. Vertauksessaan Jeesus vertaa taivasta häihin, jotka kuningas oli valmistanut pojalleen (Matt.22:2). Paikalle oli kutsuttu paljon ihmisiä, mutta kun pitojen aika koitti ja pöytä oli katettu, kutsutut kieltäytyivät tulemasta (jakeet 4-5). Kuninkaan palvelijoita, jotka toivat iloisen sanoman, kohdeltiin kaltoin ja jopa tapettiin (jae 6).
kuningas raivostui kutsuttujen vastauksesta ja lähetti armeijansa kostamaan palvelijoidensa kuoleman (jae 7). Sitten hän lähetti kutsut kenelle tahansa, jonka hänen palvelijansa saattoivat löytää, sillä seurauksella, että hääsali arkistoitiin (jakeet 8-10).
juhlan aikana kuningas huomasi miehen,” jolla ei ollut häävaatteita ” (jae 11). Kun häneltä kysyttiin, miten hän joutui olemaan siellä ilman varustettua asua, hän ei saanut vastausta, ja hänet karkotettiin heti juhlista ”ulos pimeyteen, jossa on oleva itku ja hammasten kiristys” (jakeet 12-13). Sitten Jeesus päättää vertauksen tähän lausuntoon:” sillä monta kutsutaan, mutta harvat valitaan ” (jae 14).
kuningas on Isä Jumala, ja poika, jota juhlassa kunnioitetaan, on Jeesus Kristus, joka ”tuli siihen, mikä oli hänen omansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan” (Joh.1:11). Israel piti kutsua valtakuntaan, mutta kun todella tuli aika valtakunnan ilmestyä (katso Matteus 3:1), he kieltäytyivät uskomasta sitä. Monet profeetat, mukaan lukien Johannes Kastaja, oli murhattu (Matt. 14: 10). Kuninkaan kosto murhaajia vastaan voidaan tulkita ennustukseksi Jerusalemin tuhosta vuonna 70 jKr. roomalaisten käsissä (vrt. Luuk. 21: 5). Laajemmin kuninkaan kosto puhuu Ilmestyskirjassa mainitusta autioituksesta. Jumala on kärsivällinen, mutta hän ei suvaitse pahuutta ikuisesti (Obadja 1:15). Hänen tuomionsa kohtaa niitä, jotka hylkäävät hänen pelastustarjouksensa. Kun otetaan huomioon, mitä pelastus maksoi Jeesukselle, eikö tämä tuomio ole hyvin ansaittu (Katso Hepr. 10:29-31)?
Huomaa, että se ei johdu siitä, että kutsuvieraat eivät voisi tulla hääjuhlaan, vaan siitä, että he eivät tulisi (Katso Luukas 13:34). Kaikilla oli tekosyy. Miten traagista ja ihmisluontoa kuvaavaa onkaan, että meille uhrataan Jumalan siunauksia ja että kieltäydymme niistä maallisten asioitten vuoksi!
Hääkutsu ulotetaan kaikille ja kaikille, täysin tuntemattomille, sekä hyville että pahoille. Tämä tarkoittaa evankeliumin viemistä pakanoille. Tämä vertauksen osa on esikuva siitä, että juutalaiset hylkäsivät evankeliumin Apostolien tekojen 13.luvussa. Paavali ja Barnabas olivat Pisidian Antiokiassa, jossa juutalaiset johtajat vastustivat heitä voimakkaasti. Apostolin sanat toistavat kuninkaan arvion, jonka mukaan häihin kutsutut ”eivät ansainneet tulla”: ”Meidän oli ensin puhuttava teille Jumalan sanaa. Koska te hylkäätte sen ettekä pidä itseänne iankaikkisen elämän arvoisina, me käännymme nyt pakanain puoleen ” (AP. t. 13: 46). Jeesus opetti, että evankeliumin sanoma tulisi kaikkien saataville.
hääasuasia on opettavainen. Olisi törkeää loukata kuningasta, jos hän kieltäytyisi käyttämästä vieraille tarjottua vaatetta. Vanhoista vaatteistaan Kiinni jäänyt mies sai tietää, mikä loukkaus se oli, kun hänet poistettiin juhlista.
Tämä oli Jeesuksen tapa opettaa omavanhurskauden riittämättömyyttä. Jumala on alusta lähtien varannut ”suojan” synnillemme. Vaatetus vaatetukseen merkitsee sitä, että pukeudutaan ”saastaisiin rääsyihin” (Jes.64:6). Aadam ja Eeva yrittivät peittää häpeänsä, mutta he huomasivat viikunanlehtiensä olevan surkean niukkoja. Jumala otti pois heidän käsintehdyt vaatteensa ja korvasi ne (uhrattujen) eläinten nahoilla (1. Moos. 3: 7, 21). Ilmestyskirjassa näemme taivaassa olevat pukeutumassa ”valkoisiin viittoihin” (Ilm.7:9) ja opimme, että viittojen valkoisuus johtuu siitä, että ne on pesty Karitsan veressä (jae 14). Me luotamme Jumalan vanhurskauteen, emme omaan vanhurskauteemme (Fil. 3: 9).
aivan kuten kuningas antoi häävaatteet vierailleen, Jumala antaa pelastuksen ihmiskunnalle. Meidän häävaatteemme on Kristuksen vanhurskaus, ja jos meillä ei ole sitä, me myöhästymme hääjuhlasta. Kun maailman uskonnot riisutaan perusoppiinsa, niin me joko huomaamme ihmisen työskentelevän tietään Jumalan suuntaan tai löydämme Kristuksen ristin. Risti on ainoa tie pelastukseen (Joh. 14: 6).
rikoksestaan kuningasta vastaan sopimattomasti pukeutunut vieras heitetään ulos pimeyteen. Jumalaa vastaan tekemiensä rikosten vuoksi monet joutuvat ”ulkoiseen pimeyteen” – olemassaoloon ilman Jumalaa ikuisiksi ajoiksi. Kristus päättää vertauksen siihen surulliseen tosiasiaan, että ” monta kutsutaan, mutta harvat valitaan.”Toisin sanoen monet kuulevat Jumalan kutsun, mutta vain harvat noudattavat sitä.
tiivistääkseen hääjuhlaa koskevan vertauksen ytimen Jumala lähetti Poikansa maailmaan, ja juuri ne ihmiset, joiden olisi pitänyt juhlia hänen tulemistaan, hylkäsivät hänet tuomiten itsensä. Seurauksena oli, että taivaan valtakunta avattiin jokaiselle, joka syrjäyttää Oman vanhurskautensa ja ottaa uskon kautta vastaan sen vanhurskauden, minkä Jumala varaa Kristuksessa. Ne, jotka torjuvat pelastuksen lahjan ja pitävät sen sijaan kiinni omista ”hyvistä” töistään, viettävät ikuisuuden helvetissä.
omavanhurskaat fariseukset, jotka kuulivat tämän vertauksen, eivät huomanneet Jeesuksen pointtia. Heti seuraavassa jakeessa ”fariseukset menivät ulos ja suunnittelivat vangitsevansa hänet hänen sanoillaan” (Matt.22:15). Vertaus hääjuhlasta on myös varoitus meille varmistautuaksemme siitä, että luotamme Jumalan pelastusvaraukseen emmekä omiin hyviin tekoihimme tai uskonnolliseen palvelukseemme.