käytännön rakenne ja kontekstuaalinen interferenssi edit
kontekstuaalinen häiriö määriteltiin alun perin ”muistin parantamisesta vastaavaksi toiminnalliseksi häiriöksi oppimisessa”. Contextual interferenssivaikutus on ”käytännön tilanteessa havaitun toiminnallisen häiriön asteen oppimisen vaikutus, kun useita tehtäviä on opittava ja harjoiteltava yhdessä”. Vaihteleva käytäntö (tai vaihteleva käytäntö) on tärkeä osa kontekstuaalista häirintää, koska se asettaa tehtävävaihtelut oppimisen sisälle. Vaikka monipuolinen käytäntö voi johtaa huonoon suorituskykyyn koko hankintavaiheen ajan, se on tärkeää schematan kehitykselle, joka vastaa motorisen oppimisen kokoamisesta ja parantuneesta säilyttämisestä ja siirtämisestä.
huolimatta useissa tutkimuksissa havaituista suorituskyvyn parantumisista, yksi kontekstuaalisen interferenssivaikutuksen rajoituksista on epävarmuus suorituskyvyn paranemisen syystä, koska niin monia muuttujia manipuloidaan jatkuvasti. Kirjallisuuskatsauksessa kirjoittajat toteavat, että kontekstuaalista interferenssiparadigmaa käyttävien kokeiden parannusten selittämiseen oli vain vähän kuvioita. Vaikka kirjallisuudessa ei ollut malleja, havaittiin yhteisiä alueita ja rajoituksia, jotka olisivat oikeuttaneet häiriövaikutukset:
- vaikka opitut taidot edellyttivät kokovartaloliikkeitä, useimmissa tehtävissä oli yhteinen piirre; ne kaikki sisälsivät osia, jotka voitiin eristää.
- useimmissa interferenssivaikutusta tukevissa tutkimuksissa käytettiin hitaita liikkeitä, jotka mahdollistivat liikkeen säätämisen liikkeen suorittamisen aikana.
- joidenkin kirjoittajien mukaan kahdenvälinen siirto voi tapahtua vaihtoehtoisten harjoitusolosuhteiden kautta, koska tiedon lähde voi kehittyä kehon molemmilta puolilta. Näissä tutkimuksissa havaituista parannuksista huolimatta interferenssivaikutukset eivät johtuneet niiden parannuksista, vaan kyseessä olisi ollut tehtävien ominaisuuksien ja käytännön aikataulun yhteensattuma.
- ”monimutkaisten taitojen” terminologiaa ei ole tarkkaan määritelty. Menetelmämanipulaatiot, jotka vaihtelevat kokeiden välillä (esim.tehtävien samankaltaisuuden muuttaminen), on mainittu osaamisen monimutkaisuutta lisäävänä tekijänä.
harjoittelun aikana annettua palautetta
palautetta pidetään taitojen hankkimisen kannalta kriittisenä muuttujana, ja se määritellään laajasti kaikenlaiseksi vasteeseen tai liikkeeseen liittyväksi aistitiedoksi. Luontainen takaisinkytkentä on vasteen tuottamaa — se tapahtuu normaalisti, kun liike tehdään ja lähteet voivat olla kehon sisäisiä tai ulkoisia. Tyypillisiä luontaisen palautteen lähteitä ovat näkö, proprioceptio ja Koe-esiintyminen. Ulkoinen palaute on sisäisen palautteen lisäksi ulkoisen lähteen antamaa täydennettyä tietoa. Ekstrinsinen palaute luokitellaan joskus suorituskyvyn tuntemukseksi tai tulosten tuntemukseksi.
useissa tutkimuksissa on manipuloitu palautetietojen esitysominaisuuksia (esim.taajuus, viive, interpoloidut toiminnot ja tarkkuus), jotta olisi voitu määrittää optimaaliset olosuhteet oppimiselle. Lisätietoja palautteen manipuloinnista ja tulosten tuntemisesta on kuvissa 4, 6 ja yhteenvetotaulukossa 1 (ks.jäljempänä).
Performanssituntemus
Performanssituntemus (KP) tai kinemaattinen takaisinkytkentä viittaa esiintyjälle annettuun tietoon, joka ilmaisee heidän liikkeensä laadun tai kuvioinnin. Se voi sisältää tietoja, kuten siirtymä, nopeus tai yhteinen liike. KP on yleensä erillinen luontaisesta palautteesta ja hyödyllisempi reaalimaailman tehtävissä. Se on usein valmentajien tai kuntoutujien käyttämä strategia.
Tuloksentuntemusedit
tulosten tuntemus (KR) määritellään ulkoiseksi tai lisätyksi tiedoksi, joka annetaan suorittajalle vastauksen jälkeen ja joka osoittaa, miten hyvin he ovat onnistuneet ympäristötavoitteen saavuttamisessa. KR voi olla tarpeeton luontainen palaute, erityisesti reaalimaailman skenaarioita. Kokeellisissa tutkimuksissa se viittaa kuitenkin informaatioon, joka annetaan niiden palautteen lähteiden lisäksi, jotka ovat luonnollisesti vastaanotettuja, kun vaste on tehty (eli vasteen tuottama palaute; tyypillisesti KR on myös sanallinen tai verbalisoituva. KR: n vaikutusta motoriseen oppimiseen on tutkittu hyvin ja joitakin vaikutuksia on kuvattu alla.
kokeellinen suunnittelu ja tuloksentuntemus
kokeelliset eivät useinkaan pysty erottamaan suhteellisen pysyvää muutosta reaktiokyvyssä (oppimiskykyyn viittaavaa) ohimenevistä vaikutuksista (suorituskykyä osoittavaa). Tämän huomioon ottamiseksi on luotu siirtosuunnitelmia, joissa on kaksi erillistä vaihetta. Jos haluat visualisoida siirtosuunnitelman, kuvittele 4×4-ruudukko. Sarakkeen otsikot voivat olla otsikoitu ”kokeilu #1” ja ”kokeilu #2″ ja osoittavat ehdot haluat vertailla. Riviotsikot on otsikoitu ” hankinta ”ja” siirto”, jolloin:
- hankintalohko (2 saraketta) sisältää testiolosuhteet, joissa jotakin muuttujaa manipuloidaan (eli käytetään eri KR-tasoja) ja eri ryhmät saavat erilaisia käsittelyjä. Tämä lohko kuvaa KR: n ohimeneviä vaikutuksia (eli suorituskykyä)
- siirtolohko (2 saraketta) sisältää testiolosuhteet, joissa kyseinen muuttuja pysyy vakiona (ts. yhteinen taso KR sovelletaan; yleensä ei-KR ehto). Kun esitetään no-KR ehto, tämä lohko edustaa pysyviä vaikutuksia KR (eli oppiminen). Kääntäen, jos tämä lohko annetaan koehenkilöille muodossa, jossa KR on saatavilla, ohimeneviä ja pysyviä vaikutuksia KR ovat monimutkaisia ja väitetään ei tulkittavissa oppimisvaikutuksia.
lepojakson jälkeen vastauskyvyn (eli efektien) muutoksen väitetään johtuvan oppimisesta, ja tehokkaimmin suoriutunut ryhmä on oppinut eniten.
tulosten tuntemuksen toiminnallinen rooli ja vaikutusten mahdollinen sekoittaminen
KR näyttää olevan monia erilaisia rooleja, joista osaa voidaan pitää tilapäisinä tai ohimenevinä (eli suoritusvaikutuksina). Kolme näistä tehtävistä ovat: 1) motivaatio, 2) assosiatiivinen toiminta ja 3) ohjaus. Motivoiva vaikutus voi lisätä vaivaa ja kiinnostusta suorittaja tehtävään sekä ylläpitää tätä kiinnostusta, kun KR on poistettu. Vaikka on tärkeää luoda kiinnostusta tehtävän suorituskykyä ja oppimista varten, mutta missä määrin se vaikuttaa oppimiseen ei tiedetä. KR: n assosiatiivinen funktio on todennäköisesti mukana muodostamassa ärsyke-ja reagointilakeja (eli Vaikutuslakeja). Tämä lisävaikutus ei kuitenkaan pysty selittämään tuloksia siirtotehtävissä, jotka manipuloivat KR: n suhteellista frekvenssiä; erityisesti suhteellisen frekvenssin väheneminen johtaa parempaan oppimiseen. Vaihtoehtoista keskustelua siitä, miten KR voi kalibroida moottorijärjestelmän ulkomaailmaan (katso skeema teoria motor program). KR: n ohjausrooli on todennäköisesti vaikuttavin oppimiselle, sillä sekä sisäiset että ulkoiset palautteen lähteet ohjaavat motorisen tehtävän suorittamista. Koska suorittaja saa tiedon tehtävän suorituksessa olevista virheistä, poikkeamaa voidaan käyttää suorituskyvyn jatkuvaan parantamiseen seuraavissa kokeissa. Ohjaushypoteesi kuitenkin esittää, että liian paljon ulkoista, lisätyn palautteen antamista (esim., KR) harjoittelun aikana voi aiheuttaa oppijalle haitallisen riippuvuuden tästä palautteen lähteestä. Tämä voi johtaa ylivertaiseen suorituskykyyn harjoituksissa, mutta heikkoon suorituskykyyn siirrossa – mikä on osoitus huonosta motorisesta oppimisesta. Lisäksi se tarkoittaa, että esiintyjän parantuessa KR: n ehtoja on mukautettava esittäjän taidon ja tehtävän vaikeuden mukaan oppimisen maksimoimiseksi (katso challenge point framework).
Oppimishypoteesin spesifisyys onedit
oppimishypoteesin spesifisyys viittaa siihen, että oppiminen on tehokkainta silloin, kun harjoituksissa on ympäristö — ja liikkumisolosuhteet, jotka muistuttavat läheisesti tehtävän suorittamisessa vaadittavia olosuhteita-toistavat tavoitetason ja suorituksen kontekstin.s.194 se ehdottaa, että spesifisyyden hyöty käytännössä tapahtuu, koska motorinen oppiminen yhdistyy fyysiseen harjoitteluun opitun urheilun tai taidon aikana.p. 90 vastoin aiempia uskomuksia taidon oppiminen tapahtuu vuorottelemalla motorista oppimista ja fyysistä suorituskykyä, jolloin palautteen lähteet toimivat yhdessä. Oppimisprosessi, erityisesti vaikeassa tehtävässä, johtaa tehtävän esittämiseen, jossa kaikki tehtävän suorittamiseen liittyvä olennainen tieto on integroitu. Tämä representaatio kytkeytyy tiiviisti tehtävän suorittamisesta saatavan kokemuksen lisääntymiseen. Näin ollen merkittävän tietolähteen poistaminen tai lisääminen sen harjoitusjakson jälkeen, jossa sitä oli tai ei ollut, ei heikennä suorituskykyä. Motorisen oppimisen ja fyysisen harjoittelun vuorottelu voi lopulta johtaa loistavaan, ellei jopa parempaan suoritukseen verrattuna pelkkään fyysiseen harjoitteluun.