jo riuttoja vaivaavaksi Karibian riutaksi, ensimmäinen tunkeutuvan leijonakalan esiintymä Välimerellä dokumentoitiin vain kahdeksan vuotta sitten.
Plymouthin yliopiston uusi tutkimus viittaa siihen, että heistä tulee todennäköisesti pysyviä asukkaita alueelle, sillä he ovat nyt vakiintuneita ja kukoistavia koko Etelä-Euroopassa.
ajan mittaan havaittu tiheyden kasvu yhdistettynä lajin yleistyneeseen ruokavalioon ja ekologisesti ja sosioekonomisesti tärkeiden kalojen syömiseen voi johtaa siihen, että jo ennestään stressaantunut meriympäristö häiriintyy entisestään.
tämän laajuinen leviäminen viittaisi siihen, että leijonakalaa ei voida hävittää, mutta tutkijat ovat ehdottaneet, että erityisen leijonakalateollisuuden kehittäminen voisi auttaa tilanteen hallinnassa ja vähentää joitakin lajin kielteisiä vaikutuksia.
”meriekosysteemeihimme kohdistuvista lukuisista uhkista biologinen saastuminen ei ole niin ilmeistä ihmisen käsitykselle. Mutta todellisuudessa se on tarpeeksi voimakas häiritsemään ekologista tasapainoa”, sanoi Savva Ioannis, julkaisun johtava kirjoittaja ja tutkija Marine and Environmental Research Lab (MER). ”Vaikka kaikki vieraslajit eivät onnistukaan asettumaan uuteen ympäristöönsä tai vahingoittamaan sitä, jotkut sopeutuvat suhteellisen helposti, leviävät nopeasti ja aiheuttavat katastrofaalisia vaikutuksia paikallisiin meriyhteisöihin. Näin on ollut läntisen Atlantin valtameren leijonakantojen laita, Ja nyt tarina toistaa itseään Välimerellä.”
naarasleijonkalat olivat yleensä suhteessa koiraita suurempia, mikä on tutkijoiden mukaan hälyttävää, koska yksi uros voi kosiskella useita naaraita, mikä aiheuttaa populaatiobuumin nopeammin. Tulokaskalat leviävät nopeasti Kyproksen saarella muodostaen suuria kasautumia ja saavuttaen suuremman ruumiinkoon ja nopeamman kasvunopeuden kuin Intian valtamerellä, josta ne muuttivat.
tutkimuksen mukaan maihinnousun ominaisuudet muistuttavat läntisen Atlantin valtameren ominaisuuksia. Siellä leijonakaloja havaittiin ensimmäisen kerran Floridan rannikon edustalla vuonna 1994, mutta vuoteen 2014 mennessä niitä arvioitiin olevan jopa 1 000 invasiivista leijonakalaa hehtaarilla. Välimeren populaatioissa on kuitenkin eroja myös siksi, että niillä esiintyy yksi merkittävä lisääntymishuippu, joka osuu samaan aikaan kun merivesi lämpenee kesäaikaan ja samalla näkyy merkkejä kutemisesta ympäri vuoden.
”leijonakalan viimeaikainen nopea leviäminen Välimereen on vakava huolenaihe alueen merieliöstön tasapainolle, sillä kyseessä on kaikkein vahingollisin tieteen tuntema vieraskalalaji”, sanoi Plymouthin yliopiston meribiologian professori Jason Hall-Spencer. ”Tämä tutkimus todella korostaa tarvetta bioturvallisuustoimenpiteisiin Suezin kanavassa, joka on kuin katkaistu valtimo, jonka läpi virtaavat meren vieraslajit.”
tutkimuksen toteutti ryhmä kansainvälisiä tutkijoita Kyproksen MER-laboratoriosta, Kyproksen yliopistosta, Plymouthin yliopistosta ja Enalia Physis Environmental Research Centrestä. He ovat mukana EU: n rahoittamassa relionmed-hankkeessa, jonka tarkoituksena on arvioida leijonakalan invaasion historiaa Kyproksella ja löytää keinoja sen tulevien vaikutusten minimoimiseksi.
voit lukea koko tutkimuksen ”they are here to stay: the biology and ecology of lionfish (Pterois miles) in the Mediterranean Sea”, klikkaa tästä.
valokuva (stock) Ceyhan Bekiroglulta koralli Riuttan kuvapankin kautta.
Katso lisää Ocean Newsroomista tästä tai jostain alla olevasta kuvasta:
