My Life with IBS

WARNING: This post is more graphic than some of you may be ready for…
Olemme Aleksein kanssa löytäneet todella hyviä pakastepizzoja. Ne ovat Freschettan tekemiä ja todella hyviä. Jopa parempaa kuin Pizza Hut – kyllä, se on mahdollista! 😉
joka tapauksessa me jaamme pizzan yhdestä kahteen kertaa viikossa ja jakamalla tarkoitan, että hänellä on kaksi kolmasosaa pizzasta ja minä syön loput. Se on yleensä noin 3-4 kappaletta. En yleensä pysty syömään niin paljon,mutta ehdottomasti yritän. Aiemmin olen saanut siitä närästystä ja varmasti tonnin bensaa kertyy, mutta se ei ole koskaan sairastuttanut minua. Viime yö oli ensimmäinen kerta.
päätimme pizzasta tavallaan viime hetken juttuna ja hän poksautti ne uuniin. Vähän yli 20 minuuttia myöhemmin ajastin laukesi ja huusin, että ”kymmenen minuuttia lisää”, kuten aina. Hän sanoi, että se oli ollut uunissa jo 23 minuuttia ja että se olisi ylikypsää, jos hän jättäisi sen sisälle pidemmäksi aikaa. Noiden pizzojen kanssa haluan aina, että ne kypsyvät niin lähes 30 minuuttia kuin ehdimme ilman, että ne alkavat polttaa. Taikina ei koskaan kypsy loppuun asti ja se tietysti hermostuttaa.
no the one last night näytti erityisen alikypsältä, mutta viime aikoina olen pyrkinyt olemaan normaali. Normaalit ihmiset eivät olisi edes vilkaisseet pizzaa saati lopettaneet sen syömistä vain siksi, että se näyttää taikinaiselta. Joten jatkoin matkaa. Se maistui jopa erityisen taikinaiselta, mutta sain kolme palaa valmiiksi. Heti viimeisen kappaleen valmistuttua vatsani tuntui äärimmäisen turvonneelta. Jouduin seisomaan. se sattui niin pahasti. Kun yritin istua alas, tunsin kirjaimellisesti, että vatsani räjähtää. Se oli myös hyvin hellä kosketukselle.
sitten yhtäkkiä tuli kiire, joten juoksin vessaan. Ensimmäinen kerta oli ”normaali kakka”.”Mutta jälkeenpäin en voinut yhtään paremmin kuin tavallisesti. Menin sänkyyn ja käynnistin lämmitystyynyn. Yritin röyhtäistä päästäkseni hieman kaasunpaineesta ja otin jopa kaksi Gasxia. Mikään ei tuntunut toimivan. Toisaalta-kiireellisyys. Nyt täytyy mainita, etten ole tuntenut kiireellisyyttä pitkään aikaan. Kun olin sairaimmillaan, se oli minulle ehdottomasti pahin oire pahoinvoinnin jälkeen. Tunne siitä, että tarvitsee päästä vessaan, jossa ei ole aikaa ylimääräistä, on kamala, ja sen kokeminen tyhjästä ahtaassa paikassa tai paikassa, josta ei voi lähteä nopeasti, on kauhistuttavaa. Murehdin koko ajan, milloin minulla olisi seuraava kiireen tunne.
koska ainoa asia, mitä minun piti tehdä eilen illalla, oli opiskelu, se ei ollut liian kamalaa ja saatoin yöpyä sängyssä aivan kylpyhuoneeni vieressä. Toista kiireen tunnetta seurasi erittäin paha ripuli ja aloin pelätä, että pizza oli pilaantunut. Ainoa asia, joka sai minut harhautumaan pois siitä ajatuksesta, oli se, ettei Aleksei ollut lainkaan sairas. Mutta toisella jakkaralla tärisin hallitsemattomasti ja olin tulikuuma – sitten palelin täysin. Olin myös aika huonovointinen.
sain pesuliinan ulos ja kastelin sen kylmällä vedellä. Äitini opetti minulle, kun olin pieni, että viileä pesuliina ylähuulessa voi vähentää pahoinvointia. Se on aina toiminut minulla, ja se toimi varmasti viime yönä. Olin niin huolissani, että olin aikeissa toistaa yön, joka teki minun toinen aalto IBS alkaa – yö, kun sain ruokamyrkytys 2 vuotta sitten. Minulla oli samat oireet: välitön ripuli, vapina, pahoinvointi, kiire. Ainoa ero oli se, että olin omassa kodissani ja minulla oli paljon lääkkeitä, jotka auttoivat minua taistelemaan, mitä se sitten olikaan.
minulla oli myös poikani auttamassa minua sen läpi. Hän vain istui lattialla, ettei keikuta sänkyä ja hankki minulle kaiken, mitä tarvitsin. Noin 30 minuuttia kaiken alkamisen jälkeen tulin niin pahoinvoivaksi, että menin itse asiassa vessaan, sidoin hiukseni ja avasin vessan. Jos et tuntisi minua, et tietäisi, että tämä oli vaikeaa minulle. Minulla on oksennuskammo ja oksentaminen on yksi ehdottomasti pahimmista asioista, mitä minulle voi tapahtua. Haluaisin melkein kuolla ennen oksentamista. Vakavasti…niin paha se on.
joka tapauksessa, seisoin siellä yrittäen rauhoittaa itseäni, hengittäen sisään, hengittäen ulos, keskittyen siihen, kuinka pahasti en halunnut olla sairas, yrittäen puhua itseni kokonaan pois sairaana olemisesta. Mietin, miten Aleksei ei saanut mitään, joten se ei voinut olla ruokamyrkytys. Sitten tyhmä puoleni palaisi siihen väitteeseen, että Aleksein vatsa on terästä ja minulla ei todellakaan ole. Oli miten oli, kävelin vessasta vähemmän pahoinvoivana enkä lopulta oksentanut. Huh!
asetuin makuulle ja yritin jatkaa itseni rauhoittamista. Lämmitystyyny tuntui auttavan paljon. Lopulta tuli toinen kiireen aalto, ja minun oli hypättävä ylös ja juostava vessaan. Sanon vain, että se oli hyvin noloa, kun Aleksei istui oven toisella puolella. Mutta kun tulin ulos, hän ei katsonut minua kuin friikkiä tai kuin mitään olisi tapahtunut. Hän on niin hämmästyttävä, kun se tulee käsittelemään minun IBS oireita, ja tietää, mitä sanoa/tehdä auttaa minua sen läpi.
tuon viimeisen ripulikierroksen jälkeen olin vain huonovointinen ja vieläkin tärisin, mutta parin tunnin kuluttua se hiipui ja pystyin hieman rentoutumaan. Nukahdin silti vasta kolmelta aamuyöstä, koska olin hermostunut enkä voinut oikein maata aloillani tuntematta oloani vielä sairaammaksi. Olen hyvin kiitollinen siitä, että selvisin siitä oksentamatta, mutta myös siitä, että jouduin ottamaan vain Gasxia.
minulla oli tapana tarttua Peptoon ja Immodiumiin heti, kun minulla olisi ollut lainkaan ripulia, mutta se johti aina seuraavien päivien ummetukseen, jota seurasi taas ripuli, kun ummetus lopulta loppui. Se oli sellainen noidankehä, enkä halunnut heittäytyä siihen ollenkaan. Toivon, että tämä tapaus sattui vain siksi, että taikinaa ei valmistettu niin perusteellisesti kuin olisi pitänyt ja että voin taas alkaa syödä pizzaa, kun uskallan kokeilla sitä. Vihaan sitä niin paljon, kun ruoat, joita olen syönyt kuukausia ilman ongelmia, aiheuttavat minulle yhtäkkiä kohtauksen. Olin juuri sanonut äidilleni aiemmin samana päivänä, että luulin lopultakin saavani elämäni takaisin hallintaan enkä elän sitä peläten, mikä ruoka satuttaisi minua ja tekisi minut taas sairaaksi. Söin tänään vain muroja, koska en halunnut sairastua uudelleen. Olen kyllästynyt muroihin. Juuri kun ajattelen olevani kontrollissa, kehoni astuu sisään muistuttamaan, kuinka vitsi se oikeasti on.