en ole ollut suhteessa noin kuuteen tai seitsemään vuoteen.
en ole seurustellut.
I haven ’ t got laid.
en ole edes yrittänyt.
koska koen, ettei minulla ole mitään tarjottavaa miehelle.
mielenterveysongelmieni takia minulla ei ole ollut ”oikeaa työtä” kahteen vuoteen.
i ’ ve made money doing sporadic web design work and writing here on Medium.
suurin osa ”tuloistani” on elatusmaksurahaa, jota käytän lähinnä laskujeni maksamiseen ja velkavuoren maksamiseen.
asun jopa vanhempieni luona, kun yritän ryhdistäytyä.
kaiken kukkuraksi itsetuntoni on pilalla, koska satun olemaan lihava tyttö, en sellainen tyyppi, joka saa katseita ja vihellyksiä saati tyyppi, jonka ihmiset yleensä haluavat deittisovelluksessa valita.
Tinder tuntuu minulle painajaiselta; en ole koskaan ilmoittautunut.
OKCupid on taistelukenttä, jossa ihminen joutuu taistelemaan satojen ääliöiden läpi valeprofiileilla ennen kuin löytää hiomattoman timantin…ja sitten ei uskalla ottaa heihin yhteyttä.
ja ne ovat vain minun ulkoisia kamppailujani.
taistelen sisäisesti häpeää vastaan, että viimeinen pitkä suhteeni oli oikeasti suhde naimisissa olevaan mieheen, jonka kanssa ironista kyllä Katkaisin välit, koska hänellä oli toinen tyttö sivussa.
en uskalla edes ottaa selvää.
mutta yhtä paljon minua pelottaa selvittää, millaista olisi olla loppuelämäni yksin.
olen nyt 36-vuotias.
olen nyt vuoden vanhempi kuin silloin, kun äitini meni naimisiin isäni kanssa.
Tämä antaa minulle hieman toivoa, tietäen, että äitini ei löytänyt todellista rakkauttaan ja mennyt naimisiin vasta kolmekymppisenä-ehkä minulla on vielä toivoa.
toisaalta minusta tuntuu, että kello käy minulta nopeasti loppuun.
parikymppisenä oli tarpeeksi vaikeaa seurustella.
millaista seurustelu kolmekymppisenä ja nelikymppisenä tulee olemaan, jos olen niin epäkäytännöllinen?
ja jälleen palaan kysymykseen, mitä minulla on tarjottavana kenellekään?
en ole hyvä kokki. En ole kovin siisti ihminen. Tarvitsen paljon yksin aikaa kirjoittaa ja lukea ja yleensä purkaa ihmisiltä, ja minulla on erittäin korkea sukupuoli ajaa että järkyttävästi on sammuttanut jotkut miehet.
en ajatellut liikaa seksiä juttuna ennen kuin kokeilin Deittailua, ja kylläpä se järkytti.
ajattelin, että vaikka minulla ei ole paljon muuta annettavaa, niin ainakin minulla on oma itseni.
mutta entä jos kukaan ei halua sitä, mitä minulla on?
i ’ ve been working on writing this post on and off for weeks and have come to a conclusion:
kyse ei ole vain siitä, että pelkään taas seurustella, vaikka totaalisesti olen, mutta
en ole valmis seurustelemaan uudelleen.
selvästikään en ole valmis seurustelemaan uudelleen, koska en tunne rakastavani itseäni niin kuin pitäisi.
kukaan ei voi koskaan rakastaa minua, jos en löydä rakkautta itseäni kohtaan, ja minun täytyy viettää paljon enemmän aikaa itsekseni ja terapiassa työstäen paluuta rakastamiseeni ennen kuin minun pitäisi keskittyä kehenkään muuhun.
kadotin itseni matkan varrella viime vuosina, Rypien häpeässä, jota en ole vielä jaksanut käydä läpi, enkä ole halukas laittamaan kaikkea sitä painolastia jonkun toisen harteille.
asetin tavoitteeksi mennä treffeille joskus vuonna 2019, mutta pelkään, että tavoitteeseen on palattava loppukesästä tai syksyllä, toivottavasti siihen mennessä asiat tuntuvat eri tavalla — toivottavasti tunnen itseni eri tavalla.
en aio enää huolehtia siitä, mitä minulla on tarjota miehelle.
tiedän olevani loistava säkissä.
tiedän, että kehoni pystyy uskomattomiin tekoihin koostaan huolimatta.
tiedän tekeväni parempia suklaakeksejä kuin sinä.
tiedän, että minäkin olen varmaan parempi suutelija kuin sinä.
mutta ei se mitään. Minun ei tarvitse tarjota sitä kenellekään, jotta tuntisin oloni hyväksi.
hyvän olon tunne itsestäni, itseni rakastaminen — kaikki tulee sisältäni, ei ilman.
deittailen taas, kun olen valmis.
mutta toistaiseksi kyse on vain minusta.