Johdanto
lopullinen päätös piispojen nimittämisestä on paavilla, ja hän on vapaa valitsemaan kenet tahansa. Mutta miten hän tietää, kenet valita?
piispaehdokkaiden valintaprosessi alkaa yleensä hiippakuntatasolla ja etenee useiden kuulemisten kautta aina Roomaan asti. Se on prosessi, jota sitoo tiukka luottamuksellisuus, ja siihen osallistuu useita tärkeitä toimijoita – vaikutusvaltaisimpia ovat apostolinen nuntius, piispojen seurakunta ja paavi. Se voi olla aikaa vievä prosessi, usein kestää kahdeksan kuukautta tai enemmän loppuun. Vaikka ensimmäisen papin nimittämisen piispaksi ja piispan myöhemmän siirron toiseen hiippakuntaan tai arkkipiispaksi ylentämisen välillä on eroja, prosessin peruslinjaukset pysyvät samoina.
avainsanat
Apostolinen nuntius
paavin edustaja sekä valtioneuvostoon että tietyn kansan hierarkiaan; avainhenkilö päätettäessä, mitä nimiä seurakunnalle suositellaan piispoiksi mahdollista piispan nimitystä varten.
apulaispiispa
hiippakuntapiispan avuksi nimitetty piispa. Hiippakunnassa tai arkkihiippakunnassa hänen arvonimensä on piispa.
Koadjutor
piispa, joka on nimitetty katoliseen hiippakuntaan tai arkkihiippakuntaan avustamaan hiippakunnan piispaa. Toisin kuin ylimääräisellä piispalla, hänellä on kruununperimysoikeus, eli hänestä tulee automaattisesti Uusi piispa, kun hiippakuntapiispa jää eläkkeelle tai kuolee. Kanonisen oikeuden mukaan hän on myös hiippakunnan kirkkoherra. Jos hiippakunta on arkkihiippakunta, häntä kutsutaan koadjuuttoriarkkipiispaksi koadjuuttoripiispan sijaan. Viime vuosina yhä useammat U. S. suurempien hiippakuntien tai arkkihiippakuntien piispat ovat pyytäneet ja saaneet koadjuutorin viimeisenä vuotenaan tai kahtena ennen eläkkeelle jäämistään, jotta heidän seuraajansa tutustuisi (kaari)hiippakunnan toimintaan ennen kuin hänen on otettava ohjat käsiinsä. Tämä minimoi uuden piispan oppimiskäyrän ja poistaa kokonaan sen mahdollisuuden, että hiippakunta olisi tyhjillään vanhan piispan jäätyä eläkkeelle.
piispainkokous
Rooman kuurian osasto, jota johti kardinaali. ”Prefektiksi” kutsutun seurakunnan päämies on tällä hetkellä Kanadalainen kardinaali Marc Ouellet. Seurakunnan velvollisuuksiin kuuluu muun muassa piispojen kaikkien nimitysten valvominen, piispojen avustaminen pastoraalisten tehtäviensä asianmukaisessa hoitamisessa, ad limina-vierailujen hoitaminen (piispojen säännölliset vierailut Roomaan viiden vuoden välein) sekä piispainkokousten perustaminen ja niiden asetusten tarkistaminen kanonisen lain edellyttämällä tavalla. Sen jäsenistöön kuuluu noin 35 kardinaalia ja arkkipiispaa eri puolilta maailmaa. Seurakunnan nykyiset yhdysvaltalaiset jäsenet ovat kardinaali William J. Levada, Vatikaanin uskonopin kongregaation prefekti Emeritus ja kardinaali Donald W. Wuerl, Washingtonin arkkipiispa.
Hiippakuntapiispa
pastori-ja lakipäällikkö sekä hiippakunnan edustaja.
provinssi
alue, johon kuuluu yksi arkkihiippakunta, jota kutsutaan metropoliitta seeksi, ja yksi tai useampi hiippakunta, jota kutsutaan suffragan seesiksi. Kanonisen oikeuden lakikokoelmassa esitetään tiettyjä rajoitettuja velvollisuuksia ja valtuuksia, jotka metropoliitta-arkkipiispalla on provinssinsa hiippakuntia kohtaan. Yhdysvallat on jaettu 33 kirkolliseen provinssiin.
Terna
luettelo kolmesta ehdokkaasta avoimeen virkaan, muun muassa piispan virkaan.
Vaihe 1: piispojen suositukset
jokainen piispa saa antaa provinssinsa arkkipiispalle niiden pappien nimet, joiden hän katsoo kelpaavan piispoiksi. Ennen säännöllistä provinssikokousta (yleensä vuosittain) arkkipiispa jakaa kaikille provinssin piispoille hänelle toimitetut pappien nimet ja ansioluettelot. Piispojen keskusteltua asiasta maakuntakokouksessa äänestetään siitä, mitä nimiä kannattaa suositella. Nimien määrä tässä maakuntalistassa voi vaihdella. Tämän jälkeen arkkipiispa toimittaa äänestystuloksen yhdessä kokouksen pöytäkirjan kanssa apostoliselle nuntiukselle Washingtoniin. Luettelo toimitetaan myös Yhdysvaltain katolisten piispojen konferenssille (USCCB).
Vaihe 2: Apostolinen nuntius
valvoessaan Roomaan toimitettua lopullista nimilistaa apostolisella nuntiuksella on ratkaiseva rooli valintaprosessissa. Hän paitsi kerää faktoja ja tietoa mahdollisista ehdokkaista, myös tulkitsee näitä tietoja seurakunnalle. Nuntiuksen suosituksille annetaan suuri painoarvo, mutta on tärkeää muistaa, että hänen ”portinvartija” – roolinsa ei kuitenkaan tarkoita, että hänen suosituksiaan aina noudatettaisiin.
Hiippakuntapiispoille
- saatuaan provinssin toimittaman ehdokaslistan apostolinen nuntius tekee oman tutkimuksensa ehdokkaiden sopivuudesta.
- nykyiseltä piispalta tai hiippakunnan ylläpitäjältä pyydetään selvitys hiippakunnan olosuhteista ja tarpeista. Jos nimitys on eläkkeelle jäävän hiippakuntapiispan tai arkkipiispan sijainen, harkitaan viranhaltijan suosituksia. Hiippakunnan sisällä kannustetaan laajaan kuulemiseen hiippakunnan tarpeista, mutta ei ehdokkaiden nimistä.
- raporttiin on tarkoitus sisällyttää niiden hiippakunnassa olevien henkilöiden nimet, joiden kanssa nuntius voisi neuvotella ja miten heihin ottaa yhteyttä.
- hiippakunnan aikaisempia piispoja kuullaan.
- maakunnan piispoja kuullaan
- USCCB: n presidenttiä ja varapresidenttiä.
- Jos täytettävänä on arkkihiippakunta, voidaan kysyä neuvoa muilta Yhdysvaltain arkkipiispoilta.
- tässä vaiheessa nuntius kaventaa listaansa ja lähetetään kysely 20-30 henkilölle, jotka tuntevat jokaisen ehdokkaan panoksestaan.
- nuntius kerää ja käy läpi kaiken aineiston, ja siitä laaditaan raportti (noin 20 sivua). Kolme ehdokasta on listattu aakkosjärjestyksessä-terna-nuntiuksen mieltymys huomioiden. Kaikki aineisto toimitetaan sitten Rooman piispojen seurakunnalle.
ylimääräisille piispoille
- hiippakuntapiispan tulee perustella apostoliselle nuntiukselle tarpeensa ylimääräisestä piispasta. Tämä on helpompaa, jos hän pyytää sijaista eläkkeelle jääneelle tai edesmenneelle avustajalle.
- hiippakuntapiispa valmistelee pyydetylle ylimääräiselleen ternan eli kolmen ehdokkaan luettelon ja toimittaa sen eteenpäin apostoliselle nuntiukselle.
- nuntius tekee tämän jälkeen oman tutkimuksensa papeista hiippakuntapiispan ternassa lähettäen nimet Roomaan raportin ja omat suosituksensa kera.
- keskimäärin tämä osa voi kestää kahdesta kuuteen kuukautta.
Vaihe 3: piispainkokous
kun kaikki nuntiukselta saatu dokumentaatio on valmis ja kunnossa ja prefekti hyväksyy, prosessi etenee. Jos nimitykseen liittyy piispa, joka ylennetään tai siirretään, asiaa voivat hoitaa prefekti ja esikunta. Jos kuitenkin nimitetään pappi piispaksi, niin tavallisesti kysymyksessä on koko seurakunta.
kardinaalirelatööri valitaan tiivistämään asiakirjat ja tekemään raportti koko seurakunnalle, joka kokoontuu yleensä kahdesti kuukaudessa torstaisin. Kuultuaan kardinaalirelatorin raportin seurakunta keskustelee nimityksestä ja äänestää sen jälkeen. Seurakunta voi noudattaa nuntiuksen suositusta, valita toisen ehdokkaista ternalla tai jopa pyytää valmistelemaan toisen ternan.
Vaihe 4: Paavi päättää
yksityisessä audienssissa paavin kanssa, yleensä lauantaina, piispojen seurakunnan prefekti esittää seurakunnan suositukset Pyhälle isälle. Muutamaa päivää myöhemmin paavi ilmoittaa päätöksestään seurakunnalle. Seurakunta ilmoittaa asiasta nuntiukselle, joka puolestaan ottaa yhteyttä ehdokkaaseen ja kysyy, suostuuko hän. Jos vastaus on” kyllä”, Vatikaanille ilmoitetaan ja ilmoitukselle asetetaan päivämäärä.
hiippakunnan vapautumisesta kuluu usein kuudesta kahdeksaan kuukautta—ja joskus pitempäänkin—kunnes uusi piispa nimitetään.