Zebulon Pike (1779-1813) syntyi Lambertonissa, New Jerseyssä tammikuussa 1779. Hän seurasi isäänsä, samannimistä Yhdysvaltain armeijan majuria, sotilasuralle. Nuorempi hauki komennettiin yliluutnantiksi 1799. Hänen palvellessaan läntisellä rajaseudulla St. Louisissa presidentti Thomas Jefferson (1801-1809) saattoi päätökseen Louisianan oston Ranskan kanssa. Hankinta lisäsi 828 000 neliökilometriä maata Mississippijoen ja Kalliovuorten välissä, pohjoiseen joen alkulähteelle. Yhdysvaltojen oli tutkittava ja vaadittava laillisia valtauksia vasta vallatuille maille sekä luotava ystävälliset suhteet alueen intiaaniheimoihin. Kenraali James Wilkinson valitsi Piken johtamaan tutkimusretkeä etsimään Mississippijoen lähdettä Ostoalueen pohjoisosasta. (Wilkinsonin tarkoituksena saattoi olla myös testata brittien reaktioita Yhdysvaltain sotilaalliseen tutkimusretkeen, joka suuntautui perinteiseen turkismetsästysmaahan.)
Pike kokosi 20 miehen seurueen ja lähti St. Louisista pohjoiseen elokuun alussa 1805. Tähän aikaan kuuluisa Lewisin ja Clarkin retkikunta oli seurannut Missouri-jokea sen alkulähteelle ja oli ylittämässä pohjoisia Kalliovuoria matkalla talvehtimaan Columbiajoen suulle. Talven saapuessa Pike-seurue oli matkannut jopa 100 mailia pohjoiseen St. Anthonyn putouksista nykyisessä Minnesotassa. Pike otti pienemmän seurueen ja kuljetti tarvikkeita rekillä ja jatkoi matkaansa Leech-järvelle, jonka hän virheellisesti julisti Mississippijoen lähteeksi.
seurueen palattua St. Louisiin Pike sai Wilkinsonilta käskyn toiseen hankkeeseen. Tällä kertaa Wilkinson pyysi pikeä tutkimaan Arkansas-ja Red-jokien alkulähteitä Louisianan Ostoalueen lounaiskulmassa ja kumma kyllä arvioimaan huomaamattomasti Espanjan New Mexicon siirtokuntia. Yhdysvaltain ja Espanjan suhteet eivät tuohon aikaan olleet hyvät ja historiankirjoituksessa Piken käskyjen tarkoitusperät olivat epäselvät, varsinkin kun kävi ilmi, että Wilkinson oli Espanjan salainen agentti.
Piken retkikunta lähti huhtikuussa 1806 länteen Arkansas-joelle nykyisessä Coloradon keskiosassa. Ilmeisesti sana Piken ”salaisesta” tehtävästä kantautui espanjalaisten päämajaan Uuden-Espanjan pohjoisissa provinsseissa Chihuahuassa Meksikossa. Espanjan armeijan joukot lähetettiin pysäyttämään Pike. Samaan aikaan Pike saavutti nykyisen Pueblon alueen Coloradossa. Matkalla marraskuussa 1806 hän yritti nousta Kalliovuorten eturintamalla nykyisen Colorado Springsin lähellä sijaitsevalle huipulle, joka myöhemmin tunnettiin Pike ’ s Peakina. Hän joutui kuitenkin kääntymään takaisin, sillä hänen seurueensa ei ollut varautunut lumeen ja kylmään säähän 14 110 jalan huippupaikalla.
tutkittuaan Arkansasjoen alkulähteitä Kalliovuorilla Pike kääntyi sitten etelään, oletettavasti löytääkseen Punaisenjoen lähteen. Hän kuitenkin ylitti Sangre de Cristo-vuoriston Rio Grande-joen conejos-haaraan, jonne hän rakennutti puuvillapuusta tehdyn hirsisen etuvartioaseman. Sieltä espanjalainen osasto löysi hänet. Espanjalaiset pyysivät pikeä miehineen mukaansa Santa Fehen. Pike, joka väitti aikovansa olla Red riverillä, lähti pyydettäessä ja päätyi Chihuahuaan vangiksi, jota syytettiin laittomasta maahantulosta Espanjan alueelle. Vuotta myöhemmin espanjalaiset saattoivat Piken seurueineen takaisin pohjoiseen Yhdysvaltain alueelle Natchitochesiin Louisianaan, josta hänet vapautettiin heinäkuussa 1807.
paluunsa jälkeen Pike lähetettiin sotaministerin puheille vastaamaan teoistaan ja suhteestaan Wilkinsoniin. Wilkinsonia syytettiin yhdessä Aaron Burrin (1756-1836) kanssa juonittelusta lounaisosien laittomaksi valtaamiseksi Espanjasta. Pike sai synninpäästön ja jatkoi sotilasuraansa. Vuoden 1812 sodan puhjettua (1812-1814) Pike, jolla oli sarja ylennyksiä vuoden 1808 jälkeen, ylennettiin prikaatinkenraaliksi. Vuonna 1813 hän johti Yhdysvaltain joukkoja onnistuneessa hyökkäyksessä brittejä vastaan Yorkiin (nykyinen Toronto) Kanadassa. Pike haavoittui vakavasti, kun Brittiläinen ruutilehti räjähti tappaen välittömästi yli 90 sotilasta molemmilta puolilta ja haavoittaen 180: tä. Pike sai murtuneen selkärangan ja kuoli muutamaa tuntia myöhemmin haavoihinsa.
Piken virallinen retkikuntaraportti, Account of Expeditions to the Sources of the Mississippi and through the Western Parts of Louisiana, tarjosi ensimmäisen kuvauksen tasangon ja Rio Grande-joen yläjuoksun välisestä laajasta alueesta. Vaikka Piken Tutkimusretket kartoittivat uusia alueita Yhdysvalloissa—Tutkimusretket olivat ensimmäisiä Yhdysvaltain hallituksen rahoittamia—Piken päiväkirjat eivät olleet samaa luokkaa kuin Lewisin ja Clarkin. Mississippin alkulähteistä Pike oli tunnistanut varsinaisen lähteen (Itascajärven) väärin, mutta hän oppi paljon Mississippin yläjuoksulta. Pike kertoi Santa Fen sotilaallisesta heikkoudesta ja kommentoi mahdollisuuksia tuottoisaan Maitse käytävään kauppaan Meksikon kanssa. Raportti lietsoi amerikkalaista uteliaisuutta nuoren kansakunnan laajenevaa läntistä rajaa kohtaan ja osaltaan kannusti Yhdysvaltain tulevaa laajentumista Texasiin.
topic Overview
(hauki) katosi kokonaan Coloradon Kalliovuorten suurten heittelehtivien huippujen, joidenkin maailman korkeimpien vuorten joukosta, katosi keskellä talvea, oli puoliksi nälkiintynyt, jäätynyt ja eittämättä ”tappiolla, mitä rataa tavoitella” . . . Kiertotietä kulkien he kulkivat South Parkin läpi, jossa muutamaa vuotta myöhemmin pidettiin turkiskauppiaiden ja vuorimiesten suuri kohtaaminen.
john upton terrell, zebulon pike; seikkailijan elämä ja ajat, 1968
Katso myös: Lewis and Clark Expedition, Louisiana Purchase, Westward Expansion
FURTHER READING
Hollon, W. Eugene. Kadonnut Tiennäyttäjä: Zebulon Montgomery Pike. Norman, OK: University of Oklahoma Press, 1949.
Jackson, Donald Dean, toim. Sebulon M. Piken päiväkirjat kirjeineen ja niihin liittyvine asiakirjoineen. Norman, OK: University of Oklahoma Press, 1966.
Merk, Fredrik. Länsiliikkeen historia. New York: Knopf, 1978.
Nobles, Gregory H. American Frontiers: Cultural Encounters and Continental Conquest. New York: Hill ja Wang, 1997.