PMC

tässä numerossa Lin ja kollegat raportoivat tutkimuksensa tuloksista, jotka koskivat painoindeksin (BMI) ja 20 vuotta täyttäneiden kiinalaisten aikuisten kokonaiskuolleisuuden välistä yhteyttä.1 käyttäen 10 vuoden ajalta kerättyjä tietoja 124 456 osallistujasta he havaitsivat U: n muotoisen yhteyden painoindeksin ja kuolleisuuden välillä. Miesten ja naisten painoindeksi 24,0–25,9 oli yhteydessä alhaisimpaan kuolleisuuteen, ja tekijät pitivät sitä optimaalisena.

Lin ja kollegoiden havainnot ovat yhtäpitäviä aiempien kiinalaisilla ja valkoihoisilla tehtyjen tutkimusten kanssa. Kohorttitutkimuksessa, johon osallistui 169 871 40–vuotiasta tai vanhempaa kiinalaista, Gu kollegoineen havaitsi, että painoindeksi 24,0-24,9 oli yhteydessä pienimpään kuolemanriskiin.2 valkoisissa populaatioissa erittäin alhaisilla ja korkeilla PAINOINDEKSEILLÄ havaittiin useissa valtakunnallisissa tutkimuksissa olevan yhteys ylimääräiseen kuolemanriskiin.3-5 uudemmassa tutkimuksessa, johon osallistui 11 326 vähintään 25-vuotiasta kanadalaista, Orpana ja kollegat havaitsivat, että sekä alipainoisuus (BMI < 18, 5) että vaikea lihavuus (BMI ≥ 35) olivat voimakkaita riskitekijöitä kokonaiskuolleisuudelle.4 kahdessa kiinalaisessa tutkimuksessa ilmoitetut optimaaliset BMI-arvot 1,2 olivat kuitenkin korkeammat kuin valkoisissa populaatioissa ilmoitetut arvot. Esimerkiksi 19 prospektiivisen tutkimuksen perusteella, joihin osallistui yhteensä 1,46 miljoonaa valkoista aikuista, Berrington de Gonzalez ja kollegat havaitsivat, että painoindeksi oli 22,5–24.9 olivat optimaalisia valkoisilla aikuispopulaatioilla.5

Lin ja kollegoiden tutkimuksen tulokset ovat tärkeitä, koska ne näyttävät kyseenalaistavan nykyiset ylipainon ja lihavuuden määritelmät ja ovat ristiriidassa valkoihoisten väestöryhmien ja painoindeksin ja kroonisten sairauksien, erityisesti sydän-ja verisuonitautien, välisen suhteen kanssa. Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee ylipainon PAINOINDEKSIKSI 25 tai enemmän ja lihavuuden PAINOINDEKSIKSI 30 tai enemmän. WHO ja muut ovat ehdottaneet alempia painoindeksin raja-arvoja ylipainolle ja lihavuudelle kiinalaisille väestöille.6 esimerkiksi Zhou ehdotti raja-arvoja 24 ylipainolle ja 28 lihavuudelle kiinalaisille aikuisille.7 Weng ja kollegat kertoivat, että painoindeksi 23 tuntui sopivammalta tunnistaa kiinalaisia, joilla on suurentunut riski lihavuuteen liittyviin aineenvaihduntahäiriöihin.8 kuitenkin Lin ja kollegoiden1 sekä GU: n ja kollegoiden havaintojen mukaan 2 Nämä painoindeksin arvot, joita käytetään ylipainon määrittämiseen, sijoittuvat selvästi optimaalisten arvojen alueelle. Onko riittävästi näyttöä harkitsemaan painoindeksin raja-arvon nostamista ylipainolle ja lihavuudelle aikuisväestössä?

viime vuosikymmeninä sydän-ja verisuonitautien ja diabeteksen esiintyvyys Kiinassa on noussut lähes samalle tasolle kuin kehittyneissä maissa. Ylipainon ja lihavuuden esiintyvyys kasvaa nopeasti, vaikka se onkin edelleen alhaisempi kuin kehittyneissä maissa. Esimerkiksi vuodesta 1992 vuoteen 2002 ylipainon esiintyvyys Kiinassa kasvoi 38,6 prosenttia ja lihavuuden esiintyvyys 80,6 prosenttia.9 Vuonna 2002 kiinalaisten aikuisten keskimääräiseksi PAINOINDEKSIKSI ilmoitettiin muutama yksikkö pienempi kuin valkoisten aikuisten painoindeksi.10 Lisäksi aasialaisilla on raportoitu olevan suurempi osuus kehon rasvaa ja enemmän vatsarasvaa kuin valkoisilla, joilla on sama painoindeksi.11 esimerkiksi vyötärönympäryksen avulla määritellyn keskeisen lihavuuden on osoitettu olevan voimakkaammin yhteydessä sydän-ja verisuonitautien ja muiden kroonisten sairauksien riskiin kuin painoindeksillä määritellyn lihavuuden. Näin ollen alempi painoindeksi voi edelleen olla yhteydessä suurentuneeseen kroonisten sairauksien, erityisesti sydän-ja verisuonitautien ja diabeteksen riskiin. Kaikki nämä havainnot viittaavat siihen, että optimaalisten PAINOINDEKSIARVOJEN aikuisväestöllä pitäisi olla matalammat kuin valkoväestöllä, mikä on ristiriidassa Linin ja kollegoiden esittämien ehdotusten kanssa.

käyrän kriittinen osa sen määrittämiseksi, ovatko BMI–arvot 24,0-25,9 optimaalisia, on alapää eikä yläpää, josta olemme edellä keskustelleet. Jos lisääntyneeseen kuolleisuuteen liittyvät alemmat PAINOINDEKSIARVOT eivät ole kausaalisia tai vain osittain syy-seuraussuhteita, alapään käyrän ylöspäin suuntautuva häntä ”painuisi alas” ja BMI: n ja kuolleisuuden välinen yhteys muuttuisi lineaariseksi viivaksi tai J: n muotoiseksi käyräksi U: n muotoisen käyrän sijaan. Joko J: n muotoinen käyrä tai lineaarinen viiva viittaisi silti siihen, että nykyinen tai vielä alempi painoindeksi olisi sopiva ylipainon ja lihavuuden määrittelyyn.

Voiko hyvin alhaisen BMI-arvon omaavien ihmisten lisääntynyt kuolleisuus selittyä muilla tekijöillä kuin alhaisella BMI-arvolla? Todisteet näyttävät viittaavan siihen,että alipainoisten ihmisten lisääntynyt kuolleisuus saattaa johtua ainakin osittain käänteisestä syy-seuraussuhteesta, 12 jolloin krooninen, diagnosoimaton sairaus kehittyy ensin ja potilas myöhemmin laihtuu sen seurauksena. Tässä skenaariossa sekä kuolema että alhainen painoindeksi ovat kroonisen sairauden seurauksia; alhainen painoindeksi liittyy, mutta ei ole todellinen syy, ylikuolleisuuteen. Lin ja kollegat analysoivat tietonsa uudelleen sulkemalla pois kolmen ensimmäisen seurantavuoden aikana kuolleet ihmiset, mutta he eivät raportoineet tuloksista yksityiskohtaisesti.

mutta onko kolme vuotta tarpeeksi pitkä aika sulkea pois useimmat ihmiset, joille oireeton sairaus, kuten syöpä, on kehittynyt jo ennen tutkimuksen alkua? Freedman ja kollegat havaitsivat, että alhaisen painoindeksin omaavien ihmisten kuolemanriski pieneni huomattavasti, kun he sulkivat pois tupakoitsijat ja ihmiset, jotka kuolivat ensimmäisten viiden seurantavuoden aikana.12 Berrington de Gonzalez kollegoineen havaitsi, että alle 20,0-painoindeksin riskisuhteet heikkenivät pidempiaikaisella seurannalla.5

Yhteenvetona voidaan todeta, että Linin ja kollegoiden tekemä tutkimus sisältää tärkeän viestin nykyisen ylipainon ja lihavuuden määritelmän asianmukaisuudesta. Heidän havaintonsa viittaavat kiinalaisten aikuisten painoindeksiin, joka on korkeampi kuin nykyisin suositeltu raja-arvo ylipainon ja lihavuuden määrittelemiseksi Kiinalaisväestöissä. Raja-arvon nostaminen voisi kuitenkin vähentää nykyistä lihavuuden taakkaa ja johtaa siihen liittyvien sairauksien lisääntymiseen entisestään. Tarvitaan lisää näyttöä sen selventämiseksi, onko alhainen painoindeksi välitön kuolinsyy vai pelkästään seurausta jo olemassa olevista kroonisista sairauksista, jotka aiheuttavat kuoleman.

avainkohdat

• uusi tutkimus viittaa U: n muotoiseen yhteyteen aikuisten kiinalaisten painoindeksin (BMI) ja kokonaiskuolleisuuden välillä verrattuna yleisesti havaittuun J: n muotoiseen assosiaatioon.

• U: n muotoinen assosiaatio viittaa korkeampaan painoindeksiin kuin nykyisin suositeltu raja-arvo ylipainon ja lihavuuden määrittämiseen Kiinalaisväestöissä.

• ylipainon ja lihavuuden painoindeksin raja-arvon nostaminen voisi vähentää lihavuuden taakkaa ja johtaa siihen liittyvien sairauksien lisääntymiseen entisestään.

• tarvitaan lisää näyttöä sen selvittämiseksi, onko alhainen painoindeksi välitön kuolinsyy vai pelkästään seurausta jo olemassa olevista kroonisista sairauksista, jotka aiheuttavat kuoleman.