nykypäivän globaalissa uutismediassa väliviittaukset rauhansopimuksiin ovat melko yleisiä. On kuitenkin hyödyllistä, että opettajat ymmärtävät enemmän näistä sopimuksista, niiden merkityksestä, niiden kehittämistä edeltävistä menettelyistä ja näiden oikeudellisten ensisijaisten lähdeasiakirjojen ominaispiirteistä.
rauhansopimusten määrittely
mikä on rauhansopimus? Se on kahden tai useamman vihamielisen osapuolen, yleensä maiden tai hallitusten, välinen laillinen sopimus, joka päättää muodollisesti näiden kahden osapuolen välisen sotatilan. Rauhansopimukset eroavat muista konflikteja ohjaavista kansainvälisistä asiakirjoista siinä, että ne ovat usein kansainvälisten rauhanneuvottelujen huipentuma, ja niissä haetaan pysyviä päätöslauselmia luomalla rauhanehtoja. Rauhansopimus ei ole sama kuin antautuminen, jossa toinen osapuoli suostuu luopumaan aseista; tai tulitauko, jossa osapuolet suostuvat keskeyttämään vihollisuudet väliaikaisesti; tai aseleposopimus, jossa osapuolet suostuvat lopettamaan vihollisuudet, mutta eivät hyväksy pitkän aikavälin rauhanehtoja. Kaikki nämä asiakirjat voivat kuitenkin edeltää kahden osapuolen välisen rauhansopimuksen täytäntöönpanoa. Konfliktit saattavat ensin päättyä jommankumman osapuolen antautumiseen tai vaarantuneeseen tulitaukosopimukseen. Näitä voisi seurata aseleposopimus, kuten Korean sodassa vuonna 1953. Tällöin pysyvistä ehdoista konfliktinratkaisulle voidaan lopullisesti määrätä virallisessa rauhansopimuksessa.
rauhansopimukset voidaan myös erottaa rauhansopimuksista. Rauhansopimuksissa on yleensä mukana erillisiä suvereeneja kansallisvaltioita. Viime vuosina kansainvälinen yhteisö on kuitenkin joutunut pohtimaan uudelleen sitä, miten rauhansopimuksia voitaisiin käyttää paitsi kansojen välisten konfliktien myös valtioiden sisäisten konfliktien ratkaisemiseen. Rauhansopimukset, jotka palvelevat samanlaisia oikeudellisia tehtäviä kuin rauhansopimus, neuvotellaan usein keskenään sotivien osapuolten välillä yhden valtion sisällä.
ensimmäisenä muistiin merkittynä pidetään yleisesti heettiläisten ja egyptiläisten välistä rauhansopimusta Kadeshin taistelun jälkeen vuonna 1274 EKR. Jäljennös tästä sopimuksesta on esillä Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa. Monet valtiot ratkaisevat konflikteja virallisesti rauhansopimuksilla, ja jokainen sopimus on räätälöity konfliktin ja asiaankuuluvien osapuolten mukaan. Rauhansopimuksilla on yhteiset tavoitteet, määräykset ja muodot. Näin voimme analysoida niitä eräänlaisena oikeudellisena asiakirjana.
yhteiset asiat, samankaltaiset osat
Rauhansopimuksilla on yleensä yksi laaja yhteinen tavoite: hahmotella edellytykset kahden sotivan osapuolen välisten vihollisuuksien pysyvälle ratkaisemiselle. Tätä varten rauhansopimuksen määräyksillä on taipumus käsitellä yhteisiä kysymyksiä. Näitä ovat rajojen muodollinen määrittely, luonnonvarojen ja ihmisen aikaansaamien resurssien saatavuus ja jakaminen, asiaankuuluvien velkojen selvittäminen, pakolaisten tunnustaminen, tulevien riitojen ratkaisuprosessit ja perussopimuksen määräysten noudattamiseen liittyvien toimintatapojen tunnistaminen.
samankaltaisten määräysten lisäksi rauhansopimukset ovat muodoltaan samankaltaisia. Ne alkavat usein johdannolla eli johdannolla, jossa todetaan rauhansopimuksen tarkoitus. Näissä johdannoissa unohdetaan usein kaikki selkkaukseen liittyvät, usein väitellyt tosiseikat, vaan yksinkertaisesti julistetaan, että rauha alkaa. Esimerkiksi Yhdysvaltain vapaussodan Ison-Britannian kanssa vuonna 1783 päättänyt Pariisin sopimus alkaa esipuheella, jossa julistetaan molempien osapuolten aikeet ”unohtaa kaikki menneet väärinkäsitykset ja erimielisyydet” ja ”turvata sekä ikuinen rauha että harmonia.”Vuonna 1994 allekirjoitetussa Israelin ja Jordanian välisessä rauhansopimuksessa on johdanto, jossa julistetaan” sotatilan Päättyminen ” näiden kahden valtion välillä. Ensimmäisen maailmansodan Versailles ’ n rauhansopimuksessa, joka allekirjoitettiin vuonna 1919, luovutaan pidennetystä muodollisesta johdannosta kuvaavan otsikon hyväksi, ja sitä seuraavat välittömästi Kansainliiton perustavat artiklat.
rauhansopimuksen alun jälkeen on määräykset-rauhansopimuksen ydin. Koska määräyksiä voi olla useita ja ne koskevat monia asioita, ne on usein järjestetty perustamissopimukseen, kuten muutkin pitkät asiakirjat. Monet sopimukset on jaettu osiin, osiin, lukuihin ja lopuksi artikloihin. Esimerkiksi Versailles ’ n rauhansopimuksessa on viisitoista osaa. I osassa perustetaan Kansainliitto, II osassa hahmotellaan Saksan muodolliset rajat ja XI osassa määritellään lentonavigoinnin edellytykset. Sen jälkeen jokainen osa jaetaan jaksoihin, jokainen jakso lukuihin ja jokainen luku artikloihin. Niinpä esimerkiksi X osa, taloudelliset lausekkeet, sisältää I jakson, kauppasuhteet, johon sisältyy 1 luku, Tullimääräykset, tullit ja rajoitukset, ja 264 artikla, jossa nimenomaisesti kiellettiin Saksaa asettamasta tiettyjä rajoituksia tuontitavaroille.
kuitenkin vähemmän monimutkaisessa sopimuksessa, kuten esimerkiksi Venäjän-Japanin sodan päättäneessä Portsmouthin sopimuksessa vuonna 1905, ei ole osia, lukuja tai pykäliä, vaan vain viisitoista artiklaa. Vastaavasti Israelin ja Jordanian välisessä rauhansopimuksessa on 30 artiklaa.
Allekirjoittajilla
kaikilla rauhansopimuksilla on allekirjoittajia eli osapuolia, jotka suostuvat allekirjoittamaan tai noudattamaan asiakirjaa, mukaan lukien konfliktin osapuolet. Sopimuksen allekirjoittajaksi tuleminen voi tapahtua monella tavalla, ja sitä seuraa usein täysi ratifiointiprosessi, jossa sopimus vahvistetaan laiksi. Yhdysvaltain perustuslaki linjaa sopimuksen tiukkaa ratifiointiprosessia. Vain Yhdysvaltain presidentti voi allekirjoittaa sopimuksia, mutta Yhdysvaltain senaatin on myös suostuttava ratifioimaan sopimus ennen kuin Yhdysvallat voidaan julistaa sopimuksen osapuoleksi. Tämän seurauksena Yhdysvallat on allekirjoittanut monia sopimuksia, joita ei ole vielä ratifioitu.
aivan kuten yhdellä rauhansopimuksella voi olla useita allekirjoittajia, yhdellä monimutkaisella konfliktilla voi olla useita rauhansopimuksia osana ratkaisua. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen, sen lisäksi että Yhdysvallat oli osapuolena useissa aseleposopimuksissa muiden maiden kanssa, se oli yksi allekirjoittajista peräti kolmessa erillisessä rauhansopimuksessa, mukaan lukien Pariisin rauhansopimukset, joilla solmittiin rauha Italian, Romanian, Unkarin, Bulgarian ja Suomen kanssa vuonna 1947; San Franciscon sopimus, joka lopetti sodan Japanin kanssa vuonna 1952; ja sopimus lopullisesta sopimuksesta Saksan kanssa vuonna 1990.
kansainvälisen yhteisön rooli
kansainvälisellä yhteisöllä on merkittävä rooli rauhansopimusneuvotteluissa, allekirjoittamisessa, ratifioinnissa ja toimeenpanossa. Yhdistyneet kansakunnat ei ainoastaan tarjoa kansainvälistä foorumia, jolla kansakunnat voivat menestyksekkäästi neuvotella rauhansopimuksia, vaan se myös valvoo kansainvälisen oikeuden elimiä, jotka auttavat hahmottelemaan sopimusten tekoprosesseja ja pitkän aikavälin rauhan hyväksyttäviä ehtoja. Monet kansainväliset yleissopimukset eli oikeuslaitokset, joita valtiot suostuvat noudattamaan, hallitsevat sopimusprosessia. Esimerkiksi Wienin Sopimusoikeusyleissopimus säätelee kansainvälistä sopimuksentekomenettelyä. Siinä määrätään esimerkiksi, että rauhansopimukset on kirjoitettava, niissä on oltava allekirjoittajat ja että kaikissa merkityksellisissä käännöksissä on säilytettävä samat merkitykset.
kun kansakunta rikkoo rauhansopimuksen ehtoja, kansainvälinen yhteisö antaa nopeasti apua kolmannen osapuolen välittäjiltä tai kokoustilalta. Esimerkiksi vuonna 2012 Israel syytti Egyptiä vuoden 1979 Siinain rauhansopimusten ehtojen rikkomisesta. Yhdysvaltalainen kolmannen osapuolen sovittelija tapasi maan johtajia keskustellakseen kiistasta. Jos rikkomukset jatkuvat, kansainvälisen yhteisön jäsenet ovat myös valmiita antamaan rangaistuksia rikkovalle osapuolelle siinä toivossa, että tulevat rikkomukset voidaan estää, tai antamaan tarvittaessa apua muille kansakunnille.
Rauhansopimuksilla on edelleen tärkeä rooli nykypäivän kansainvälisissä asioissa. Ne ovat edelleen päämäärä monille kansoille, jopa nykyisenä epämääräiseltä näyttävän sodan aikakautena. Oikeudellisina asiakirjoina ne näyttävät tarjoavan selkeitä ääniä muuten monimutkaisessa ympäristössä.
SIDEBAR: paikantaminen ja Lisätietojen saaminen Rauhansopimuksista
Yhdysvaltain ulkoministeriö
Yhdysvaltain Apulaisoikeusneuvonantajan toimisto sopimusasioissa toimii selvityskeskuksena kaikelle Yhdysvaltain sopimustoiminnalle. Hakukelpoinen tietokanta tarjoaa pääsyn kaikkiin aikaisempiin ja nykyisiin sopimuksiin sekä kaikkiin sopimustoimiin.
http://www.state.gov/s/l/treaty/
Transitional Justice Institute
Ulsterin yliopiston sponsoroima järjestö luetteloi satoja rauhansopimuksia, erityisesti sisällissodista syntyneitä. Rauhansopimussuuntauksista on julkaistu myös julkaisuja.
http://www.transitionaljustice.ulster.ac.uk/index.html
Yhdistyneiden Kansakuntien Sopimuskokoelma
jokainen Yhdistyneiden Kansakuntien jäseniä koskeva sopimus on luetteloitu tähän. Tarjolla on myös ilmaisia julkaisuja sekä linkkejä koulutustilaisuuksiin.
http://treaties.un.org/